Lue keskustelun säännöt.
Opetettiinko sinut lapsuudenkodissasi välttelemään tärkeitä keskusteluaiheita?
04.07.2011 |
Meillä on suvussa ollut avioeroja, syöpää, alkoholismia, työttömyyttä, dementiaa, sosiaalisesti syrjäytyneitä jne, kuten varmaan useimmissa suomalaisissa suvuissa.
En tarkoita pelkästään ydinperheitä, vaan lähisukua, siis vanhempien sisaruksia, näiden lapsia, isovanhempien sisaruksia perheineen.
Mulle on hyvin pienestä asti jankutettu, että kotiasioita ei kerrota vieraille. Olen jotenkin sisäistänyt tämän niin hyvin, että minun on vieläkin, +35, tavattoman vaikeaa keskustella mistään merkittävästä.
Jos vaikka töissä tulee puhe syöpähoidoista, niin en voisi kuvitellakaan, että kertoisin, että sekä isovanhemmillani että äidilläni on ollut syöpä ja että isäni on kuollut syöpään. Olen ihan kuin nämä taudit eivät olisi koskettaneet minua millään tapaa - vaikka olen ollut pitelemässä isääni kädestä kiinni, kun hän kuoli sairaalassa syöpään.
Onko muita, joille on pienestä pitäen teroitettu, että kotiasioita ei tarvitse leperrellä muille?
Muistan viime kesältä tapauksen, jossa tapasimme leikkipuistossa lasteni kavereita ja keskustelun yhden tuttava-äidin kanssa. Jälkikäteen oma äitini läksytti minua siitä, että olin mennyt kertomaan tälle naiselle siitä, että meillä on kotona tehty remonttia.
-Mitä se muille kuuluu, mitä teillä tehdään, sinä olet aina ollut tuollainen, että kaikki kotiasiat pitää lällättää täysin vieraille ihmisille!
Kuulostaako tutulta?
Kommentit (11)
Valitettavasti!
Meidän suvussamme ei ehkä ole kysymys noin isoista asioista (sairaudet yms.) mutta isäni etenkin ei tosiaan halua mitään asioita kerrottavan kenellekään. Keväällä olimme myyneet asuntomme ja olimme vanhempieni luona kylässä. Vanha tuttu naapurinrouva pistäytyi siinä ja kysyi tietenkin myös minun perheeni kuulumisia. Isäni kuuntelin järkyttyneenä, kun iloisen rempseään ja avoimeen tyyliini kerroin, että olemme myyneet kotimme ja etsimme omakotitaloa.
Tämmöisiä asioita ei siis saisi kertoa....
Ja on myös paljon asioita, joita ei pidetä "kertomisen arvoisena" En tiedä onko oikea ilmaisu... Mutta esimerkiksi serkkujeni raskautumiset eivät ole vanhempieni mielestä tällaisia. Pari kertaa käynyt niin, että olen maininnut vanhemmilleni saaneeni juuri tietää jonkun odotuksesta, ja he hymähtävät vain, että onhan tuo jo tiedetty ajat sitten.
Mutta tiedän tosiaan aika hyvin mitä tarkoitat. Mieheni kanssa vitsaillaan asiasta aika usein (vaikka asia myös oikeasti v**ttaakin) ja todetaan, että meidän perheessämme puhutaan avoimemmin asioista!
Ja yllätyksenä ei liene tule, että lapsuudenperheessäni ei myöskään puhuta/ole koskaan puhuttu tunteista tai mistään vakavammasta...
Mutta tsemppaan sinua tosiaan pääsemään eroon itse puhumattomuudesta, ettei "salailu" enää siirry eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että meillä ei myöskään puhuttu asioista perhee sisällä. suhteet perheenjäseniin tuntuu jotenkin pinnallisilta, kun kaikista vaikeista asioista vaietaan. Onneksi olen mieheni kanssa oppinut itse avoimemmaksi.
Mutta meillä isä on julmistellut äidille ja meille lapsille, että sitä ei sitten mennä juorumaan ympäri kyliä. Ei se kuulu kellekään. Ei tietenkään varsinaisesti kuulu, mutta outoa, ettei asioista saa keskustella ja kenties saada vertaiskontakteja.
Perheensisällä asioista puhuminen ei myöskään ollut luontevaa. Äiti kyllä puhui, mutta se piti tehdä isän selän takana salaa.
vaan esim. kunnallispolitiikka, osakesijoitukset ja kulttuurien erot. Olisin varmaan ollut hyvin hämmentynyt, jos olisimme ruotineet jonkun tietyn sukulaiset työttömyyttä, kyllä keskustelut pidettiin yleisellä tasolla.
