Nyt tärkeä kysymys. Voinko vaatia isän perinnöstä elatusmaksuja maksettavaksi? Olen jo aikuinen.

sun äidilles?

mutta en tiedä miten elatusvelka valtiolle (vai kunnalle?) vanhenee. Käytännössähän äitisi on saanut elatusmaksun minimin yhteiskunnan tukena ja yhteiskunta yrittää periä sitä isältäsi.



Tosin en tiedä, miten kauan noin on ollut.

Isä lähti uuden naisen mukaan.

Välillä elatusmaksut kuuluu lapselle...

Eikös ne elatusmaksut olis kuuluneet kuitenkin sun äidilles?

Vaikka isäsi ei ole elareita maksanut, niin valtio on ne hänen puolestaan äidillesi maksanut.



Velat vähennetään omaisuudesta ensin ja vasta jäljelle jäävä osa jaetaan perillisten kesken. Eli tavallaan omat elarisi vähennetään nyt perinnöstäsi.

Vai maksaako valtio ne automaattisesti?

mutta onhan sulla oikeus perintöön jos isäsi on tunnustanut sut? Ts. on virallisis papereissa sun isä.

Sinun äitisi on se, jolle isä on velkaa, ei sinulle. Toiseksi äitisi on tn. hakenut elatusapua yhteiskunnalta ja yhteiskunta voi periä sitä isältäsi tai hänen kuolinpesästään. Kolmanneksi epäilen sitäkin, että velat ovat vanhentuneet, koska onko niitä kukaan jaksanut säännöllisesti hakea ulosottoon. Vai onko perintä jopa onnistunut?



Kaiken kaikkiaan: sinulla ei ole mitään oikeuksia, äidilläsi voi ehkä olla.

Tämän jälkeen elarit siirtyvät maksettavaksi lapselle.



Kun asuin kotona, äitini sai valtiolta elarit, koska isä ei musta mitään maksanut.



Muutin lastenkotiin 14v iässä ja sieltä omilleni 17v iässä. Koko tuon ajan äiti nosti minusta elareita edelleen. En ollut huostassa, vaan avohuollon tukitoimenpide-nimikkeellä sijoitettuna, eikä valtion kuulu siis maksaa äidilleni lapsesta jota äiti ei edes elätä.



Omille muuton jälkeen pyysin elareiden maksun siirtoa itselleni, sillä ne oltiin tarkoitettu mun, eikä äidin elatukseen. Samaan syssyyn äitini sai jättilaskun, jossa kehoitettiin maksamaan kaikki elarit takaisin, joita hän minusta perusteettomasti nosti niinä vuosina, kun asuin lastenkodissa.



Eli vaikka raha amksetaan äidille niin se raha kuuluu lapsen tarpeisiin.



Enkä usko, että 30v vanhoja elareita voi enää saada kuolleen ihmisen jättämästä perinnöstä, sillä isäsi ei enää tässä kohtaa ole elatusvelvollinen. Elatusasia olisi pitänyt hoitaa silloin, kun olit alaikäinen ja se oli itisi tehtävä. Jos hän yhtään oli fiksu, hän haki elarit valtiolta.

"Muutin lastenkotiin 14v iässä ja sieltä omilleni 17v iässä. Koko tuon ajan äiti nosti minusta elareita edelleen. En ollut huostassa, vaan avohuollon tukitoimenpide-nimikkeellä sijoitettuna, eikä valtion kuulu siis maksaa äidilleni lapsesta jota äiti ei edes elätä. Omille muuton jälkeen pyysin elareiden maksun siirtoa itselleni, sillä ne oltiin tarkoitettu mun, eikä äidin elatukseen. Samaan syssyyn äitini sai jättilaskun, jossa kehoitettiin maksamaan kaikki elarit takaisin, joita hän minusta perusteettomasti nosti niinä vuosina, kun asuin lastenkodissa."



Mun äiti taas piti ne elatusmaksut jotka sai siltä 1,5 vuoden ajalta, jonka minä asuin laitoksessa. Mutta ne maksoi isäni eikä valtio. Mielenkiintoista kuulla, että on myös muita yksinhuoltajia, jotka nostavat lapsesta elatusmaksuja vaikka lapsi ei asu kotona pitkään aikaan.

Elarit kuuluu äidille niin pitkään, kun alaikäinen lapsi asuu hänen luonaan. Tämän jälkeen elarit siirtyvät maksettavaksi lapselle.

Kun asuin kotona, äitini sai valtiolta elarit, koska isä ei musta mitään maksanut.

Muutin lastenkotiin 14v iässä ja sieltä omilleni 17v iässä. Koko tuon ajan äiti nosti minusta elareita edelleen. En ollut huostassa, vaan avohuollon tukitoimenpide-nimikkeellä sijoitettuna, eikä valtion kuulu siis maksaa äidilleni lapsesta jota äiti ei edes elätä.

