Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Myönnän, olen se avovaimo, jonka mies ei halua naimisiin.
13.07.2011 |
Ja olen siitä surullinen ja pettynyt ja tunnen itseni vajavaiseksi ja riittämättömäksi.
Mies on alusta asti tiennyt että haluan avioliiton ja perheen, ja nimeomaan olla naimisissa ennen lasten saamista. Silti en tiedä haluaako mies kumpaakaan.
Tämä on oikeastaan ainoa asia, joka hiertää välejämme, tosin kaikessa hiljaisuudessa. Ennen yritin puhua asiasta, nyt en enää.
Miehen argumentit: ei kannata riskeerata sitä hyvää mikä meillä on nyt tekemällä siitä liian "virallista" ja "byrokraattista", hän ei näe avioliiton arvoa (omat vanhempansa eivät olleet naimisissa saati asuneet yhdessä), hänen mielestään on ihan sama syntyvätkö lapset avo- vai avioliittoon jne. Lisäksi hän on vain laiska eikä saa millään aikaiseksi hoitaa tätä asiaa järkevästi alta pois. Minä en himoa mitään mahtihäitä, lyhyt vihkiminen maistraatissa riittäisi.
Olen tunnustanut itselleni että "roikun" tältä osin suhteessa, joka ei välttämättä koskaan etene avioliittoon, mutten aio jättää hyvää miestä asian takia. Arki sujuu ja rullaa ja meillä on mukavaa yhdessä. Silti tämä asia välillä nostaa päätään ja tuntuu pahalta. Kiristämään en halua ruveta enkä erolla uhkailemaan, erota kun en halua.
Kommentit (21)
Itse olen yrittänyt järkeillä että avioliitto ei muuta asioita, mutta henkisesti se silti kummittelee mielessä, enkä voi näille ajatuksille mitään. Johtunee omasta perhetaustasta, jossa avioliitto kuitenkin vanhanaikaisesti on "status" ja se todiste suhteen vakavuudesta. Inhoan, että miestäni kutsutaan poika-/miesystäväkseni, ja avoliittoa pidetään "harjoitteluna".
Tiedän, ei pitäisi välittää muiden mielipiteistä, mutta arvostan omaa perhettäni ja esim. vanhempieni arvoja ja perinteitä ja siksi asia olisi myös minulle tärkeä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä kerran jutella asiasta miehesi kanssa kunnolla. Selittää asia omalta kannaltasi, ei painostaa eikä ruikuttaa.
Mä en kyllä oikein ymmärrä että miten avioliitto riskeeraisi teidän suhteen? Tehän sen suhteen muodostatte, ei avioliitto. En tiedä, kuulostaa vain vähän siltä, että mies haluaa pitää takaportin auki, ei sitoutua ihan lopullisesti.
Kokemuksesta voin sanoa, ettei se suhde siitä muuksi muutu ollaanko avossa vai aviossa. Mutta myönnän että minulle oli tärkeää se, että mies ihan virallisestikin halusi kaikille sanoa, että minä olen se jonka kanssa hän tahtoo loppuelämänsä olla.
höh sitoutumiskammosia miehiä...onhan sen monen silmissä ihan eri asia vaan asua jonkun naisen kanssa (voi esittäytyä lähes sinkkuna uusille naisille baarissa..) kuin kulkea sormus kädessä että on naimisissa.
ja toisekseen se virallistaminen ei ole mikään iso juttu. esteettömyystodistuksen hakee yhdessä maistraatista ja samalla varaa ajan vihkimistä varten. Siinä itse vihkimisessä ei montaa minuuttia mene.
miksi avioliitto olisi sinulle tärkeä, siis nimenomaan perinteiden ja arvojen näkökulmasta? Jos miehen vanhemmat eivät ole olleet naimisissa, hän ei todennäköisesti ymmärrä, kuinka paljon asia sinulle merkitsee. Kyseessähän ei ole pelkkä järjen, vaan myös tunteen asia. Voithan sanoa miehellesi, että voitte tehdä avioehdon, jos hän pelkää sinun olevan rahojensa perässä.
