Liikkuvatko lapsenne "itsestään"?

Toisaalta kun lukee elohiiristänne, niin tuntuisi hassulta jos rauhalliset lapsemme olisivat noin vilkkaita kuin jotkut ovat kertoneet. Minusta on ihanaa tehdä hiljaisia hommia lasten kanssa.



Urheiluillisissa taidoissa on varmasti puutteita (jalkapallon potkaiseminen tyhjäänkin maaliin on arpapeliä, esikoinen oli melkein 6 v ennen kuin oppi ajamaan ilman appareita) mutta vastaavasti piirtävät hyvin, vanhempi oppi lukemaan varhain (4 v) ja pienempikin kirjoittelee jo mielellään kirjaimia ja riimittelee. Isompi rakastaa päässälaskuja.



Olen itse ollut aina surkea pallopeleissä. On ollut mukavaa huomata että minäkin voin noita taitoja oppia. Poikaa opettaessa siis olen oppinut kopittelemaan paremmin ja pomputtamaan palloa. Poikakin oppii nopeasti, mutta tietenkin taidot ovat aivan eri tasolla kuin kavereilla, jotka pelaavat tunteja päivässä. (Kavereita ei siis lähiseuduilla asu. Autolla pitää viedä.)



Onneksi lapset ovat kuitenkin ihan kohtalaisessa kunnossa. Jaksavat pyöräillä tavallisia matkoja kirjastoon ja uimarannalle sekä pomppia trampalla. Oikein pitää muistuttaa itseä että nyt mennään pyörillä eikä autolla vaikka se olisi kymmenen kertaa helpompaa.



Tänään onneksi sataa. Ei tarvitse kantaa niin huonoa omaatuntoa siitä että kökitään sisällä ;).



ap

Mutta osaavat kyllä rauhoittua sisäänkin.



En ole koskaan patistanut lapsia mihinkään, enkä ole leikittänyt.



Ehkä johtuu siitä, että ovat niin itseohjautuvia.

Meillä on 3v poika joka on rauhallinen. Tykkää rakentaa legoilla, lukea kirjoja, askarrella jne, ulkona tykkää keinua tai leikkiä hiekkalaatikolla. Ihan viime aikoina on innostunut potkupyöräilystä ja haluaa juosta kilpaa ja kiipeillä kivien päälle. :) Olen sitten yrittänyt itse aina innostua noista ulkojutuista että lapsellakin säilyisi kiinnostus ja oppisi liikuntataitoja. Poika on kömpelöhkö (ja minä itse myös).



Jotenkin vain tuntuu hankalalta olla himoinnoissaan jostain juoksukilpailusta, kun oikeasti juoksukilpailut on melkein kamalinta mitä tiedän. :D Mut koska haluaisin ettei lapsestani tulisi samanlaista sohvaperunaa kuin itse olen, yritän silti. Mutta ei se helppoa eikä nautinnollista ole, enkä tiedä miten sen voisi omalla kohdallaan muuttaa sellaiseksi.



Toiset vain tykkää liikunnasta enemmän kuin toiset, sille ei voi mitään. Vai voiko?

liikunta on tärkeää, mutta ei niin tärkeää että se pitäisi nostaa jalustalle muiden lahjojen / harrastusten yläpuolelle. Meillä on kolme lasta, joista yksi piirtelisi tuntikausia päivässä jos olisi mahdollista. pidän tärkeänä, että ulkoillaan päivittäin, mutta jos lapsi on taitava ja kiinnostunut piirtäimisestä / lukemisesta / päässälaskusta / mielikuvituskotileikeisä, niin ennemmin kai kannattaisi rohkaista jatkamaan näitä eikä väkisin muokata lasta toiseen suuntaan. Siis kunhan huolehtii siitä että edes hyötyliikuntaa tulee harrastettua ja oppii liikunnan perustaidot, esim. pyöräilemään ja uimaan. Mutta kaikkien ei tarvitse pyöräillä ilman apupyöriä 3-vuotiaana eikä muutenkaan liikkua aamusta iltaan.

Ovat oikeita elohiiriä. Ei tulisi mieleenkään pyytää että alkaisivat leikkimään hippaa, hyppimään trampalla tai harjoittelemaan kuperkeikkoja tai tukilla tasapainoilua kun olen niin helpottunut jos sattuu hetki että molemmat pysähtyvät yhtä aikaa junanradan pariin tai piirtämään. Nyt ovat tosiaan liikkeessä koko ajan jollen erikseen yritä ohjata pysähtymään. Jollei muuta niin kävelevät varpaillaan käsien pesulta ruokapöytään. Eivät koskaan "vain ole".



