Lue keskustelun säännöt.
Paraneeko vaihtamalla?
21.07.2011 |
Kannattaako perushyvä (ja pitkä) parisuhde vaihtaa uuteen ja tuoreeseen? Kaikki kunnossa periaatteessa, mutta tylsää ja jotain puuttuu. Kasvetaan pikku hiljaa erilleen. Pettämistä tulossa kuvioihin.
Te joilla on kokemusta, paraneeko se vaihtamalla. En tarkoita liittoja, joissa toinen osapuoli on alkoholisti, narsisti tai väkivaltainen, vaan ihan ok tyyppi. Katuuko joku 30/40/50-kriisissä tehtyjä valintoja vai johtivatko ne parempaan elämään?
Kommentit (22)
Jos olit aikoinaan mieheesi tulenpalavasti rakastunut, perhoset lentelivät vatsassa ja sekstailitte joka ikinen hereilläolominuutti, mutta tuo palo on vuosien saatossa muuttunut kumppanuudeksi ja kiintymykseksi, niin sitten epäilen että sama olisi vastassa uudenkin ihastuksen kanssa. Jos taas tämä nykyinen on ollut aina "ihan jees", mukava, kunnollinen mies jonka kanssa on ollut tasaisen turvallista olla, niin sitten kannattaisi ehkä kokeilla sitä tulenpalavaa kiimaakin. Siis jonkin uuden kanssa...
Kun itse mietin eroa 12v suhteesta. Alussa oli seksiä erittäin paljon ja kiintymystäkin vaikka mies ällöttikin välillä? Nyt ei mitään seksiä enään ja mies paljon poissa kotoa.Tavallaan arki ihan ok paitsi yksinäisyys. Mutta tuntuu etten ehkä rakasta enään miestä ja ällötys vaivaa edelleen. Mitä tulisi tehdä? Ei halua pariterapiaan. Mietin paranisiko vaihtamalla. En samanlaiseen suhteeseen haluaisi mutta seksiä kumminkin tekisi mieli välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joka kerta tullut siihen loppu tulokseen että ei parane.Toki en voi tietää kun en ole kokeillut.
Ajattelen asiaa näin 15vuoden yhdessä olon jälkeen että,jos tuon ukon tuosta vaihtaa pois niin joutuu aloittamaan kaiken alusta. Koulutuksen suhteen siis...
Uuden joutuu kouluttamaan omille tavoilleen kun tuo vanha tuossa on koulutuksessa on edistynyt jo niin että melkein tekee niin kuin minä haluan ja osaa lukea pieninpiäkin eleitäni....
Ja mitä seksiin tulee niin sekin vaan paranee vanhetessaan jos vaan uskaltaa pyytää ja ehdottaa uusia juttuja kokeiluun.
En toki kiellä etteikö seksi jonkun muun kanssa voisi olla piristävää mutta onko se sitten loppu elän väärtti
Niin seksi voi olla hyvää mutta sitä kun on 2kertaa vuodessa. Mies ei halua ja on väsynyt pitkistä päivistä. Pitääkö ottaa sivusuhde tähän?
Niin ja tekeehän se mitä pyytää paitsi ei mitään pihatöitä. Mutta eikö voisi valkata sellaisen joka olisi jo kouluttautunut hieman? Ei lähtisi sieltä pohjalta? Jos saisi seksiä ja läheisyyttä sitten samaan pakettiin. Niin ja itse kärsin että mies paljon poissa.
tuolla tavalla jos koet nykytilanteen niin voi pommin varmasti sanoa, ettei vaihtaminen paranna tilannetta... pitkässä juoksussa ei ikinä vaihtaminen kannata... ongelmakohdat vain vaihtuvat ja muuttavat paikkaansa.