Itselläni oli päinvastainen tilanne, minulle avioliitto ei ollut tärkeä asia, mutta tiesin avomieheni olevan niin perinteinen, että haluaa mennä naimisiin ennen lastenhankintaa. Kosintaa ei kuitenkaan kuulunut, ja se satutti minua suuresti. Suhde päättyi sittemmin eroon osittain tästä syystä. Nyt olen onnellisesti naimisissa (nykyisen mieheni toiveesta) ja meillä on lapsia. Näköjään on miehiä, joille naimisiinmeno on tärkeää, ja naisia, joille se ei sitä ole.
höh sitoutumiskammosia miehiä...onhan sen monen silmissä ihan eri asia vaan asua jonkun naisen kanssa (voi esittäytyä lähes sinkkuna uusille naisille baarissa..) kuin kulkea sormus kädessä että on naimisissa.
Mieheni on kyllä sillä tavalla sitoutunut suhteeseen, että ei vaikuta siltä että etsisi koko ajan "parempaa". Ei esim. käy baareissa, jos käydään niin sitten yhdessä kaveriporukalla pari kertaa vuodessa. Tai käytännössä en tosiaan tiedä missä välissä edes pettäisi tai etsisi muuta seuraa kun ei juuri koskaan käy missään vaikka välillä koetan saadakin häntä ihmisten ilmoille (siis muiden kuin itseni kanssa).
Olen myös miettinyt tuota takaportti-teoriaa, mutta huomaan etten usko siihen. Olen rehellisesti avannut keskustelun monta kertaa ja mies on vilpittömästi (tai hyvällä pokerinaamalla) väittänyt ettei voisi kuvitella tulevaisuutta kenenkään muun kanssa. Ei ole pelimies vaan aika rauhallinen, hiljainen ja ujokin. Viihtyy kotona, ei ryyppää eikä rellestä. Näiltä osin siis kaikin puolin ihannemieheni. Näistä syistä en edes mieti eroa, kovasti vaan pähkäilyttää kun mieskään ei juuri osaa selittää syitä avioliittokammoisuudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut miehellesi miksi avioliitto olisi sinulle tärkeä, siis nimenomaan perinteiden ja arvojen näkökulmasta? Jos miehen vanhemmat eivät ole olleet naimisissa, hän ei todennäköisesti ymmärrä, kuinka paljon asia sinulle merkitsee. Kyseessähän ei ole pelkkä järjen, vaan myös tunteen asia. Voithan sanoa miehellesi, että voitte tehdä avioehdon, jos hän pelkää sinun olevan rahojensa perässä.
Itselläni oli päinvastainen tilanne, minulle avioliitto ei ollut tärkeä asia, mutta tiesin avomieheni olevan niin perinteinen, että haluaa mennä naimisiin ennen lastenhankintaa. Kosintaa ei kuitenkaan kuulunut, ja se satutti minua suuresti. Suhde päättyi sittemmin eroon osittain tästä syystä. Nyt olen onnellisesti naimisissa (nykyisen mieheni toiveesta) ja meillä on lapsia. Näköjään on miehiä, joille naimisiinmeno on tärkeää, ja naisia, joille se ei sitä ole.
Mutta hyvin nopeasti minulle tuli olo, että painostan ja hiostan vaikka yritin olla niin asiallinen ja "neutraali" kuin mahdollista. Olen tehnyt avioitumisen ajatuksen niin helpoksi kuin vain suinkin, tosiaan ehdottanut avioehtoa yms. En tosiaan ole hänen rahojensa tai omaisuuden perässä tai muutenkaan liikkeellä hyväksikäyttöaikeissa. Olen vain omat tunteeni läpi tutkaillut ja todennut että tätä miestä rakastan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, enkä hänestä haluaisia luopua. Kuitenkin avioliiton vastustus herättää ajatuksen etten ole hänelle yhtä tärkeä.
En odota erityistä kosintaa tai muuta hömppää, vaan mielestäni naimisiin voitaisiin mennä ihan keskustelun lopputuloksena. Enkä siis myöskään minä ajatellut olla kosimassa koska miehen kantahan on kielteinen, miksi nöyryyttäisin itseäni yhtään enempää?
Hurahda uskoon. Voit sanoa miehellesi, että seksi kuuluu vain ja ainoastaan avioliittoon. Myöskään avioliiton ulkopuolelle syntyneet lapset ei tule kuuloonkaan. xD tää oli tsoukki!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli taannoin vastaava tilanne. Olimme seurustelleet/asuneet yhdessä n. 7 vuotta (ja olimme kihloissa), ja puhuneet, että "sitten joskus kun meillä on lapsia ja sitten joskus kun menemme naimisiin..". Minä olin valmis molempiin asioihin jo vuosia aiemmin, mutta mieheni ei.