Ehkäpä liikkumisen into vähenee kasvun mittaan kun kiinnostus ei ole enäöä niin uuden liikkeen oppimisessa vaan esimerkiksi lukemisessa? Vanhemmassa on hiukan havaittavissa tällaista sillä ilta-aikaan istuu joskus hetkeksi "lukemaan" kirjoja pikkuveljelle. Eivät pääse koskaan paria sivua pidemmälle, mutta rauhoittumisen alku kuitenkin :)

Ja toisinaan liikuttavat vanhempiakin "ala tulla senkin laiskamato", milloin potkimaan palloa tai muuten vaan seuraksi.

Meillä myös 3-v ikiliikkuja poika! Olen ollut niiiin kateellinen niille, joilla lapsi tököttää hiekkalaatikolla, yleensä se on ollut tyttö. Nyt meille syntyi tyttö, ja samanlainen ikiliikkuja siitäkin näyttää tulevan.. Olisipa niin helppoa, kun voisi tehdä kotihommia rauhassa, eikä tarvisi vahtia tuota meidän ikiliikkujaa! Eipä olisi huolta!

4-vuotias ei myöskään paikoillaan ole,puistossa kiipeilee koko ajan johonkin tai juoksee päättömänä=D

pojat 4 v. ja 5 v. liikkuvat, hyppivät, pelaavat (sähly, jalkapallo, pesäpallo jne.) kaiken aikaa. Järjestävät keskenään juoksukilpailuja ja hippaa. Rakastavat myös erilaisia temppuratoja ja kiipeilyä. Hyvä niin, koska vanhemmat eivät ole ollenkaan liikunnallisia. Tosin meno on hurjaa koko ajan ja yltyy usein riehumiseksi. Nyt jo on tunne, että en pysy perässä oman huonon kuntoni vuoksi :(

aina keksimässä jotakin temppurataa yms. Mutta luulenpa että lapsillakin on ihan luonnekysymys. Tytöllä muutama hyvä kaveri, joita liikkuminen ei vain tunnu kiinnostavan ja heitä pitää innostaa ja tsempata osallistumaan. Eikä kyse ole vanhempien esimerkistäkään välttämättä, koska kavereiden vanhemmat liikunnallisia ja aktiivisia.

Suosittelen kokeilemaan kaikenlaisia erilaisia liikkumisen muotoja, ikään sopivia ja hauskoja,jos vaikka löytyisi sillä tavalla mieluinen juttu.

Meillä on 10- 8- ja 5-vuotiaat lapset. 2 vanhempaa harrastavat urheilua kilpatasolla, keskimmäinen kahdessa lajissa. Nuorin harrastaa jumppaa kerran viikossa.



Nyt kesälomalla (=ei ohjattuja harkkoja) esim. ovat melkein kokoajan liikkeessä: trampalla, uimassa, rekkitangolla tekemässä kieppejä, pyöräilemässä, rullaluistelemassa, pelaamassa jalkapalloa pihalla, juoksemassa kaatosateessa uikkareissa huvikseen, tekemässä kärrynpyöriä pihalla, alkamassa kirkkistä, hippaa, vinkkiä yms. kavereiden kanssa" jne. jne.



Toki sitten meillä saattaa olla vastapainona sellaisia päivä, että ulkona on superhelle ja lapset aloittavat jonkin Littlest Pet Shop -leikin yläkerrassa ja leikkivät sitä monta tuntia ja annamme kyllä myös leikkiä näitä rauhallisia leikkejä, ei todellakaan ongelmaa vaan hienoa että osavat rauhoittua!



Itse ohjaan liikuntaa sen verran, että lähtiessäni lenkille kysyn haluaako joku tulla mukaan juosten, rullaillen tai pyörällä ja yleensä aina kaikki 3 haluavat tulla.



En todellakaan ole mikään himoliikkuja, lenkkeilen 1-4 kertaa viikossa ja teen sitten oikeastaan kannustuksen vuoksi myös kilpailevien lasten kesäohjelmaan kuuluvia lihaskuntoharjoituksia heidän kanssaan vähän lasten motivaation mukaan (en ole ottanut näistä minkäänlaista painetta koska lapset liikkuvat luonnostaan niin paljon, useimmiten heitä kuitenkin huvittaa treeni tehdä jos ja kun teen mukana).

5 v + 15 v pojat, 12-v tyttö ja aina liikkuvat itsekseenkin paljon joskin nuo vanhemmat liikkuvat myös urheiluseuroissa, pienin on tänään ollu kavereidensa kanssa pelaamassa jalkapalloa varmaan viisi tuntia vuoroin naapurin pihassa ja vuoroin kotipihassa, trampalla hyppivät kaikki kolme ja käyvät lenkilläkin.

Meidän ei ole ikinä tarvinnut järjestää noille mitään liikunnallista ohjelmaa.