Enkä ymmärrä, miksi pitää kertoa töissä, mihin isovanhemmat kuolivat. Mitä kukaan tekee sillä tiedolla, paitsi työterveyslääkäri? Isovanhempien sairaudet eivät minusta ole tärkeä puheenaihe.
vaan esim. kunnallispolitiikka, osakesijoitukset ja kulttuurien erot. Olisin varmaan ollut hyvin hämmentynyt, jos olisimme ruotineet jonkun tietyn sukulaiset työttömyyttä, kyllä keskustelut pidettiin yleisellä tasolla.
Enkä ymmärrä, miksi pitää kertoa töissä, mihin isovanhemmat kuolivat. Mitä kukaan tekee sillä tiedolla, paitsi työterveyslääkäri? Isovanhempien sairaudet eivät minusta ole tärkeä puheenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli pinnallisia aiheita teilläkin
Vierailija - 04.07.11 10:57 (ID 12976936)
vaan esim. kunnallispolitiikka, osakesijoitukset ja kulttuurien erot. Olisin varmaan ollut hyvin hämmentynyt, jos olisimme ruotineet jonkun tietyn sukulaiset työttömyyttä, kyllä keskustelut pidettiin yleisellä tasolla. Enkä ymmärrä, miksi pitää kertoa töissä, mihin isovanhemmat kuolivat. Mitä kukaan tekee sillä tiedolla, paitsi työterveyslääkäri? Isovanhempien sairaudet eivät minusta ole tärkeä puheenaihe.
kuin teidän kaipaamanne syvällinen juoruilu sukulaisten asioista! Siitähän ap:n tapauksessa on kyse, heidän perheessään ei juoruiltu muista ja ap kokee, että juuri se olisi ollut syvällistä keskustelua. Minusta on noloa ruotia muiden asioita.
En ymmärrä, miten elämänlaatu paranee siitä, että leikkipuistossa käyt läpi isoisäsi syöpähoitoja tai kerrot muille, millaisia dementiaoireita oli isotädilläsi vuonna 2005.
Kiviäkin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miten elämänlaatu paranee siitä, että leikkipuistossa käyt läpi isoisäsi syöpähoitoja tai kerrot muille, millaisia dementiaoireita oli isotädilläsi vuonna 2005.
Kiviäkin kiinnostaa.
Opettele lukemaan.
ap
Eli pinnallisia aiheita teilläkin
Vierailija - 04.07.11 10:57 (ID 12976936)vaan esim. kunnallispolitiikka, osakesijoitukset ja kulttuurien erot. Olisin varmaan ollut hyvin hämmentynyt, jos olisimme ruotineet jonkun tietyn sukulaiset työttömyyttä, kyllä keskustelut pidettiin yleisellä tasolla. Enkä ymmärrä, miksi pitää kertoa töissä, mihin isovanhemmat kuolivat. Mitä kukaan tekee sillä tiedolla, paitsi työterveyslääkäri? Isovanhempien sairaudet eivät minusta ole tärkeä puheenaihe.
kuin teidän kaipaamanne syvällinen juoruilu sukulaisten asioista! Siitähän ap:n tapauksessa on kyse, heidän perheessään ei juoruiltu muista ja ap kokee, että juuri se olisi ollut syvällistä keskustelua. Minusta on noloa ruotia muiden asioita.
tosi kiva keskustelukumppani. Kaveri kertoo keskenmenostaan, niin sinä vaihdat sujuvasti puheenaiheen persuihin. Vuoden kaveri 2011!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika ahdistavalta. Miksi tavallisia asioita EI saisi kertoa? Tosi vahvasti tulee sellainen olo, että jos vanhemmilla on huono itsetunto, kantaa häpeää, alemmuudentunnetta tms. niin lapsille opetetaan noin. Ei meidän perheessä ollut mitään, mitä olisi pitänyt yrittää salailla tai pitää piilossa.
Jos töissä olisi luottamuksellinen keskustelu esim. syövästä, joku työkaveri siitä avautuisi tms. niin ilman muuta voisin sanoa oman kokemukseni: minulla kaksi perheenjäsentä on kuollut syöpään. Kaikki ihmissuhteet jää täysin pinnalliseksi, jos mistään syvemmästä ei koskaan saisi tai voisi mainita! Eipä silti, jos keskustelu esim. syövästä on yleisellä tasolla, niin en todellakaan ala avautumaan omasta taustastani asian suhteen.
Toivottavasti voit avautua ja sanoa suorat sanat äidillesi, että mitä ihmeen kamalaa siinä on, jos joku tietää, että teette remonttia??? Että paljon syvemmistäkin asioista ihmiset avautuu toisilleen.
tuli mieleen, pitäisikö alkaa tolkuttamaan lapsille tuota, koska luulen, että he kertovat suurinpiirtein kaiken kotona tapahtuvan muille :).
Koita kuitenkin itse rentoutua ja kertoa ihan rauhassa asioitasi myös muille. Voin ainakin itse sanoa, että tulee todella varautunut olo, jos selviää, että joku tuttava pimittää kaikki vastaavat asiat itsellään, joista itse on tullut hänelle avautuneeksi.