Mikä seuraavista vaikeinta uudessa työpaikassa?

Se, että en voi alkuunsa olla oma itseni. Yleensähän kannattaa vähän aikaa seurailla, että mitä duunipaikassa tapahtuu. Itse olen hirmu sosiaalinen ja tykkään puuttua melkein asiaan kuin asiaan ja tarttua asiaan kuin asiaan. Uudessa duunipaikassa on pakko pitää alkuunsa vähän hiirulaisen roolia, ettei saa heti hullun mainetta ;)

se että minkälainen henki työpaikalla on kertoo kaiken. jos hyvää niin usein myös kannustetaan ja opastetaan, perehdyttäminen ja kaiken a ja o. siinä sitten näkee ulkopuolisena ensin koko ryhmän dynamiikan aika selkeästi..että kenen puoleen käännytään milloinkin..

Mä vaihdoin helmikuussa työpaikkaa ja täytyy sanoa, että aivan ihanaan paikkaan olen töihin päässyt. Aivan ihanat työkaverit ja ilmapiiri mitä mahtavin. En kadu päivääkään, että jätin pitkäaikaisen työpaikkani.

että ymmärrän mitä kukakin minulta haluaa ja miten nuo priorisoida. Eli osaisin asettaa työt tärkeysjärjestykseen. Välttämättä pomon ekana päivänä esittämä toive tuloksista ei ole se tärkein, vaan työpaikan todellinen moottori onkin joku muu henkilö. Varsinkin monen miespomon takana heti seuraavana on oikeasti koko paikkaa johtava nainen. Häntä en välttämättä edes näe kuin vasta parin päivän päästä.



Olen myös hyvin sosiaalinen ja supliikki-ihminen, hetkessä tutustun koko työporukkaan ja asiakkaisiin. Enkä jää sormi suuhun tekniikan kanssa. Manuaalit ja helpitkin on keksitty. Ja aina kehtaan kysellä, liittyy sosiaalisuuteeni.

Mä en kanssa oikein tunnista noista mitään. Minusta vaikeinta on asioiden esiin nostaminen ja niistä puhuminen niin, että toisaalta saa asiat ratkaistua ja toisaalta saa säilytettyä yhteistyövälit kaikkiin suuntiin.



Tämä näkökulma tietenkin johtuu työstäni, olen keskijohdossa.