Kysymys nuorehkoille naisille: onko sinulle tärkeää

tuo vanheneminen. Mulla vielä tosi kuiva iho että varmaan rupean rypistymään alle kolmekymppisenä. Mitä nuoremman näköinen sen parempi. Keski-iän nyt vielä jotenkin kestää mutta toivon kuolevani ennen kuin olen ihan täys rupsahtanut.

joten eipä ikääntyminen sillä tavalla mietitytä. Ainoastaan raskaan silmäluomet pelottavat, toivottavasti niistä ei varsinaista toiminnallista haittaa ole kuitenkaan vielä pariinkymmeneen vuoteen.

No en nyt tiedä olenko enää niin nuori,pian 27v mutta minua luullaaan automaattisesti 17-18-vuotiaaksi (ehkä iloinen ja eläväinen luonne sen tekee??). Haluan olla tyylikäs,pitää pitkät hiukseni ja huolehtia ulkonäöstäni. En nyt sano keneltä haluan näyttää mutta kun olen 40-50-vuotias niin haluan olla edelleen kaunis omalla,persoonallisella tavallani,hymyileväinen ja pitää tämän luonteeni joka tekee minusta minut,nauravaisen ja optimistin.

Eniten pelottaa että minut lokeroidaan 40-vuotiaana humppaa rakastavaksi kalkkikseksi...sellainen en halua olla (edes ulkonäköni puolesta). Rakastan konemusiikkia,rakastan tanssimista,en halua että pipoani alkaa kiristää...tahdon olla vapaa kaikista yhteiskunnan asettamista "normaali" kuvioista. En ole mikään hippi tai papujen kasvattaja vaan ihan vaan minä,oma itseni jota ei kiinnosta toisten sosiaaliset statukset vaan näen ihmiset ihmisinä,erilaisilla lähtökohdilla.



No tulipa sepustusta :)

ja USEIN kysytään paperit ihan K-18 -"tilanteissa". Varmaan rupsahdan sitten ihan yht´äkkiä, mutta samapa tuo, turha sellaisia edes miettiä nyt:D

minäkin olen 27 ja aina en pääse baariin jos ei ole henkkareita mukana ja se on minusta hyvä juttu. Ja mietin kyllä asiaa koska jos en kuole niin kohtahan minä olen jo 40..ehkä se rupsahtaminen tapahtuu hitaasti niin siihen ehtii jo tottua, mutta kyllähän ulkonäöllä on iso merkitys elämässä, vaikka ei itse omasta ulkonäöstään välittäisikään. Vaikka olisi miten ihana ihminen niin esim. kuusikymppistä naista harva nelikymppinen mies huolii, vaikka sama nainen 20 v aiemmin olisi ollut elämän rakkaus, ja tämä johtuu ainoastaan ulkonäöstä. Ja jos ihmiset näyttäisi kaksikymppisiltä hautaan asti niin tuskin olisi mitään ikäsyrjintääkään työpaikoilla.

minäkin olen 27 ja aina en pääse baariin jos ei ole henkkareita mukana ja se on minusta hyvä juttu. Ja mietin kyllä asiaa koska jos en kuole niin kohtahan minä olen jo 40..ehkä se rupsahtaminen tapahtuu hitaasti niin siihen ehtii jo tottua, mutta kyllähän ulkonäöllä on iso merkitys elämässä, vaikka ei itse omasta ulkonäöstään välittäisikään. Vaikka olisi miten ihana ihminen niin esim. kuusikymppistä naista harva nelikymppinen mies huolii, vaikka sama nainen 20 v aiemmin olisi ollut elämän rakkaus, ja tämä johtuu ainoastaan ulkonäöstä. Ja jos ihmiset näyttäisi kaksikymppisiltä hautaan asti niin tuskin olisi mitään ikäsyrjintääkään työpaikoilla.

Voi teitä.

Voi teitä.

ei ole mitään merkitystä missään asiassa? Melkoista itsepetosta.

Siis kuuskymppinen mies automaattisesti jättää elämänsä rakkauden rupsahtamisen takia?