Niin ja minkä esimerkin lapset saa jos suhteessa ei läheisyyttä ja nukutaan eri vuoteissa jo monta vuotta. Hakeutuvatko samanlaiseen suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla tavalla jos koet nykytilanteen niin voi pommin varmasti sanoa, ettei vaihtaminen paranna tilannetta... pitkässä juoksussa ei ikinä vaihtaminen kannata... ongelmakohdat vain vaihtuvat ja muuttavat paikkaansa.
Pitääkö minun sitten tyytyä tähän että seksiä ja läheisyyttä on vähän? Eli silloin vaihtamalla paranee jos on toiseen kyllästynyt vai? Ja sitten ei parannu jos tuntee ettei rakasta?
t:3
että voit saada seuraavalta paljon läheisyyttä seksiä ja jos huonosti käy niin nyrkkiä ja alistusta, junttia käytöstä tms... jota ominaisuutta et ehkä aluksi huomannutkaan. Ainahan tietysti on se mahdollisuuskin, että osuu kohdalle täydellinen.
Mut voi käydä myös niin, että ongelmakohdat ja -ominaisuudet ovatkin sitten muualla kun juuri nykyisissä huonoissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä miksikään parane. Jos jännitystä kaipaat, jokin kiva panosuhde lämmittää. Kunhan ei haksahda liian syvälle.
.... toisaalta aina kannattaa pyrkiä eteenpäin ja parempaan ihan oman itsetunnon ja elämänilon vuoksi... vaikka sitten välillä sattuisikin.
vastasin vain kysymykseen yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolla tavalla jos koet nykytilanteen niin voi pommin varmasti sanoa, ettei vaihtaminen paranna tilannetta... pitkässä juoksussa ei ikinä vaihtaminen kannata... ongelmakohdat vain vaihtuvat ja muuttavat paikkaansa.
Pitääkö minun sitten tyytyä tähän että seksiä ja läheisyyttä on vähän? Eli silloin vaihtamalla paranee jos on toiseen kyllästynyt vai? Ja sitten ei parannu jos tuntee ettei rakasta?
t:3
Itse erosin n. vuosi sitten. Suhde veteli viimeisiään jo piiitkän aikaa. Exä ei vain suostunut tunnustamaan sitä. En tod. otttanut mitään uutta suhdetta tilalle. Sellainen hetken panosuhde oli, mutta se oli vain panosuhde. Ei muuta, eikä muuksi edes tarkoitettu. Kummankaan puolelta. Olemme ystäviä edelleen, enää ei edes tee tätä panosuhdetta mieli.
Yksin eläminen on haastavaa, mutta antoisaa. Uusi suhde saa tulla jos on tullakseen joskus. Ikinä en voisi kuvitella hyppääväni 15 vuoden suhteesta uuteen - ilman merkittävää taukoa välissä. Exäni hyppäsi, vaikka olikin omien sanojensa mukaan edelleen minuun rakastunut. En tiedä, miten heillä menee tällä hetkellä. Mutta mielestäni suhteesta toiseen pompppaaminen on aina aika epävarma juttu.
Niin, on tässä ne lapsetkin. Heidän takiaan mietin pitkään, onko minulla oikeutta edes ajatella eroa. Kävimme pariterapiassa puolisen vuotta, mutta välit vain tulehtuivat tulehtumistaan.
Itse menin aikanani yhteen mieheni kanssa vähän sillä fiiliksellä, että kun kerran joku mut huolii. Ja uskoin rakastavani häntä. "Eihän sitä voi ensirakkauden tapaista rakastumisen tunnetta tulla toisella kertaa", ajattelin. Olisi pitänyt tajuta aiemmin... :D
Vaan elettyä elämää. En minä osaa katuakaan. En yhteenmenoa enkä eroa. Lapsistani pidän mahdollisimman hyvää huolta. Ja ainakin vielä he vaikuttavat tasapainoisilta pirpanoilta. Toivon mukaan tämä jatkuu.