Sanoi aina, että "kyllä mä haluan kanssasi naimisiin ja lapsia, mutta en vielä..".
Odotin, ja harmittelin asiaa, sillä tunsin ja tiesin, että tämä on "elämäni mies".
Kun sitten vihdoin aloin odottamaan vauvaa, mies itse hoputti, että "nyt mennään naimisiin".
Meidät vihittiin rv 15, ja nykyään meillä on 3 lasta :)
Mieheni tuumasi myöhemmin, että "jos olisin tiennyt mistä onnesta olen jäänyt paitsi kaikki nämä vuodet, olisin suostunut perheenlisäykseen jo aiemmin". Varsin lohduttavaa ;)
Hyvää kannatti odottaa, vihdoinkin meillä on se perhe, mistä haaveilin vuosikaudet.
Mutta en väitä, että avioliitto olisi oleellisesti muuttanut mitään..kotiovessa on vaan yksi nimi vähemmän :D
Ap:lle haluan sanoa, että maltti on valttia, tiedän mistä puhun.
Tsemppiä!
Itselläni on ollut monta suhdetta miesten kanssa, jotka eivät olleet kiinnostuneet avioliittoon menosta. Avoliittoon olisivat olleet halukkaita menemään mielestäni liiankin nopeasti. Minä saatoin odotella joskus vuosia, josko mies kiinnostuisi ajatuksesta, mutta ei.
Ihania miehiä he olivat, mutta kiinnostuksenkohteet eivät menneet siltä osin yksiin. Jossain vaiheessa päätin, etten enää seurustele, ellei toisella ole sama tavoite mielessä. Sieltähän se sitten löytyi se oma ihana mies, joka myös tahtoi naimisiin, oli lapsirakas ja oli muutenkin minulle sopiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
höh sitoutumiskammosia miehiä...onhan sen monen silmissä ihan eri asia vaan asua jonkun naisen kanssa (voi esittäytyä lähes sinkkuna uusille naisille baarissa..) kuin kulkea sormus kädessä että on naimisissa.
Mieheni on kyllä sillä tavalla sitoutunut suhteeseen, että ei vaikuta siltä että etsisi koko ajan "parempaa". Ei esim. käy baareissa, jos käydään niin sitten yhdessä kaveriporukalla pari kertaa vuodessa. Tai käytännössä en tosiaan tiedä missä välissä edes pettäisi tai etsisi muuta seuraa kun ei juuri koskaan käy missään vaikka välillä koetan saadakin häntä ihmisten ilmoille (siis muiden kuin itseni kanssa). Olen myös miettinyt tuota takaportti-teoriaa, mutta huomaan etten usko siihen. Olen rehellisesti avannut keskustelun monta kertaa ja mies on vilpittömästi (tai hyvällä pokerinaamalla) väittänyt ettei voisi kuvitella tulevaisuutta kenenkään muun kanssa. Ei ole pelimies vaan aika rauhallinen, hiljainen ja ujokin. Viihtyy kotona, ei ryyppää eikä rellestä. Näiltä osin siis kaikin puolin ihannemieheni. Näistä syistä en edes mieti eroa, kovasti vaan pähkäilyttää kun mieskään ei juuri osaa selittää syitä avioliittokammoisuudelleen.
valitettavasti sekään ettei käy missään ei ole tae...mun mies kävi "vain" töissä...mutta kummasti viihtyi siellä aina yliaikaa. kotona myös viihtyi kovin hyvin yksinään tietokoneella. Ja arvaa vaan mitä sitten sieltä löytyi...viritteli suhteita jos minkälaisiin naisiin... oli muuten kans sellanen ujohko, rauhallinen ja hiljainen, eikä oikein pärjänny sosiaalisissa tilanteissa ...mutta kummasti vaan pelas pelejään...
jos sä ap olet asian perustellut miehellesi, en ymmärrä miehesi kantaa ?
Jos suhde vakaalla pohjalla, miksi sitä ei voi virallistaa ? Maistraatissa tai kirkossa ? Avioliitto on lainvoimainen ja luo turvaa esim. jos on yhteisiä lapisa => leskeneläke esim.
En tunne miestäsi, mutta olen ollut avoliitossa erään miehen kanssa joka ei tahtonut avioliittoa, ei lapsia. Haluaa edelleen, 50-kymppisenä elää vapaana ja villinä, kuin nuori poikanen... toiset eivät vain kykene sitoutumaan!