Siis kuuskymppinen mies automaattisesti jättää elämänsä rakkauden rupsahtamisen takia?

ei vaan nelikymppinen mies ei alunperinkään kiinnostu siitä kuusikymppisestä vaikka tämä olisi miten ihana, ja 20 vuotta nuorempana olisi kelvannut miehelle vallan hyvin. Ja se johtuu täysin ulkonäöstä, turha muuta itselleen uskotella. Ja ei se nyt kovin harvinaista ole se ilmiö, että keski-ikäiset miehet vaihtaa vaimon nuorempaan, ja sekin johtuu pelkästään ulkonäöstä. Muutenhan ne vaihtaisi samanikäiseen, jos ainoa ongelma olisi tylsistyminen samaan naamaan.

Olen 26-vuotias, enkä omasta mielestäni mitenkään ulkonäkökeskeinen. Minulle on tärkeämpää huolehtia ihon puhdistuksesta ja kosteutuksesta kuin meikata tai tehdä kampauksia kovin usein. Olen aika tarkka siitä etten tee vahinkoa itselleni, eli vältän auringonottoa, en tupakoi, käytän vain harvoin suoristusrautaa ja muita lämpölaitteita, en hinkkaa tai venytä kasvojen ihoa sitä puhdistaessani, käytän hellävaraisia ja laadukkaita tuotteita... eli ajattelen kyllä sitä, miten iho ja muutenkin ulkonäkö säilyvät läpi elämän.



Uskoisin ja toivoisin, että vielä keski-ikäisenä ihoni on kaunis. Ei se nyt äärimmäisen tärkeää ole, mutta koen että haluan tehdä voitavani. Minusta on ällö ajatus, että myöhemmin muut ihmiset näkevät naamastani, etten ole pitänyt huolta itsestäni.

olevani paremman näköinen vanhempana.. Ja tulen huolehtimaan itsestäni paremmin, liikkumaan enemmän ja syömään paremmin. Nyt keskityn huolehtimaan muista, enemmän kuin itsestäni. Rypyt tms ei pelota, kunhan kroppa muuten olisi kohtuullisessa kunnossa. Pelottaa kyllä nykyisten elintapojeni vaikutukset (sairauksien muodossa) tulaevaisuuteen.

nelikymppinen mies ei alunperinkään kiinnostu siitä kuusikymppisestä vaikka tämä olisi miten ihana, ja 20 vuotta nuorempana olisi kelvannut miehelle vallan hyvin.

Jaa, mutta silloinhan miehemme oli itse 20-vuotias... :)

Nuorempaan vaihtaminen on jotain omaa ikääntymisen pelkoa. Pimu on vain väline.

Nuorempaan vaihtaminen on jotain omaa ikääntymisen pelkoa. Pimu on vain väline.

hyvä jos näin olisi mutten kyllä ihan usko. Voisihan sitä hommata vain sen moottoripyörän ja pyrkiä yliopistoon jos se nuorempi nainen olisi vain väline.

Keski-ikäisenä haluan olla vieläkin siistin ja miellyttävän näköinen sekä normaalipainoinen.

säilyttää miellyttävä ulkonäkö myöhemmällä iällä? Kun ajattelet itseäsi keski-ikäisenä naisena, minkälainen kuva piirtyy mieleesi? Miltä haluaisit näyttää?

Olen pyrkinyt välttämään auringossa oloa, suojaan ihoni hyvin, käytän iälleni ja iholleni sopivia rasvoja ja puhdistusaineita, kuntoilen ja pidän itsestäni hyvää huolta. Pidän kerran kuussa hemmotteluillan jolloin saunon pitkään, kuorin ihoa jne.

Haluan näyttää hyvälle. En oikein osaa sanoa mitään esimerkkejä, mutta tiedän minkälainen en halua olla keski-ikäisenä: Sairaalloisen ylipainoinen, huonoihoinen, ryppyinen ja sairaalloinen muutoinkin. Tälläinen on tuttavapiirissä, eikä hän ole millään muotoa muutenkaan mukava ihminen.