Kuntosalilla nähtyä

myöskään ole missin mitoissa. Ja sinä itsekin kuitenkin käyt niillä ryhmäliikuntatunneilla ja salilla. (Oletan ainakin että käyt jos kerran olet kyseisissä paikoissa muitakin kytännyt.) Voit siis kysyä tuon kysymyksen itseltäsi ja vastata siihen, koska olet itse yksi niistä naisista.

Tollasten kyttääjä-arvostelija-nirppanokkien takia jumppaan mieluummin kotona ja käyn sauvojen kanssa metsälenkillä...

se on vaivattominta. Joidenkin seura vaan vie kaikki mehut, kun koettavat painaa alas muita. Jopa jumpissa!

Onneksi vain ajattelevat itsekseen, tosin, nuo energiaimurit (tuollaisia alaspainajia kutsutaan energiavampyyreiksikin).

Muut voivat samaan aikaan hankkia jumpatessa mahtavan olon!

jos mietitään taaksepäin ajassa, niin millainen emäntä oli hyvää ainesta peltotöihin ja muihin fyysistä suorituskykyä vaativiin maatilan puuhiin? Hoikka pajunvitsako? Ei vaan hyvä työntekijä oli riuska, tukeva ja roteva emäntä, jolla oli paksut pohkeet ja ruista ranteessa. Hoikkasista ajateltiin että saattavat olla sairaalloisia ja huonoja jaksamaan. Nykykäsitys siitä että hyväkuntoinen= kroppa kuin ammattiurheilijoilla, ei ihan vastaa todellisuutta. Normaalipainon rajoissa, lievästi ylipainonkin puolella riittävästi ja monipuolisesti liikkuva ja ihan hyvin ja oikein syövä on hyväkuntoinen vaikkei olisikaan hoikka ja ns. timmi. Ja jos oikein väärin söisi, niin ei se puhti riittäisi niin runsaaseen liikuntaan, eikä olo olisi hyvä ja jaksava. Hyvä aerobinen kunto ja hyvä lihaskunto kertovat kyllä enemmän hyvinvoinnista kuin pelkkä rasvaprosentti tai paino. Luunahka-kalkkunat ja ns. laihat läskit voivat ulkoisesti näyttää siltä että ovat lähempänä liikunnallisen ihmisen stereotyyppistä ulkonäköä, mutta jos testaamaan ruvetaan kuntotestein, niin moni tukeva menee ohi oikealta ja vasemmalta.

Meillä oli työpaikalla kuntotesti ja tein parhaan tuloksen kuntotestissä, vaikka olen painavin koko porukasta. Toiset eivät millään pystyneet uskomaan tuloksia, koska ajattelivat, etten jaksa mitään. Oli uskomattomat hieno tunne näyttää niille ruipeloille, että täältä löytyy voimaa ja kestävyyttä. Selityksiä heiltä kyllä löytyi, miten testi ei testaa heidän todellista kuntoaan ym. ym.

Hoikka tai laiha ei missään nimessä aina tarkoita samaa kuin timmi. Useimmat timmit ja kovakuntoiset ihmiset ovat itse asiassa usein kaikkea muuta kuin laihoja. Hoikkeliineja, joilla ei ole lihasta ollenkaan ja jotka hengästyvät ihan pienestäkin sykkeen nostosta, näkyy vaikka kuinka paljon.

muuallakin kuin ulkonäössä: hyväkuntoisena vireystaso pysyy parempana ja stressinsietokyky on kovempi, lisäksi ryhti on parempi.

vain sen takia että se on kivaa? Emme halua mitään "timmiä" kroppaa niin paljon, että kituisimme tiukalla diettillä? Itse ainakin haluan nauttia elämästä hyvän ruuan ja herkuttelunkin muodossa, viis siitä että se näkyy vartalossa.

vain sen takia että se on kivaa? Emme halua mitään "timmiä" kroppaa niin paljon, että kituisimme tiukalla diettillä? Itse ainakin haluan nauttia elämästä hyvän ruuan ja herkuttelunkin muodossa, viis siitä että se näkyy vartalossa.

vain sen takia että se on kivaa? Emme halua mitään "timmiä" kroppaa niin paljon, että kituisimme tiukalla diettillä? Itse ainakin haluan nauttia elämästä hyvän ruuan ja herkuttelunkin muodossa, viis siitä että se näkyy vartalossa.