Ja parisuhde, vaikka kuinka oltaisiin vapaassa suhteessa, vaatii kuitenkin tietyn SITOUTUMISEN...eikä se sitoutuminen tarkoita rajoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut monta suhdetta miesten kanssa, jotka eivät olleet kiinnostuneet avioliittoon menosta. Avoliittoon olisivat olleet halukkaita menemään mielestäni liiankin nopeasti. Minä saatoin odotella joskus vuosia, josko mies kiinnostuisi ajatuksesta, mutta ei.
Ihania miehiä he olivat, mutta kiinnostuksenkohteet eivät menneet siltä osin yksiin. Jossain vaiheessa päätin, etten enää seurustele, ellei toisella ole sama tavoite mielessä. Sieltähän se sitten löytyi se oma ihana mies, joka myös tahtoi naimisiin, oli lapsirakas ja oli muutenkin minulle sopiva
Ap:lle haluan sanoa, että maltti on valttia, tiedän mistä puhun.
Tsemppiä!
Näin haluan minäkin uskoa. Mies ei ole koskaan tyrmännyt ettei avioliitto olisi koskaan mahdollinen, mutta joko lykkää sitä tulevaisuuteen tai sitten pitää sitä tarpeettomana. Luultavasti käsittää että lopunelämääni en jaksa roikkua "löysässä hirressä", sillä siltä tilanne ajoittain tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti sekään ettei käy missään ei ole tae...mun mies kävi "vain" töissä...mutta kummasti viihtyi siellä aina yliaikaa. kotona myös viihtyi kovin hyvin yksinään tietokoneella. Ja arvaa vaan mitä sitten sieltä löytyi...viritteli suhteita jos minkälaisiin naisiin... oli muuten kans sellanen ujohko, rauhallinen ja hiljainen, eikä oikein pärjänny sosiaalisissa tilanteissa ...mutta kummasti vaan pelas pelejään...
No, mies ei kylläkään veny töissä yliaikaa ja koneella olo on aika maltillista. Suuri osa ajasta meillä menee yhdessäoloon, ihan kummankin vapaasta tahdosta. Tai siis se aika mitä töiden jälkeen jää. Mutta kiitos tästä. :D
Ja on myös myöntänyt haluavansa lapsia "sitten joskus". Minä vaan en halua niitä avioliiton ulkopuolella.
"hänen mielestään on ihan sama syntyvätkö lapset avo- vai avioliittoon jne"
Jos se kerran on ihan sama ollaanko naimisissa vai ei niin sitten mennään vaan sillehän ei pitäisi olla mitään ESTETTÄ jso se on kerran IHAN SAMA ;) vai onko kuitenkin niin, ettei olekaan ihan sama. Vähän aggressiivinen lähestymistapa mutta ehkä tilanne kaipaa pientä ravistelua.
Miehenä kyllä tavallaan ymmärrän kammon. Voit kertoa miehellesi senkin, että hän tulee saamaan muilta naisilta nykyistä enemmän huomiota ja härskejä ehdotuksia sen jälkeen kun on sormus sormessa, jos hän niiden menettämistä pelkää.
"hänen mielestään on ihan sama syntyvätkö lapset avo- vai avioliittoon jne"
Jos se kerran on ihan sama ollaanko naimisissa vai ei niin sitten mennään vaan sillehän ei pitäisi olla mitään ESTETTÄ jso se on kerran IHAN SAMA ;) vai onko kuitenkin niin, ettei olekaan ihan sama. Vähän aggressiivinen lähestymistapa mutta ehkä tilanne kaipaa pientä ravistelua.
Miehenä kyllä tavallaan ymmärrän kammon. Voit kertoa miehellesi senkin, että hän tulee saamaan muilta naisilta nykyistä enemmän huomiota ja härskejä ehdotuksia sen jälkeen kun on sormus sormessa, jos hän niiden menettämistä pelkää.
Taisit ymmärtää tuon "ihan sama" -kommentin vähän väärin. Miehelle siis ei ole ongelma jos lapset syntyvät avoliittoon, minulle on.
Ja pelkää naisten huomion menettämistä? Mistähän huomiosta on kyse kun ei erityisesti sellaista saa nytkään. Joten jos sitä haluaisi niin pitäisi olla innoissaan menemässä naimisiin. ;) On kyllä usein kertonut avioituneiden tuttujensa viennistä baarista ja ihmetellyt naisen logiikkaa (siis miksi iskeä varattuja). Itse asiassa ei kyllä hankita sormuksiakaan jos naimisiin päädytään. Mies ei voi työnsä/harrastuksensa puolesta sellaista käyttää enkä itse ole eläissäni käyttänyt koruja.
