1,5-vuotiaiden vanhemmat, miten vilkkaita lapsenne ovat??

onko meidän lapsi normaali, mutta juuri tuollainen oli. Monella joka valitteli taaperoidensa vilkkautta ja ehtivyyttä, oli lapset kuin hidastetusta elokuvasta meidän poikaamme verrattuna. Lapsi ei siis tosiaankaan pysähtynyt hetkeksikään kuin turvaistuimeen sidottuna. Syöttötuolissa sentään oli hetken jotenkin paikallaan, mutta silloinkin jalat kävivät koko ajan ja teki kaikkea muuta kuin söi käsillään.



Jossain vaiheessa puolentoista vuoden ja kahden vuoden välillä havahduin siihen, että lapsihan oli pieniä hetkiä paikallaan yhden leikin parissa. Siis pysähtyi leikkimään vaikka leikkikeittiöllä, eikä ravannut ihan koko aikaa edes takaisin.



Ei kaikki lapset ole ihan tuollaisia, sitä ei voinut olla huomaamatta, kun kulki eri perhekerhoissa ja kavereilla ja näki paljon muita lapsia. Ja samanikäisten vanhemmat kommentoivat usein meidän pojan vilkkautta.



Jaksamista, eiköhän lapsi siistä vähän kohta rauhoitu, kun alkaa keksimään leikkejä.

Kun ne muut lapset hyorivat siina vilttien ymparilla, meidan poika otti heti jalat alleen jos kadesta laski irti. Lahtee tukka putkella painamaan, eika katso olan yli...

Meilläkin on 1v5kk ikäinen poika joka juoksee joka paikkaan. Omassa pihassakin saa olla ihan koko ajan silmä tarkkana, että ehdi katoamaan minnekään. Mielummin siis kävelen koko ajan perässä, enkä näin oikein pysty mitään pihahommia tekemään.



Ihan koko ajan on menossa eikä kyllä keskity varsinaisesti _tekemään_ yhtään mitään. (Sisällä kyllä tekee ehkä pikkuhetken nuppipalapeliä tai lukee kirjaa) Ihan normaalia on kyllä :)



Sisälläkin kiipeilee koko ajan sohvaan, keittiön tuoleille jne. Ja myös sisällä liikutaan juosten. Leluja, ja muutakin, levittelee innolla.



Meilläkin on isommat lapset jo kouluiässä, enkä muista heidän olleet ihan näin vilkkaita, mutta luulen että aika on kullannut muistot. Ehkä ainakin esikoinen oli samanlainen vilkastus.

Voin kuvitella, että meillä olisi samanlainen tilanne. Ei todellakaan pysy missään peitolla vaan juoksee, mahdollisimman kovaaa ja ihan väärään suuntaan.



Isoveljen jalkkispeliä ollaan oltu katsomassa, tai niin "katsomassa" tasan kerran 1v5kk:n kanssa, ja jäi kyllä peli seuraamatta, koska pikkumies juoksenteli jossain aivan muualla. Tai sitten olisi juossut pelikentälle. Ja siis rattaatkin oli mukana, mutta 15min jälkeen herra hikeentyi sen verran että päästin pois.



Tiedä sitten, olenko itse jotenkin lepsuuntunut noista kahden ensimmäisen vauva-ajoista.



nro 5

aivan samanlainen. :)

että on liikunnallisesti lahjakas - oikeasti, ei mitään vinoilua!

Olen ihan poikki, jos olen koko päivän yksin pojan kanssa, sillä vauhtia tosiaan piisaa. Kyllä lapsissa on eroja - ystäväni samanikäinen poika on aivan eri maata. Ei lähde äitinsä viereltä mihinkään, ja jos vähän yrittää tutkia jotain, niin lopettaa heti, kun äitinsä napakasti sanoo... Täällä on kiellot minimissä, kun muuten elämä olisi pelkkää kieltämistä ja huutoa ja parkua. Ja itsellä kunto kasvaa, kun pinkoo elohopean perässä ;D

Meillä on ap TÄYSIN samanlainen tyttö. En esikoisen taaperoaikana edes tiennyt, että tälläisiä tytön kaltaisa tärpästikkeleitä VOI olla olemassa. Poika oli itse rauhallisuus.

Tyttö taas on meno päällä heti aamulla herättyään. Sitä ei voi jättää hetkeksikään valvomatta. Kaataa maidot lattialle ja sotkee murot joukkoon, naarmuttaa dvd:t, tunkee pesukoneen rumpuun legopalikoita, kaivaa roskiskaapista kaikki vaaralliset aineet ja ruiskuttaa pitkin lattioita (Juu, olen viisastunut kerrasta ja vaihdoin niiden paikkaa), kiipeää, nipistelee, levittää, sotkee, karkaa, tekee ihan kaikkea kiellettyä. Jos saisin sentin jokaisesta EI sanasta, joita meillä on viljelty viimeisen parin kuukauden aikana, olisin miljonääri.



Tyttö on maailman ihanin...kun se nukkuu :D.

Kaksi aiempaa eivät kyllä olleet, siitä olen varma.

mies alkoi nauramaan! Meillä poika 1v5kk ja aivan mahdoton termiitti. Esikoinen oli rauhallinen tähän verrattuna. Pihatöistä ei toivoakaan, kun koko ajan pitää kävellä lähellä. On tajuttoman nopea ja saan tosissani juosta, että saan kiinni, jos olen kauempana. Menee siis tielle tuosta vaan seikkailemaan. Sisällä kiipeää pöydille, televisiotasolle, rynkyttää selkänojallisia tuoleja (meinaa kaatua), kiskoo johtoja, kiipeää keittiön vetimiä pitkin nappailemaan tasoilta tavaraa, koskee ihan kaikkeen, painelee jokaista nappulaa ja RIKKOO kaiken. Meiltä on yksi kännykkä mennyt rikki vessatestissä, toinen saatuaan kestävyystestin klinkkerilattiaan. Valokuvakehyksistä on haljennut laseja, miehen aurinkolasit on väännetty vinoon ja yksi kaukosäädin on viskomisesta hajalla. Oikeastaan pienikin virhe (jää joku tavara käden ulottuville) on suoraan riski, että se hajoaa.



Tämän lisäksi mopottaa 5 vuotta vanhempaa siskoaan täysillä. Repii tavaroita kädestä, yrittää purra, repii tukasta, nipistelee jne. Sisko on lempeä ja kiltti, ihan pulassa pikkuveljensä kanssa. Miten tapella 1-vuotiaan kanssa?



Toisaalta on hirveän sosiaalinen, terävä huomiokyky ja nauravainen lapsi. Utelias ja toimelias, mielentilat hyvässä ja pahassa näkyy.