Omille muuton jälkeen pyysin elareiden maksun siirtoa itselleni, sillä ne oltiin tarkoitettu mun, eikä äidin elatukseen. Samaan syssyyn äitini sai jättilaskun, jossa kehoitettiin maksamaan kaikki elarit takaisin, joita hän minusta perusteettomasti nosti niinä vuosina, kun asuin lastenkodissa.

Eli vaikka raha amksetaan äidille niin se raha kuuluu lapsen tarpeisiin.

Enkä usko, että 30v vanhoja elareita voi enää saada kuolleen ihmisen jättämästä perinnöstä, sillä isäsi ei enää tässä kohtaa ole elatusvelvollinen. Elatusasia olisi pitänyt hoitaa silloin, kun olit alaikäinen ja se oli itisi tehtävä. Jos hän yhtään oli fiksu, hän haki elarit valtiolta.

luki: "elatusapu lapselle" ja allekirjoituskohdass "lapsen puolesta" myös kotihoidontukea haettaessa se katsottiin lapsen tuloksi, eikä vaikuttanut siihen tulosidonnaisen osan suuruuteen

5 vuoden kuluttua eli viimeiset silloin kun lapsi täyttää 22 vuotta.

Vaikka isäsi ei ole elareita maksanut, niin valtio on ne hänen puolestaan äidillesi maksanut.

Velat vähennetään omaisuudesta ensin ja vasta jäljelle jäävä osa jaetaan perillisten kesken. Eli tavallaan omat elarisi vähennetään nyt perinnöstäsi.

vai elatusmaksut kuolleelta isältä itselleen ap:lle.



voi vittu. taidat olla todella ahne ja köyhä..........

Tähän mennessä on tainnut tulla selväksi, että aloittajalla ei ole oikeutta elatusmaksuun kuolinpesästä enää, mutta on oikeus vaatia lakiosaa perinnöstä, sillä ilmeisesti isä on todella tunnustanut isyytensä eikä vain vanhaan tapaan määrätty elatusvelvolliseksi.

tyttö pääsi peruskoulusta. Halusi tänne kaupunkiin jatko-opintoihin ja äidiltään kulkeminen 55km:n päästä maaseudulta olisi ollut hankalaa. Meillä on tilaa ja viihtyi aina meillä, joten ihan sulassa sovussa sovittiin, että tyttö asuu meillä ja käy sitten viikonloppuja ja lomia äidillään. Mies samalla sanoi, että ottaa tytön elatuksen vastuulleen samalla. Kaikki tämä kävi äidille ja iloisena oli heti työntämässä teiniä tänne. Sitten tulikin metakka, kun mies ilmoitti, ettei maksa tietenkään enää elaria ja lapsilisätkin mies haluaa itselleen. Mies ei edes ehtinyt päästä siihen, että laskettavat elarin eksälle lastenvalvojalla, kun huuto jo alkoi, että mies on rahan perässä jne.



Hirveän tappelun jälkeen eksä suostui luopumaan elarista (ettei miehen tarvi enää maksaa), mutta teki selväksi, että penniäkään ei sitten tytölle anna vaan isä maksaa kaikki kulut. Yli vuoden sai lapsilisää edelleen tuon jälkeen ja häneltä elareita ei olisi voinut edes vaatia. Mielummin sitten tyttö sinne kitkuttamaan pitkiä koulumatkoja. Tiesi kai, ettei isänsä henno lasta siihen pakottaa, kun laittaa kovan kovaa vasten ja tekee selväksi, että rahasta ei luovu vaan mielummin tyttö kärsii. No, me sitten maksettiin jopa bussiliput äidilleen (vaikka mies oli aina maksanut tapaamiskulut toiseen suuntaan) jne. Ihan sama. Periaate otti vaan niin päähän. Tyttöhän siitä olisi kärsinyt, jos me ei olisi annettu periksi.

Elatusapu tai tuki?!Eiköhän äitiä auteta tai tueta lapsen elatuksella joten kuuluu kyllä äidille.

Mutta tietenkin rahat kuuluu käyttää mielestäni niin että se vastaa lapsen tarpeita,eikä ädin.

Kuulema suomessa voi toinen vanhempi, kenen luona lapsi on kirjoilla vaatia elareita vaikka lapsi asuisi vuoroviikoin kummankin luona,ja yhteishuoltajuudella..näin väitti erä onkohan ihan totta??

lapsen etuus, ei vanhemman. Juuri tässä kohtaa sen meneekin monella lähivanhemmalla sekaisin tämä juttu.

mutta tässä tapauksessa se elatusapua käyttävä lähivanhempi on vastuussa kaikista hankinnoista ja maksuista (päiväkodit, harrastukset, vaatteet etc.).

Onneksi korkein oikeus on tuoreella ennakkotapauksella pyrinyt näissä tapauksissa jakamaan asumismenoja hieman kohtuullisemmin kuin aiemmin.

Kuulema suomessa voi toinen vanhempi, kenen luona lapsi on kirjoilla vaatia elareita vaikka lapsi asuisi vuoroviikoin kummankin luona,ja yhteishuoltajuudella..näin väitti erä onkohan ihan totta??