Miten oppia pitkävihaisuutta ja luonteenlujuutta?Taas kusetettiin kympillä ja oon jo antanu anteeks
ja unohtanu
Mä oikeesti annan kaiken anteeks. Mua saa pettää, hakata, valehdella, mitä vaan, ja olen maksimissaan päivän vihainen, ja sen jälkeen unohdan koko asian, ja nään vain ne ihmisen hyvät puolet.
Kommentit (8)
Mä vaan olen sellainen, että vaikka tiedän nyt, että suhde päättyy miehen pettämiseen jossain vaiheessa, niin ajattelen, että se yhteinen aika ennen sitä on sen arvoista. Vaikka kuinka järki sanoo jotain, niin tunteet vaientaa sen järjen äänen.
ap
pettäminen ja valehteleminen on tietysti kurjaa, mutta hakata? jotain on kyl pielessä jos sua hakataan ja haluat jäädä hakattavaksi.
Et tiedä missä menee oman itsesi raja, annat talloa itseäsi ja se ei edes haittaa, kunhan saat hukan aikaa kokea "rakkautta".
puhun ihan yleisesti elämästä. Tän hetkinen mies valehteli ja petti, jätin viime viikolla ja nyt olen jo ihan ottamassa takaisin. Menneisyydessä on hakattu (ei parisuhteessa) ja annoin anteeksi.
Te jotka sanotte, että kyse on huonosta itsetunnosta tai läheisriippuvaisuudesta, niin olisi kiva kuulla mitä asialle voi tehdä? Alkaa itseänikin ärsyttää tämä kaiken ymmärtäminen ja anteeksi antaminen. Varmasti välitän myös todella huonoa viestiä itsestäni, miksi ihmeessä mua edes pitäis kohdella hyvin, jos kaiken saa anteeksi kuitenkin, sillonhan mulle voi tehdä mitä vaan, ja tietää että kaikki on ok taas kohta.
ap
eikä sellaista muuteta tai poisteta oikeastaan ikinä millään. Voit oppia elämään sen kanssa, mutta prosessina sekin on pitkä. Hakeudu nyt ensin vaikka vertaisseuraan, netissä on keskusteluryhmä. Googlaa tietoa, lue kirjoja. Voit oppia ymmärtämään ajatuspolkujasi.
Hakeudu mielenterveystoimistoon sairaanhoitajan pakeille, jos kärsit ja olet masentunut.
Ei ole kyse siitä että olisin riippuvainen jostain ihmisestä, vaan annan anteeksi KAIKILLE ja KAIKEN. On sitten kyse äidistä, kaverista, miehestä tai tuntemattomasta. En ole masentunut tai muuta, nyt vaan ärsyttää oma itseni (mutta annan itsellenikin anteeksi huomiseen mennessä:) )
ap
ja siitä suoraan kumpuavaa katkeruutta ei kyllä kannata opetella, sillä pilaa vain oman elämänsä.
Jos oikeasti annat anteeksi, pystyt myös unohtamaan ja menemään eteenpäin. Jos anteeksianto on sinulle = alistuminen, niin ...
Ehkä sinun pitäisi oppia näkemään miten arvokas ihminen olet. Sinulle ei saa tehdä mitä tahansa ja jos joku kohtelee sinua kaltoin se on havainto hänestä ei sinusta.
Olet itse vapaa valitsemaan mitä annat anteeksi ja mitä et. Sen, mitä et anna anteeksi, suret pois ja menet eteenpäin. Hyvä kun voit antaa itsellesikin anteeksi :)
niin ei kai siitä sitten ole mitään haittaa. Jos taas suostut olemaan kynnysmattona, niin itsetuntoa lisää hakuseen.