Olen itse samanlainen. Kuntoni on todella hyvä. Kävelytestissä vauhtini oli 8,5 km tunnissa. Jaksan vetää vaikka kolme jumppaa peräkkäin. Moni luulee, että makaan vain sohvalla ja syön pitsaa- Näytän läskiltä. Pitäisi ilmeisesti syödä pienempiä ruoka-annoksia. Ei vain kiinnosta kituuttaa, kun kelpaan itselleni ja miehelleni tällaisena. En kuitenkaan voi syödä näilläkään kiloilla niin paljon kuin halua, vaan herkuttelen tosi harvoin. Kokoni on 40-42 ja se on hyvä minulle.

Niin, liikunta on terveydelle periaatteessa aina eduksi (jos oikein toimii). Eli kunto kohoaa ja olo paranee. Mutta sitten, geenit, lepo ja ravinto ratkaisevat vaa'an lukemat.



Eli se ravitsemus kuntoon, jos painoa haluaa pudottaa!



Liikunta tukee yleishyvinvointia, mutta painonpudotuksen a&o on ravitsemus - jota liikunta tukee.



Sitten, usein unohtuu seuraava: unenpuute, stressi ja niiden aikaansaama ylirasitus saa kehon varastoimaan rasvaa puolustautuessaan uhkaksi kokemaansa tilannetta vastaan. Unenpuute tuon ohella kasvattaa erilaisten urheiluvammojenkin mahdollisuutta - siis unta tarpeeksi!



Vanha kunnon systeemi, jossa kulutetaan yli energiansaannin, toimii aina - silloinkin liekki on saatava palamaan oikealla lailla, ettei kehitys lakkaa (keho siirtyy pienelle liekille ja vaikka energiaa saisi jopa vaarallisen niukasti, paino ei putoa).



Valitettavasti se ruokavalio on saatettava oikeanlaiseksi, jos mieli laihtua.



Nykyajan stressaava lifestyle on valitettavasti tosiasia ja saa kehon suojautumaan rasvoilla, kun se tulkitsee tilanteen uhkaavaksi (unenpuute, heikko ravitsemus eli keho ei saa tarvitsemaansa, vaan jotain muuta, ilottomuus).



Sanoisinko itselleni "No shit, Sherlock". ;) Mutta vanhat totuudet ei muutu, vaikka aikaa kuluisikin.

en ole niin ulkonäkökeskeinen ihminen.

mutta kroppa on silti timmi. En jätä väliin munkkia, pullaa tai kakkua kun sellainen on tarjolla. Taika on annoskoossa. Syön sen verran että olen kylläinen, en ylen määrin. En myöskään kuvittele, että koska harrastan liikuntaa, tarvitsen sikamäärän rasvaista ruokaa. Edelleen kylläiseksi tekevä määrä terveellistä ravintoa riittää. Ja kappas, herkuttelukin vähenee luonnostaan, en kärsi himoista.

Kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla näkyy usein samoja naamoja, jotka käyvät tunneilla monta kertaa viikossa. Silti, nämä plusmiinus 30 vuotiaat naiset ovat lähes järjestään tukin muotoisia, tiedän useamman jotka ovat 165 cm pitkiä, pakust lyhyet jalat, keskikroppa tasapaksu ja ylimääräistä siinäkin, löysät käsivarret ja pienet tissit verrattuna kroppaan. Eivät siis varsinaisesti ylipainoisia mutta kun liikuntaa harrastavat suht usein ja jaksavat salilla tehdä melko isoillakin painoilla, niin miksi ei näy kropassa? Kaikkein timmeimmät tapaukset esim. Bodypump tunneilla ovat -+ 50 naiset, joilla on todella erottuvat käsilihakset yms!

