Lue keskustelun säännöt.
Voisko av-mammat auttaa tätä teiniä?
22.07.2011 |
Oon 13v. tyttö ja tiiän et tartten apuu, mut en uskalla pyytää sitä. En haluu puhuu äitille, ei sitä kuitenkaa kiinnostais. Yritin alle vuos sitte kertoo mut se vaa alko valittaa jotai "voivoi ei se elämä aina oo niin täydellistä, ei joka asiast tarvii itkee". Ongelma siis on se, etten yhtään välitä itestäni eikä yhtää kiinnosta mitä käy. Viillelly oon pahaan oloon kohta 3vuotta, silloi ku ei oo veistä lähettyvillä ni hakkaa jalat ja kädet mustelmille. Oon kerran yrittäny itsaria, mut joku pappa tuli estämää(olin junan alle hyppäämäs...). Oon luvannu nyt itelleni et itsaria en tee, syynä 7v pikkuveli. Juon viinaa liianki usein, useimmiten niin et lukittaudun huoneeseeni otan viinapullon juon sen, teen muutaman viillon ja meen nukkumaan. Tupakoin, mut yritän lopettaa sen, ja nyt jo 3 viikkoo ilman:). Ala-asteen terkkari epäili et mulla ois masennus, ja ehdotti psykologil käymistä, en suostunu.. Oon siis elokuussa menos yläasteelle ja panikoin jo tulevia terveystarkastuksia(kädet, jalat ja vatsa täynnä viiltohaavoja/arpia.) Toisaalta myös toivon et ne onnistuis auttamaan mua. En nää itessäni mitään hyviä puolia, peiliin kattoessa nään vaan ruman tytön. Iskä haukkuu mua aina ku on tilaisuus, ja 18v veli lyö mua.
Haluun ja tarviin apuu.
Kommentit (17)
aidille mutta mita jos nyt nayttaisit niita haaavoja ja arpia ja sanoisit etta nain paha olo mulla on.
Jos se ei auta niin mene lahimpaan terveyskeskukseen, siella kuunnellaan. Hienoa etta olet paassyt tupakasta eroon, siihen sita vasta sisua tarvitaankin, ei moni pysty.
Kay kertomassa miten asiasi etenee, olen mukanasi.
t. mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa surullinen olo puolestasi kun luin kirjoituksesi.Noin nuoreksi ihmiseksi olet joutunut kestämään ihan liikaa.
Menisit sen psykologin vastaanotolle, hän osaisi autttaa sinua ja ammatti-ihmisenä tietää mitä sinun kannattaisi tehdä. Ja psykologin vastaanotolla käyminen EI tarkoita sitä, että olisit millään tavalla hullu tms.
Voisit myös oikeasti näyttää ne kehossasi olevat haavat ja arvet äidillesi ja myös printata tuon aloitusviestisi ja nämä siihen tulleet vastaukset ja näyttää myös ne äidillesi, ehkä hän sitten tajuaisi kuunnella sinua.
Parasta olisi jos tekisit molemmat, eli yrität saada äitisi kuuntelemaan sinua ja kävisit myös psykologin juttusilla. Kouluterveydenhoitajasi varmaankin voi tilata sinulle ajan, jos pyydät häntä niin tekemään.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Terveisin,
Eräs menneisyyden haamujen takia nykyään terapiassa käyvä 40-v.joka on myös viillellyt itseään ja yrittänyt itsemurhaa nuorempana, mutta joka nykyään on ihan onnellinen
sitä kautta alkaa varmasti tulla apua.
Kuulostaa aika tutulta, olin sinun ikäisenäsi melkein yhtä surullisessa jamassa. Mutta, erona oli etten edes HALUNNUT apua. Sinä haluat apua, ja se on HYVÄ! Noin suuri taakka on liikaa kannettavaksi kenellekään. Varsinkaan herkässä iässä olevalle tytölle.
Jos et keksi muuta auttajaa tai uskalla kertoa äidillesi, niin kävele terveyskeskuksen infopisteeseen ja kysy sieltä, mistä apua olisi parasta hakea. Arvet hävettävät ja on inhottavaa tunnustaa olevansa heikko ja väsynyt. Mutta se kannattaa silti tehdä. Viiltely on niin helppo pakoreitti todellisten tunteiden käsittelyn sijaan, ettei siitä vain millään tahdo päästä eroon ilman apua..
Itsemurha on myös inhottava kaveri. Se tuntuu lohdulliseta ja houkuttelevalta ajatuksena. Mutta todellisuus on toista. Elämässäsi voi olla tulossa vielä niin paljon kaikkia hyviä ja kauniita asioita! Et vain voi tietää sitä, ennen kuin pääset sinne asti.
Masennuksen kanssa ei tarvi pärjätä yksin. Halauksia ja tsemppiä! Kyllä kaikki kääntyy vielä hyväksi.
