Mä olen tosi yksin täällä töissä :( Siis henkisesti.

Onhan täällä ihmisiä, paljon, mutta mulla ei ole ketään "kaveria". Ei ketään, jolle kertoa kesäloman kuulumiset, ei ketään kenen kanssa mennä syömään, ei kerta kaikkiaan ketään.



Tämä on sen verran iso talo, että eri yksiköt ja toiminnot ovat tiiviisti keskenään ja "yli aitojen" ei oikeastaan mennä.



Mun työ on itsenäistä, olen ylempi toimihenkilö, ohjeistan ihmisille asioita ja mietin toimintamalleja. Kollegoja mulla ei ole, siis sellaisia joiden kanssa asioista jutella. Esimies tietysti on, mutta hän on hyvin kiireinen.



Suurin osa ympärilläni olevista henkilöistä on minua alemmassa asemassa (1-3 porrasta) ja he kuuluvat erilaisiin tiimeihin. Näissä tiimeissä on hyvä henki ja minua ei niihin tietenkään oteta, enhän kuulu koko jengiin.



Tänään vain taas tuntuu kovin yksinäiseltä. Muut juttelivat kesälomistaan, minä kuuntelen huoneestani niitä juttuja. Muut lähtivät syömään, huutelivat toisiaan, minua ei kukaan pyydä. Enkä oikein voi ängetä mukaan. Siis toki voisin, mutta en tunne näitä ihmisiä ja tuntuisi oudolta mennä jonkun tiiviin tiimin sekaan. Ja kai he vierastaisivat jos joku "ylempi" henkilö tuppautuisi mukaan.



Olin sitten syömässä, ihan yksin. Tulin huoneeseeni, ihan yksin. Ei ole sparrailukaveria, ei ole tiedon jakajaa. Onneksi mulla on tämä netti ja AV :)



Surkea olo.



Joskus mietin, että pitäisikö palata vuosien takaisiin hommiin. Menisi "oikeisiin töihin" ja mukaan johonkin työyhteisöön. Muistelen aikaa kun meillä oli hyvä tiimi, naurettiin yhdessä ja höpöeltiin, oli aina mukava tulla töihin. Joskus vietettiin iltaa yhdessä.



Noh, nyt olen tässä ja olen aika ihmeissäni että kärsin tästä näin paljon. On minulla kotielämässä perhe ja ystäviä, en siellä ole yksinäinen. Ja töissä pitää keskityyä työntekoon eikä juoruamiseen. Mutta harmittaa, tosi yksinäinen olo...