Mistä tämä johtuu? Osalla ei edes lapsia, ainakaan ihan pieniä että synnytyksen tai lastenhoidon piikkiin voisi laittaa. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan että kuka minä olen arvostelemaan, niin ihan yhtälailla en ole missin mitoissa, mutta pohdin että miksi NUORET, paljon urheilevat eivät kuitenkaan näytä siltä?

Siksi, että he luultavasti kuitenkin treenaavat ja syövät "väärin". Bodypump- yms. tunnit eivät myöskään välttämättä ole läheskään paras tapa "kiinteytyä". Voimaa ja kuntoa ne kyllä kasvattavat. Jos haluaa kroppaan oikeasti kunnolla lihasta ja muotoja, suosittelen ihan perinteistä punttisali + juoksulenkki -yhdistelmää.

Sekin on kovin suhteellista, mitä tarkoittaa "isot painot". En esimerkiksi melkein koskaan näe kenenkään naisen tekevän punttiksella hauiskääntöä yli 5 kg:n käsipainoilla. Useimmat ottavat käsiinsä 2-3 kg:n painot! Jalkaprässiin saatetaan laittaa hädin tuskin 20-40 kg, vaikka useimmat aloittelijatkin voisivat aloittaa suoraan OMASTA painostaan eli noin 60-70 kg:sta (poislukien polvi- ym. vaivaiset).

Ei niinkään se, mitä peilistä näkyy. Siis liikunnan tuoma hyvä OLO, ei ulkonäkö.

Käymisestä tulee hyvä mieli ja sen jälkeen voi hyvillä mielin lähteä kotiin vetämään herkkuja ja kumoamaan kaikki hyödyt.



Hyvä, että edes käyvät.

mutta kroppa on silti timmi. En jätä väliin munkkia, pullaa tai kakkua kun sellainen on tarjolla. Taika on annoskoossa. Syön sen verran että olen kylläinen, en ylen määrin. En myöskään kuvittele, että koska harrastan liikuntaa, tarvitsen sikamäärän rasvaista ruokaa. Edelleen kylläiseksi tekevä määrä terveellistä ravintoa riittää. Ja kappas, herkuttelukin vähenee luonnostaan, en kärsi himoista.

minä haluan vetäistä levyllisen suklaata ja puoli pulloa punkkua jos mieli tekee :D eikä ahdista yhtään.

jos mietitään taaksepäin ajassa, niin millainen emäntä oli hyvää ainesta peltotöihin ja muihin fyysistä suorituskykyä vaativiin maatilan puuhiin? Hoikka pajunvitsako?



Ei vaan hyvä työntekijä oli riuska, tukeva ja roteva emäntä, jolla oli paksut pohkeet ja ruista ranteessa. Hoikkasista ajateltiin että saattavat olla sairaalloisia ja huonoja jaksamaan.



Nykykäsitys siitä että hyväkuntoinen= kroppa kuin ammattiurheilijoilla, ei ihan vastaa todellisuutta. Normaalipainon rajoissa, lievästi ylipainonkin puolella riittävästi ja monipuolisesti liikkuva ja ihan hyvin ja oikein syövä on hyväkuntoinen vaikkei olisikaan hoikka ja ns. timmi.



Ja jos oikein väärin söisi, niin ei se puhti riittäisi niin runsaaseen liikuntaan, eikä olo olisi hyvä ja jaksava. Hyvä aerobinen kunto ja hyvä lihaskunto kertovat kyllä enemmän hyvinvoinnista kuin pelkkä rasvaprosentti tai paino. Luunahka-kalkkunat ja ns. laihat läskit voivat ulkoisesti näyttää siltä että ovat lähempänä liikunnallisen ihmisen stereotyyppistä ulkonäköä, mutta jos testaamaan ruvetaan kuntotestein, niin moni tukeva menee ohi oikealta ja vasemmalta.

