Lue keskustelun säännöt.
Minun on niin paha olla :( Itkettää vaan, kaikki kaatuu niskaan
03.07.2011 |
En edes tiedä mistä aloittaa... mikäli ketään edes kiinnostaa... Mulla menee kämppä alta, koska vuokranantaja myy asunnon pois.. irtisanoudun ensi viikolla uudesta työstäni, jossa muka niin tarvittiin mun ammattitaitoa ja tutkintoa, p*skanmarjat, olen siivonnut kokopäiväisesti suuren, likaisen tehtaan nurkkia (ok, ehkä tunnin olen saanut keittää kahvia tai palvella asiakkaita kassan takana)... en tiennytkään että siivoamiseen tarvitaan restonomin tutkintoa?!?! Mulla on niin kusetettu olo kun luvattiin jotain AIVAN muuta tästä työstä.
Tämän uuden työn vuoksi irtisanouduin kuukausi sitten ihan ok-palkkaisesta työstä. (sekin vituttaa, enkä voi sinne palata)
Perheeltäni en saa mitään tukea, isäni on alkkis, veljeni molemmat alkkiksia, äitinikään ei lasiin sylje. Olin esim. juhannuksena pitkästä aikaa äitini kotona, hyvä kun hän jälkeenpäin edes muisti että olin ollut siellä! >:(
Minulla ei ole ystäviä, pidetty olin vanhassa työpaikassani, mutta mun on hyvin vaikea ystävystyä uusien ihmisten kanssa vaikka toimeen tulenkin. En uskalla päästää lähelle.
Tällä hetkellä minulla on vain minun miesystäväni, joka pitää mua edes vähän pinnalla. Mutta tuntuu että hän ei kohta enää jaksa tätä minun masennuskauttani kun itkettää joka päivä kun stressaan asunnosta ja työstä (joita kumpaakaan ei siis kohta enää ole!), isästäni joka aikoo muuttaa etelän maille eikä 100% varmasti tule elävänä sieltä takaisin, kun ei ole nähnyt selvää päivää vuosiin! Mietin jo sitä että kun pitää lähteä hakemaan hänen ruumisarkkuaan takaisin Suomeen! :o
Veljeäni näin tänään, (hänellä 4 päivän lomat armeijasta... ja neljän päivän putki menossa...) ihan ympäripäissään. MUA SATTUU NÄHDÄ MULLE RAKKAAT IHMISET SELLASESSA KUNNOSSA!!!! Sitten menen miesystäväni luo itkien kun tapaamiset isäni/veljieni kanssa satuttaa niin paljon! Esim. veljelläni ei ole ikinä aikaa mulle kun on selvinpäin (kirkkaan pullon hakuun sentään kelpaan), niin, tai sitten krapulassa..
Haaveilen ihan tavallisesta perheen perustamisesta, avioliitosta, omista rakkaista läheisistä ympärillä (selvinpäin!!!!)... pelkään että jää ikuiseksi haaveeksi...
Itkusta on tullut jokapäiväinen vieras minulle, itken töissä kun puunaan juuriharjalla kontillani lattioita.. itken kun lopetan puhelun äitini kanssa, itken kun mietin että pitäis alkaa jo pakata tavaroita laatikoihin (neljäs muutto kolmen vuoden sisään, en yksinkertaisesti jaksa enää!!!), itken kun ajattelen kuinka pitäis mennä työkkäriin selittämään miksi irtisanoudun PALKKAtyöstä. :'( (900€ nettona käteen, kiitos tästä kokopäivätyöstä!)
Tuntuu et ärsytän teitäkin kun valitan vaan mutta hitto voiki elämä olla sekasin! Monesta oon selvinny, mut tuntuu että tästä en selviä ehjin nahoin... :'(
Kommentit (18)
joskus vaan tuntuu että elämä potkii ja kovaa, kyllä se siitä suttaantuu!!! aikaa vain kuluu, nostat nyt pääsi ylös ja ajattelet kivaa tulevaisuutta, ja annat juoppojen olla-->omapahan on valintansa! elä omaa ihanaa elämääsi hyvän miehen kanssa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella ikävää ettei työ vastannutkaan odotuksiasi. Tuo on ollut todella ikävästi tehty työnantajalta.
Olisiko mitenkään mahdollista löytää jokin toinen työ pikaisesti ilman että joudut tippumaan ihan työttömäksi kun jos itse irtisanoudut niin et saa edes 3kk ajalta työkkärimaksuja. :( Olet varmaan vielä koeajalla joten voit lähteä minuutin (tai no sekunnin) varoitusajalla pois kun vaan löydät jonkun muun työn.