T. 24v. arpinen, mutta nykyään ikionnellinen äiti-ihminen
Mä oon susta todella ylpeä, että haluat ja uskallat pyytää apua! Mulla ei sellaista rohkeutta ollut. Kun olin ylä-asteella, äitini tiesi että viiltele. än ei kuitenkaan puuttunut siihen mitenkään. Kun olin 20 vuotias, hän huomasi pitkästä aikaan kädessäni taaas viiltojälkiä, ja totesi vain että "sun täytyy hankkia apua, toi ei oo enää normaalia." ja "luulin, että sulla oli vaan aiaksemmin jotain teiniänkstiä". Eipä hän siltikään sen koommin asiaan puuttunut tai yrittänyt auttaa. Nykysin on niin paljon huomion takia viiltelijöitä, että aikuiset eivät aina voi tietää ksoka on oikeasti hätä.
Mä ehdotan, että menet puhumaan nuorisotyöntekijälle tai erityisnuorisotyöntekijälle (erkkari), seillaisia löytyy nuorisotalolta. He osaavat ohjata sua eteenpäin ja jos haluat, ovat he tukena ja mahdollisesti myös mukana (jos haluat niin) esim. hoitotapaamisissa psykolgin luona.
Toinen vaihtoehto on koulun terveyden hoitaja tai koulukuraattori. Veikkaan, että he on ennenkin törmänneet viiltelevään ja itsetuhoseen nuoreen.
Luulen myös, että sun ois myös hyvä mainita siitä, että kotona et saa tukea tässä asiassa. Osaavat sitten ne työntekijät suhtautua asianmukaiseti.
Koita ajatella niin, että tää on vaan yks vaihe sun elämässä. Nyt on aika paskaa, mutta kyllä tästä noustaan. Mun ns. parantuminen alkoi siitä, että mun poikaystävä (nykyinen puolisoni) opetti mut haaveilemaan. Ensin ihan sellaisia pieniä asioita ja siten ne haaveet rupes pikkuhiljaa kasvamaan, esim. ois ihana mennä ensviikolla jätkille, keittiössä vois oranssit verhot olla kivat jne. ja nyt jo haaveilen siitä, miten vanhana mummelina voidaan yhdessä juoda teetä piha terassilla ja hihitellä sille miten sillon nuorena oltiin ihan hömelöitä.
Koska uskallat pyytää täällä jo apua, uskon että sussa kuitenkin asuu sellanen taistelija. Mä sain itseni taisteltua pois puolisoni avulla ja nyt mulla on ihana mies, 1 vuotias poika ja ihan hyvä elämä, kaikesta vaikeilusta huolimatta.
Mä sain apua vasta 3 vutta sitten (olen nyt siis 23v.) joten mieti vaan mitä kaikkea mahtavaa sun elämään vielä ehtii, jos jo nyt saat apua.
Paljo voimia ja tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä panikoi sitä terveystarkastusta. Sun pitää saada apua.
Oletko ajatellut, haluaisitko asua esim. sijaisperheessä? Kuulostaa siltä, että perheessäsi eivät ole asiat hyvin. Voisit mennä vaikka terveyskeskukseen lääkärille juttelemaan asioistasi, tai sitten suoraan mielenterveystoimistoon.
Asiat alkavat rullaamaan parempaan suuntaan kun menet kertomaan jollekin kodin ulkopuoliselle ihmiselle asioistasi.
Rukoilen puolestasi, asiat järjestyvät vielä! Olet ansainnut kunnollisen kodin ja perheen, jokainen lapsi on.
muualta kuin perheestäsi, sieltähän sitä ei taida edes saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon hyviä neuvoja enkä osaa mitään sen erikoisempaa lisätä kuin että mene juttelemaan jollekin! Terveydenhoitaja, lääkäri, nuorisotyöntekijä, psykologi... Tsemppiä, muistan sinua iltarukouksessani! paljon hyviä neuvoja enkä osaa mitään sen erikoisempaa lisätä kuin että mene juttelemaan jollekin! Terveydenhoitaja, lääkäri, nuorisotyöntekijä, psykologi... Tsemppiä, muistan sinua iltarukouksessani!
Voisin tukea sua, ottaa sut meille vaikka ja jutella? Oon 44v ja omat jo muuttaneet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritys provoksi, mutta ei ihan ole onnistunut. Kirjoittaja ei tiedä miten 13-vuotiaat OIKEESTI kirjottaa.
t. äidinkielenope
yritys provoksi, mutta ei ihan ole onnistunut. Kirjoittaja ei tiedä miten 13-vuotiaat OIKEESTI kirjottaa.
t. äidinkielenope
Se, että olet äidinkielenope, ei vielä tee sinusta asiantuntijaa nuorison käyttämän kielen suhteen. Mutta muun kieliopin suhteen kylläkin. Vaikka ainekirjoituksia toki varmasti luetkin... En halua olla provon huutelija, mutta kieltämättä itsellänikin heräsi pieni epäilys ap:n tekstin luettuani. Työskentelen myös opetusalalla ja kovin on erilaista tekstisi tapaamieni 13-vuotiaiden tekstien kanssa. Eihän se toki tarkoita, ettetkö voisi olla poikkkeus joukossa...