Tässä joku kysyi, että eikö timmistä kropasta jaa enemmän mielihyvää kuin pullasta... No minäpä kerron oman tarinani...



Olin teininä sellainen hieman pullea ja onnellinen. Söin milloin mitä lystäsin. Sitten siinä 18-vuotiaana aloin lihoamaan reippaammin erinäisten syiden vuoksi. Söin enemmän herkkuja, liikunta jäi vähemmälle ja olin silti onnellinen. Sitten n. 20-vuotiaana laihdutin alle vuodessa sen ylimääräiset 20+ kiloa, ja olin siinä aika lailla missin mitoissa. Toki perääni päät kääntyivät lähes aina ja tokihan silloisena sinkkuna miesten huomiostakin nautin. Olin kuitenkin hyvin onneton, kun en voinut syödä mitään herkkua, ruokavalioni koostui aikalailla salaateista joihin kyllästyin täysin. Kuvittelin jotenkin, etten kelpaa kenellekään muuten kuin laihana.



Sittenpä tapasin nykyisen mieheni, joka kelpuuttaa minua lihavanakin. Miehen, jolle ei ole ulkomuoto niin tärkeä vaan se sisältö. Nyt olen taas se 25kg ylipainoinen ja onnellinen.

Monelle liikuntaa harrastavalle hyvä kunto ja jaksaminen on tärkeintä

Ei niinkään se, mitä peilistä näkyy. Siis liikunnan tuoma hyvä OLO, ei ulkonäkö.

Niin olkoonkin. Ja jos painonmuutosta alenevaan suuntaan haluaa, katse siihen ruokavalioon ja/tai yleiskulutukseen. Mutta se on jokaisen OMA asia, ei sen salilla tai jumpissa vaanivan kyttiksen.

jos mietitään taaksepäin ajassa, niin millainen emäntä oli hyvää ainesta peltotöihin ja muihin fyysistä suorituskykyä vaativiin maatilan puuhiin? Hoikka pajunvitsako?

Ei vaan hyvä työntekijä oli riuska, tukeva ja roteva emäntä, jolla oli paksut pohkeet ja ruista ranteessa. Hoikkasista ajateltiin että saattavat olla sairaalloisia ja huonoja jaksamaan.

Nykykäsitys siitä että hyväkuntoinen= kroppa kuin ammattiurheilijoilla, ei ihan vastaa todellisuutta. Normaalipainon rajoissa, lievästi ylipainonkin puolella riittävästi ja monipuolisesti liikkuva ja ihan hyvin ja oikein syövä on hyväkuntoinen vaikkei olisikaan hoikka ja ns. timmi.

Ja jos oikein väärin söisi, niin ei se puhti riittäisi niin runsaaseen liikuntaan, eikä olo olisi hyvä ja jaksava. Hyvä aerobinen kunto ja hyvä lihaskunto kertovat kyllä enemmän hyvinvoinnista kuin pelkkä rasvaprosentti tai paino. Luunahka-kalkkunat ja ns. laihat läskit voivat ulkoisesti näyttää siltä että ovat lähempänä liikunnallisen ihmisen stereotyyppistä ulkonäköä, mutta jos testaamaan ruvetaan kuntotestein, niin moni tukeva menee ohi oikealta ja vasemmalta.

Todellakin.

Käyn jumpissa/juoksemassa/pyöräilemässä kuusi kertaa viikossa. Olen treenannut näin jo kohta kaksikymmentä vuotta :)



En silti näytä fitness-urheilijalta. Miksi? Siksi, että minua ei kiinnosta syödä rahkaa, raejuustoa ja tonnikalaa päivästä toiseen. Minulle ei myöskään riitä herkutteluun ananasmurskapurkki, vaan valitsen ihan rehdin suklaan. Eli kaikki on kiinni ruokavaliosta.



En kuitenkaan ole mitenkään läski (BMI 20) ja kyllä minulla pikkuisen haba erottuu ja reisissä on lihasten muodot esillä, mutta mikään rasvaton huippu-urheilija en todellakaan ole. Enkä sitä tavoittelekaan!