Yhdeksänvuotias poika puhuu joka päivä kuolemasta

Siis sitä piti kysyä, että mihin tällaisessa pitäisi ottaa yhteyttä ja onko joku saanut tällaiseen apua jostain?

poika on viimeaikoina kysellyt useasti kuolemasta. On alkanut pelkäämään kuolemaa ja jos pojalla on jokin verta vuotava haava tms. niin hän kysyy heti että kuoleekö hän..

Koita saada kautta rantain selville mikä pelottaa ja miksi. Yritä selittää jotenkin nätisti, että kuolema on osa elämää, mutta se ei kosketa meitä vielä pitkään aikaan ja että meillä on ihana elämä edessä, yhdessä. (Kukaanhan meistä sitä ei pysty lupaamaan, mutta lasta voi kuitenkin yrittää rauhoittaa).

myös jotakin muita vaikeuksia kuin tuo kuoleman ajatteleminen sekä se ettei osaa olla kavereiden kanssa? Miten harrastukset? Muut sosiaaliset kontaktit? Oletko kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun asiaan?

Kuolema on aivan normaali tapahtuma, joissakin kulttuureissa iloinen juhla ja joissakin surullinen. Mitään pelottavaahan kuolemassa ei pitäisi olla ja lapsihan helposti vaistoaa vanhemmasta noita pelkoja tai vaivautuneisuutta asiaa käsitellessä.

kokevat jossain vaiheessa herätyksen ja huomaavat, että olevat kuolevaisia. Se herättää erilaisia tunteita. Kuuluu normaaliin kehitykseen. Jotkut paneutuvat asiaan syvällisimmin, toiset sivuuttvat sen olan kohautuksella. Sinulla on selvästi herkkä jä älykäs lapsi.



Keskustele vielä asiasta lapsen kanssa, kysele mikää vaivaa etc. Sitten olen itse tehnyt niin, että sivuutan aiheen sanomalla, että juu kaikki me kuollaan joskus, mutta nyt me eletään ja nutitaan siitä. Ajatellaanpas nyt jotain mukavaa ja iloista. Ja sitten suuntaan lapsen ajatukset muualle. Luulen, että tilanteenne rauhoittuu, kun lapsi saa käsiteltyä asian mielessään loppuun.



Olen kertonut rehellisesti, että jotkut uskovat, että ihminen jälleen syntyy ja toiset taas eivät usko. Jokainen saa usko siihen, mikä parhaimmalta tuntuu.



Terveisin 4 pojan äiti

Kukapa meistä aikuisistakin ei välillä miettisi ja pelkäisikin kuolemaa.

Ollaan puhuttu aika laajasti tuosta aiheesta, tosiaan nuo kaikki että eri kulttuureissa on erilaisia tapoja suhtautua kuolemaan ja että eri ihmiset uskovat eri tavoilla.



Pojalla on kyllä muutakin sosiaalista ongelmaa, eikä halua harrastaa mitään. Muutamia harrastuksia ollaan kokeiltu ja aluksi pari kertaa voikin mennä hyvin, mutta sitten alkaa joka kertainen ennen lähtöä venkoilu, että ei halua mennä jne. Ei osaa olla ikätovereiden kanssa, siltä minusta tuntuu.