Kaiken kaikkiaan ikävä tilanne että kaikki kaatuu päälle juuri samaan aikaan. :( Olisiko nyt mahdollista miettiä uutta työpaikkaa laajemmaltakin alueelta kun asuntokin on menossa alta pois? Jos nyt olisi aika muuttaa jonnekin muualle? Läheisyys perheeseesi ei nähtävästi valitettavasti ole kovin tärkeä asia siinä missä asut.
oma valintasi on sanoutua irti työstäsi.
Halaus sulle... En nyt tedä miten voisi lohduttaa mutta yritä jaksaa!
oma valintasi on sanoutua irti työstäsi.
Niin on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Mene lääkäriin ja puhu siellä. Hanki lääkkeet, jos siltä tuntuu
2. Lopeta sukulaistesi tapaaminen. Sinulla ei ole velvollisuutta pitää heihin yhteyttä sen takia että ovat sukulaisiasi.
3. Teit ihan oikein kun irtisanouduit. Kysy entiseen paikkaasi takaisin, kysyminen ei maksa mitään. Ehkä tuntuu vähän nöyryyttävältä, mutta se ei ketään tapa. Jos ei sinne pääse, käytät päivät uuden työn etsimiseen.
4. Tehkää jotain kivaa miesystävän kanssa, jotain piristävää ja erilaista :)
Tsemppiä, asioilla on tapana kuitenkin järjestyä jotenkin :)
Veljesi tai vanhempiesi ongelmat eivät ole sinun pähkäiltäviä. Elät omaa elämääsi. Nyt haet uudet asunnon ja työpaikan. Josko mieskin haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin.
Niin ja onhan sinulla hyvä mies. Pidä hänestä kiinni. Työtä kyllä tulet vielä tekemään ja asunnon tulet vielä saamaan. Tämä vain väliaikaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsele työkkärin sivuilta, josko löytyisi muualta päin töitä. Sitten vaan asunnon etsintään ja muutto pois ikävistä ympyröistä.
Käy vaikka kävelylenkillä joka päivä selvittämässä ajatuksia, se voisi helpottaa, tsemppiä sulle!
Et kuulosta kovin hyvinvoivalta uuden työn hakuun. Haet sairauslomaa, jolloin saat sairauspäivärahaa vuoden 2010 verotuksen mukaan, tämä on varmasti parempi kuin se, ettet saa karenssiajalta mitään. Näit ehdit myös toipua uuden työn hakuun.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä asioilla on tapana järjestyä jotenkin!
Ostatko tosiaaaan veljellesi viinaa???Häpeisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piinan viisastuttamana sanon sinulle ap, että "hylkää" perheesi. Nyt heti. Alkkikset sairastuttavat sinutkin, ja pilaat elämäsi potemalla jatkuvaa huonoa oloa heidän vuokseen.
Ala rakentaa omaa mieluista elämää itsellesi. Etsi ihana asunto, katsele uutta työtä (sellainen varmasti löytyy, kun uskot siihen ja säilytät positiivisen mielen!), koeta kehittää suhdetta miesystävään jos se tuntuu "oikealle" (jos ei tunnu, niin älä tuhlaa aikaa sellaiseen äläkä anna suhteen mennä siihen pisteeseen, että se otta enemmän kuin antaa!).
Tsemppiä!
sillä tavalla, että lähes kaikki asiat menevät pieleen syistä, joihin en voi itse oikein vaikuttaa.
Mutta olet varmaan vielä nuori, joten tee kaikkesi, jotta saat asiat järjestettyä. Hae kirjastosta kirjoja tai tilaa netistä. Taidat kantaa liikaa muiden huolia harteillasi, niin minäkin kyllä teen.
Uskon, että kun et anna periksi, jonain päivänä sinulla on kaikki hyvin. Itse olen jo liian vanha aloittamaan alusta. Sinä voit sen tehdä!
Halauksia!
Ps. Uskosta voisit saada apua? Itsekin olen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista viesteistä! :')
Muutto muualle ois ihanaa, mutta miesystäväni työ ja kaikki kaverit täällä... :/
Ehkä tää tästä... ap
vaan jää sairauslomalle. Lääkäri ihan varmasti kirjoittaa sitä sinulle. Saat palkkaa ja voit sillä aikaa etsiä työtä ja asuntoa.
Jos irtisanoudut, niin et saa mistää rahaa kuukausiin. Toki sossusta kyllä varmaan, mutta et muualta. Ota kuitenkin se apu vastaan.
asioilla on tapana järjestyä !
toivotaan että löydät uuden vielä paremman työn!
No voi paska! Tuo muuttaminen on kyllä raskasta. saatko veljiltä tai isältäsi kantoapua? pyydä edes.
Ja mitä jos kysyt pääsetkö takaisiin sinne edelliseen työpaikkaan?
nayta heille kuinka elama eletaan oikein...