Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni laihtui miltei 50 kg, enkä enää tiedä voinko jatkaa ystävyyttämme
13.07.2011 |
Ja siis ei, en ole kateellinen vaan vilpittömän onnellinen hänen painonpudotuksestaan.
Tutustuin alunperin ystävääni mieheni kautta, hän on mieheni kanssa samassa työpaikassa. Nähtiin joissakin mieheni työpaikan pippaloissa ja huomasin että tämä kaveri on tosi ihana luonteeltaan, aina iloinen, ystävällinen ja huomaavainen. Ja ystävystyttiin, hän kävi meillä kylässä ja nähtiin kahvilla tms. Jotenkin oli "turvallista" eikä miehenikään ollut mustasukkainen, koska tämä ystäväni oli rutkasti ylipainoinen. (Hän on siis miespuolinen)
Nyt tämä ystäväni on kuitenkin laihduttanut ja kuntoillut, ollen nykyään normaalipainoinen. Muuttanut pukeutumistyyliään, ennen pukeutui melko mitäänsanomattomasti (verkkareihin, isoihin t-paitoihin) ja nyt pukeutuu mukavan näköisiin vaatteisiin, siististi. Eikä hän ole ollenkaan pahannäköinen... Ja on edelleen hyvin huomaavainen, aina iloinen ja ystävällinen. Ja sehän tässä onkin huono asia... mä huomaan ajattelevani vähän sopimattomasti hänestä nykyään.
En kuitenkaan halua miestäni pettää, haluaisin ystävyyteni tähän mieheen jatkuvan kuten ennenkin, ilman että huomaan ajattelevani typeryyksiä! En osaa enää olla edes normaali itseni hänen seurassaan! Käyttäydyn varmaan ihan typerästi, äh.
Katkaisenko ystävyyden, vai menisiköhän tämä ajan kanssa ohi... kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (7)
Miehenikin tajuaa toisen ulkoisen muutoksen ja on hiukan levoton nykyisin meidän ystävyydestä vaikka oltaisiin liikenteessä kolmisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paha....en osaa sanoa mitään...Mitäs miehes ajattelee?
ilmeisesti hänenkin mielestä tämä mies oli ystäväkseni lihavana "vaaraton" ja vuosien kuluessa muuten vaan "vaarattomaksi osoittautunut" joten oman mieheni mielestä tämän painonpudotus tuskin on vaikuttanut asiaan. Enkä tietenkään ole sanonut miehelleni että tämä ystäväni on mielestäni nykyään komea ja olen "ihastunut" häneen!
ap
ja naimisissa ollaan oltu kohta 10 vuotta.
ap
Että en osaa olla mitenkään normaali miesten seurassa, jos mies on edes jollain tapaa mukavan näköinen ja mukava ihminen. Pakko vaan yrittää. Tai siis olla yrittämättä, ettei yritä liikaa...
niin eiköhän se ihastus mene pikkuhiljaa ohi. Minä olin jossain vaiheessa vähän ihastunut mieheni kaveriin. Sitten aloin kuvitella elämääni tämän toisen miehen kanssa. (Tunnen häntä sen verran että tiedän elintapansa, ei varsinaisesti mikään isähahmo). Ja vertasin tätä kuvitteellista elämää nykyiseen, tulin siihen tulokseen että tämä nykyinen elämä on paljon parempi, tajusin olevani onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja ihastus meni sillä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi se ihastus menee :)! Mutta mukavaa kuitenkin olla joskus ihastunut. Pilaat ystyytenne jos teet jotain harkitsematonta. Niin ja mikä pahempaa, rikot perheenne. Haluaisitko muutenkaan olla lastesi silmissä äiti joka petti isää hänen kaverinsa kanssa?
Neuvoni on siis että älä tee mitään. Hyvä jos ette hetkeen näkisi, niin että pahin palo katoaa.
Alue: Aihe vapaa
Aika paha....en osaa sanoa mitään...Mitäs miehes ajattelee?