Huom. jos itse ette ole liikunnallisia vaan väkisin lähdette liikkumaan, lapset kyllä vaistoavat sen eivätkä vapaaehtoisesti tee mitään.

Toinen liikkuu luonnostaan, toinen on luonteenltaan sisähiiri.



Isä on liikunnallinen ja urheilullinen. Minä olen sisähiiri.

Meillä on 4- ja 5-vuotiaat tytöt ja liikkuvat kyllä kokoajan! Aamulla heti aamupalan jälkeen ulos ja pyöräilevät, potkulautailevat, leikkivät hippaa, pomppivat trampoliinissa... Joudun kerran päivässä komentamaan lapset hetkeksi esim. katsomaan lastenohjelmia ruuan jälkeen (lepohetki). Isovanhemmat ovat sitä mieltä, että olemme onnistuneet tekemään ikiliikkujat :) Olemme mieheni kanssa molemmat olleet kilpaurheilijoita, että ehkä liikunnallisuus on perityvää?

jotka eivät ole hetkeäkään paikoillaan, ei koskaan. Tai no, silloin kun annan pelata pleikkaa niin pysyvät jonkin aikaa sijoillaan.



Eivät keskity piirtämiseen, legoihin, mihinkään paikallaan olemiseen, vaan koko ajan pitää pomppia, juosta, riehua, miekkailla, painia, potkia palloa jne jne...



Joskus lahjomme heidät karkeilla ja peliajalla olemaan hetken paikoillaan että saamme itsekin istahtaa.

Kyllä se vaatii vähän vanhemmilta panostusta, mutta tavallaan lapset liikkuvat myös "itsekseen". Käyvät jumpassa ja kotona myös harjoitellaan jumppatemppuja. Pihalla hypitään paljon trampalla ja narulla, mutta narua pitää olla pyörittämässä ja se tramppakin on pitänyt hankkia.



Samoin käymme laskettelureissuilla koko perhe.. Siellä touhuavat koko päivän kyllä ulkona ilman muuta houkutusta, mutta pitäähän sinne mennä.. samoin uimisen kanssa.. jos menemme uimarantaan /-halliin liikkuvat siellä kyllä, mutta pitää viedä..



Puistoissa ja metsässä kiipeävät puissa ja leikkivät hippaa jne..

liikkumaan on innokkaita 99prosenttia. Sitten on yksi prosentti jota ei vain kiinnosta.



Heitä täytyy houkutella mukaan, nauttivat vaikka sitten sisällä rauhassa lukemisesta tms. Itse olin lapsena sellainen, vasta nyt liikuntaan hurahtanut.

Liikkuu todella hyvin itse. Juoksee, tekee "temppuja" (käydään leikkimäisessä telinevoimistelussa ja tekee noita oppimiaan temppuja kotona), pyöräilee jne. Jaksaa kyllä rauhoittua ihan hyvin jos on tarve mutta ei tosiaankaan ole täytynyt ohjata liikkumaan.



Olen tässä odotellut että josko tällainen vaihe jossain vaiheessa tulossa.

Itse olen kuitenkin ollut aikamoinen sohvaperuna. Aina huono liikunnassa, vaikka tykkäsin kyllä esim. luistella, uida, ajaa pyörällä, hiihtää, pelata pesistä, leikkiä juoksupitoisia ulkoleikkejä ym. Mutta kirjat koukutti jo pienenä ja suurin osa vapaa-ajasta meni lukemiseen, myöhemmin myös kirjoittamiseen. Nykyään toivon että vanhemmat olis kannustaneet liikkumaan. Paljon vaikutti myös se, ettei ollut kunnollisia liikuntavarusteita. Luistimet aina siskoilta perittyjä ja mun jalka oli eri mallinen eli luikkarit puristi varpaita. Ikiomia suksia en koskaan saanut, pääsin siis hiihtämään vain silloin kun toiset ei käyttäneet omiaan (eli huonoilla keleillä), ensimmäisen pyörän sain kolmannella luokalla, silloin se oli armotta liian iso, mutta sillä piti ajaa lukioikäiseksi asti (jolloin se oli liian pieni) jne.

eivät suorita jotain tietty liikuntaa. Noi ei ota kahta tavallista askelta peräkkäin, vaan aina on mukana hypähtelyä jne. Juoksevat pihalla, kiipeävät puihin, temmeltävät nurtsilla, keinuvat... Mutta ei noita saa vaikka pelaamaan fudista millään. Tarvitsevat kai vielä vapaampaa liikkumista. Inhoavat pyöräilyä, potkuttelevat laudoilla mielellään kyllä. Mutta ohjata ei tarvitse, paitsi joskus rauhoittumaan :) Sisälläkin riekkuisivat meidän sängyllä tai sohvilla koko ajan. Iät 7 ja 4.