Jos kirjoitus kuitenkin on totta, niin toivon että haet apua. Koulun terveydenhoitajasta voit aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritys provoksi, mutta ei ihan ole onnistunut. Kirjoittaja ei tiedä miten 13-vuotiaat OIKEESTI kirjottaa.
t. äidinkielenope
no anteeks, ei sun oo pakko uskoo
en oo menny puhumaa kenellekkää, mut meen _ehkä_ lastenkotii tai sijaisperheesee muitten ongelmien takii..
ja alottaja siis oon
et sulle tekis varmaan hyvää olla perheestäs erossa jonkun aikaa ja keskittyy omaan itseesi ja siihen että saat ittes kuntoon, eli just tota lastenkotia/muuta. Sitten kun oot itse vahvempi voitte ruveta miettimään perhesuhteita. Jos olisin itse läheisesi, tekisin lastensuojeluilmoituksen. Se ei ole aina huono juttu vaan monesti parasta, mitä nuorelle voi tapahtua.
T: yks lastensuojelun täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritys provoksi, mutta ei ihan ole onnistunut. Kirjoittaja ei tiedä miten 13-vuotiaat OIKEESTI kirjottaa.
t. äidinkielenope
no anteeks, ei sun oo pakko uskoo
en oo menny puhumaa kenellekkää, mut meen _ehkä_ lastenkotii tai sijaisperheesee muitten ongelmien takii..
ja alottaja siis oon
en kuule uskonut minäkään.
Toki täältä aina joku ääliö löytyy joka ottaa hölmöimmätkin provot tosissaan.
Kun vaan uhkailee tekevänsä itselleen jotain niin aina joku hyppää kattoon...
Tietty on hölmöä leikkiä vakavilla asioilla mutta sitähän varten hölmöt ovat jotta heille voisi nauraa.
yritys provoksi, mutta ei ihan ole onnistunut. Kirjoittaja ei tiedä miten 13-vuotiaat OIKEESTI kirjottaa.
t. äidinkielenope
no anteeks, ei sun oo pakko uskoo
en oo menny puhumaa kenellekkää, mut meen _ehkä_ lastenkotii tai sijaisperheesee muitten ongelmien takii..
ja alottaja siis oon
en kuule uskonut minäkään.
Toki täältä aina joku ääliö löytyy joka ottaa hölmöimmätkin provot tosissaan.
Kun vaan uhkailee tekevänsä itselleen jotain niin aina joku hyppää kattoon...Tietty on hölmöä leikkiä vakavilla asioilla mutta sitähän varten hölmöt ovat jotta heille voisi nauraa.
Hysteriasointi ei nyt ikinä auta mitään, mutta yllättävän monesti saattaa esim omaan pahaan oloon liittyviä asioita googlatessa eksyä tällaiseenkin keskusteluun. Ja ei ne "provot" välttämättä aina ole provoja, taustalla saattaa olla jokin oikeakin huoli...
Mutta terveydenhoitaja ja ammattiapu, kuten vaikkapa se psykologi voi! Huomaathan itse ristiriidan; haluat salata viiltelyn ja pahan olon, mutta samalla toivot "jääväsi kiinni", jotta saisit apua. Valitettavasti salailu on sisimmässäsi ainkin vielä toistaiseksi se voimakkaampi vietti. Ymmärräthän, että niin kauan kuin salaat ongelmiasi, ne todennäköisesti vain pahenevat. Vaatii rohkeutta paljastaa itsensä ja ottaa apu vastaan. Toivottavasti ylä-aste on sinulle uusi alku ja saat rohkeutta terveystarkastukseen mennessä näyttää itsesi ja antaa terveydenhoitajan ottaa puheeksi viiltely, ahdistus, paha olo! Usko pois, se on hyvä tilaisuus uuteen alkuun. Sinun itsesi on nyt vain uskallettava!
Ei ole oikein että isä haukkuu ja isoveli lyö, eikä äitikään tee mitään. Jos olet kymmenvuotiaana viillellyt jo itseäsi, olet varmaan voinut aika huonosti jo kauan? Pystyit luopumaan itsemurhayrityksistä pienen veljesi vuoksi, mikä on hienoa, pystyisitkö vielä ajattelemaan että haet itsellesi apua myös pikkuveljen vuoksi? Hän on vielä pieni mutta saattaa olla samanlainen kohtalo parin vuoden päästä edessä kuin sinulla, mutta jos sinä olisit pystynyt hakemaan itsellesi apua, se voisi auttaa veljeäsikin.