Kerrotko muuten lisää tuosta että miehenä ymmärrät (avioitumis)kammon? Mikä siinä aiheuttaa sitä kammoa kun avioliitostakin pääsee pois jos haluaa jostain syystä erota?
Mulle tuli myös mieleen tuo takaportti-teoria,mutta kertomasi perusteella en sittenkään jaksa uskoa siihen, ja jos susta itsestäsikin tuntuu,ettei se ole niin...
Ehkä miehesi vaan pelkää avioliittoa, pelkää sen tekevän teistä onnettomia yms, vaikka sehän on vain suhteen virallistamista paperilla, noin niinkun periaatteessa. Takaportti-teoria voisi siinä mielessä pitää vähän paikkaansa,että miehesi tuntee olonsa turvallisemmaksi,kevyemmäksi ja paremmaksi,kun on tavallaan se portti auki, vaikkei olisikaan aikeissa siitä poistua koskaan. Hänellä on kanssasi hyvä näin. Jospa ottaisit asian puheeksi joskus myöhemmin,jos molempien kanta on pitänyt edelleen. Mutta voihan olla,että miehesi tulee toisiin ajatuksiin, tai että itse tulet. Jotkut miehet ovat niin herkkähipiäisiä tällaisissa asioissa,että kokevat helposti tulevansa painostetuksi ja ahdetuksi nurkkaan.
No nyt kyllä kuulostin vähän keittiöpsykologilta :D Mutta uskon kuitenkin vahvasti,että miehesi haluttomuudella mennä naimisiin ei ole mitään tekemistä sen kanssa,että hän olisi hyppäämässä tilaisuuden tullen muille maille.
että kun kysyin taannoin mieheltäni, että "miksi emme voisi jo mennä naimisiin/hankkia lapsia?", niin vastaus oli aina, että "mikä kiire meillä on?".
Tiesin, että hän tykkää lapsista, ja en epäillyt hetkeäkään, etteikö hänestä olisi isäksi.
Hän on mitä ihanin isä, ja tuntee suurta iloa ja onnea lapsistamme.
Miksi siis odotutti? En tiedä.
Avioliitto ja lapset eivät muuttaneet suhdettamme, ainakaan pahemmaksi, päinvastoin, tunnen että näinhän tämän kuuluikin mennä :) Mutta olisi voinut mennä jo vuosia aiemmin, jos multa kysytään.
Tiedän, että olisin voinut saada lapsia aiemmin jonkun muun kanssa, mutta kun en halunnut.
En ole katkera miehelleni niistä vuosista mitä jouduin odottamaan, vaan pikemminkin itselleni kiitollinen, että jaksoin odottaa.
Tiedän nuo tunteesi oikein hyvin, ja tiedän kuinka se satuttaa, ja etenkin jos muut kommentoivat, että "miksette mene naimisiin?", ja/tai "miksi ette hanki lapsia?" (mä jouduin näihinkin kysymyksiin vastailemaan ystäville, sukulaisille, työkavereille, jne.)
Mun mielestäni on hienoa, että et pakota etkä painosta miestäsi, sillä uskon sen kääntyvän vaan ajatusta vastaan.
Olet antanut tiettäväksi mitä haluat ja mitä odotat, joten anna hänelle aikaa kypsytellä asiaa.
Muistan itsekkin liki 10 v takaa sen kommentin, että "mitä jos hankkisimme lapsen?"...se oli onnenpäiväni ;)
Ja kun 4kk myöhemmin raskaustesti näytti plussaa, meni vain viikko-pari, kun mies sanoi, että "mitä jos varaisin meille vihkiajan?".
Elämä (ja mies) voi yllättää monella tapaa, ja useamman kerran ;)
Pidä kiinni suhteestanne, jos/kun tunnet, että mies on sulle se oikea, ja olet onnellinen.
Hyviä miehiä ei kasva "joka oksalla"...sen sanon elämänkokemuksellani.
Kaikkea hyvää yhteiseloonne!
10#
Alue: Aihe vapaa
naimisiin olen alusta asti halunnut, mutta mies sanoo, että näin on hyvä. En puhu enää asiasta, mutta kyllähän se vaivaa.