Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan raskaana olemista!
15.07.2011 |
Miten ihmeessä naiset kestävät tätä?!
Olen raskausviikolla 33, ja alkaa tosiaan jo riittää tämä raskauden autuus! Alkuraskaudesta vaivasi naurettavan ripeä, ruokavaliosta riippumaton painonnousu ja "silmät ummessa" -turvotus (75-> 84 kymmenessä viikossa).
Keskiraskaudessa sain ilokseni kokovartalohormoni-ihottuman ja noin tuhat raskausarpea, puhumattakaan kauniista selluliitista ja armottomasta kiukkuisuudesta. Siis oikeasti, ketä EI kiukuttaisi olla rokonarpinen, vihainen selluliittiläski?
Loppuraskaus on ollut yhtä juhlaa. Ensin sain kokeilla sokerirasitustestiä neljästi, koska litku sai minut oksentamaan aina ensimmäisen tunnin verikokeen jälkeen. Lopulta yrityksestä luovuttiin, kun kyynertaipeissani ei ollut enää yhtäkään kohtaa, josta olisi uskaltanut ottaa verta.
Painonnousu on ollut hyvin kohtuullista, mutta enpä toisaalta ole voinut syödäkään, kun loppuraskauden kivoihin lieveilmiöihin kuuluu muun muassa närästys, nielemisvaikeudet, unihäiriöt, viikkokausien ummetus, aggressiivisuus (kukin voi tahollaan pohtia, mistä se saattaisi johtua), huimaus, jne.. Syömättömyys ei tietenkään tarkoita sitä, ettei muutamia kiloja voisi turvota aikaisempien turvotusten päälle, ehei, joten nyt jalkani ovat kasvaneet koosta 37 kokoon 41. Nilkkoja minulla ei enää ole, minulla on mustelmaiset selluliittireidet ja sääret, jotka erottaa sääriksi vain suonikohjuista ja lisääntyneestä karvankasvusta.
Koska en ole syönyt kolmeen viikkoon, kylkiluuni paistavat uhkaavina ihottumaisen ihoni läpi, perä sen sijaan on kuin hedelmällisyyspatsaalla, röpelöinen ja valtava. Sitä en tiedä, onko hedelmällisyyspatsailla peräpukamia, minulla on.
Kaiken tämän kärsimyksen ohella on mukavaa aika ajoin kuunnella alativaihtuvan terveydenhoitohenkilökunnan vaihtelevia moitteita/ lohdutuksia/vähättelyjä ylipainostani ja painonnousustani, ihottumistani, suonikohjuistani ynnä muista. Kaikki yrittänevät toimia parhaan kykynsä mukaan, mutta en enää jaksaisi tätä.
Ai niin, raskauden myötä olen saanut sekä pallea- että nivustyrän. Enää seitsemän viikkoa, enää seitsemän viikkoa. Tämän on parasta olla erityisen hyvä vauva.
Kommentit (9)
Sinulla on todella sana hallussa. Anteeksi, mutta nauraa röhötin ääneen täällä kun luin kirjoitustasi. Tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyväile tuota hetkeä. Säilö se muistiisi, sillä vielä koitta päivä, jolloin se on ohitse. Sitten sinusta tuleekin tyhjäksi plörähtänyt ilmapallo. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Nauroin ääneen tekstiäsi lukiessani. Kyllä se vauva on erityisen hyvä, usko pois :) Tsemppiä viimeisiin viikkoihin.
menossa viikko 31 ja mullahan näköjään menee hyvin suhun verrattuna, vaikka vituttaakin kaikki ja olo on perseestä 24/7 :) Tsemppiä!
että mulla on vaivoja, muttei vissiin olekaan. Mulla on vaan paha olo (ei edes jatkuvasti) ja vaikea harrastaa liikuntaa. Ja vähän kipuja. Mutta painoakaan ei oo tullut kuin 9 kg, joka ilmeisesti on enimmäkseen mahassa ja raskauden lieveilmiöissä kuin muualla kehossa, koska vanhat vaatteetkin sopivat.
Rv 32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaan kanssa erityisesti nauttinut. Mulla on kanssa jos jonkinlaista riesaa itselläni, sen lisäksi on riskiraskaus ja huolta vauvasta.
Ei ole hehkeää, ei.
Mulla on onneksi käynnistys piakkoin riskiraskauden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meneillään viikko 34, mutta koska kolme edellistä on menneet kaksi viikkoa yli, mennee tämäkin, joten odotusta on jäljellä vielä kaksi kuukautta. Sekin vituttaa, miksi joku selviää täysiaikaisesta raskaudesta 38 viikolla, kun minun pitää kitua aina 42? Keskosvauvojen äitejä en sentään kadehdi.
Ja kaikkea kremppaa on täälläkin: pahoinvointi, närästys, liitoskivut, supistukset, kiloja kertyy ja turvottaa, mielialat vaihtelee ihan laidasta laitaan. Hemoglobiini oli tippunut sataseen, ja rautavalmiseet saa aikaan lisää vatsavaivoja. Mutta jos ei syö rautaa, on niin väsynyt, että nukkuu vaan päivät pitkät.
No mutta, ei mieskään tätä jaksa ja nyt vaan mietitään, kummalle tehdään sterilisaatio ja koska :) Luojan kiitos, lapsiluku on tämän jälkeen täynnä.
Alue: Aihe vapaa
Onneksi mulla on toi jo OHITSE! Ja ei enää ikinä!!!!
Mun lapsiluku on täynnä. :)