entinen suhde ei alunperinkään ollut suurta rakkautta (ainakaan minun puolelta), enempi järkisyistä yhteen mentiin. Jälkiviisaana on hyvä sanoa ettei näin pitäisi toimia mutta turhapa tuota vatvoa, elämää eletään eteenpäin. Ihan hyvä suhde siltikin oli, luotettava ja turvallinen mies yms. Mutta jokin puuttui, siis henkisellä puolella, ei meillä ollut mitään yhteistä. Minä kaipasin PUHETTA (siis ei mitään asioiden perinpohjin analysoimista mutta olisi sitä muutakin voinut puhua kuin mitä tänään kaupasta ostetaan), yhteistä tekemistä, hellyyttä ja läheisyyttä. Seksiä kyllä mies halusi mutta minä kärsin haluttomuudesta. Ahdisti koko elämä.
Erottiin. Ei mikään helppo elämänvaihe sekään, mutta helpotti niin kovasti.
Ihastuin, rakastuin ja vasta nyt tajuan millainen on tasavertainen, toisen huomioon ottava parisuhde. Kolme vuotta takana (eihän se nyt niin kamalan pitkä aika ole, mutta läheisempi olen tuon miehen kanssa kuin ex:n koskaan) ja päiväpäivältä vaan enemmän rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tylsyys johtuu omasta tylsistymisestäsi ja siitä, että et keksi itsellesi tekemistä, harrastuksia tai olet liiaksi kiinni miehessä niin ei parane. Oma kasvu on tärkeää ja ero voi siinä auttaa, mutta elämä on arkea suurimmaksi osaksi. Jos ero johtuu ongelmistä, jotka käytöksessäsi tai luonteessa viet ne uuteen suhteeseen ja alkuhuuman jälkeen ne tulevat esille.
Jos teilä on ollut hyvää seksiä sen voi lämmittää kun järjestät tilanteen samanlaiseksi kuin alkuaikoina. Jos seksi ei ole toiminut niin miksikä se siitä enää kehittyy?
Voit jättää toisen ja tapailla muita. Voi olla, että tapaat huonompia, hyviä jotka ei halua sitoutua tai joiden lasten kanssa et tule toimeen. Yleensä elämä kuitenkin kantaa ja muuttuu siedettäväksi.
Voi olla että vaihtamalla paranee, mies on samantyylinen kuin sinä ja huumorinne ja seksinne osuu yksiin. Voi olla, että vuosien päästä olet samassa tilanteessa kuin nyt tai sitten ei.
Aika paljon mielestäni, nyt uudessa suhteessa olevana on kiinni omasta päästäsi. Kuinka jaksat tylsänä hetkenäkin ottaa aktiivisesti tilanteen haltuun ja innostua toisesta ja innostaa toista ja olla niinkuin alussa. Työ, raha-asiat, arki ja lapset voi tylsistyttää suhdetta mutta niistä voi myös nauttia yhdessä.
Sivusuhteet ja jännitys kiehtoo ja on jännittävää, aluksi. Itseään siinä hajoittaa. Jos ei ole kokenut niin niitä kokeilee ja ei muiden varoitukset auta.
Itse oppii parhaiten tämänkin asian kantapään kautta, elämässä toimii kuitenkin miten sillä hetkellä tuntuu oikealta ja jos tuntuu että eroan niin eroaa, vaikka kaikki olisivat sitä vastaan ja varoittelisivat.
Omasta kasvamisesta, ikäkriiseistä kai enempi sinulla ap kyse.
Vaihtamalla. Itsellä oli 4v. seurustelu ja 3v. yhdessäasuminen kun erosin miesystävästä ja puolen vuoden päästä tapasin sen oikean...
Exäkin oli hyvä mies, muttei se oikea minulle. Alusta asti suhteessa häiritsi jokin, mutta kun meillä oli kuitenkin mukavaa yhdessä ja fyysistä vetovoimaa, niin suhde jatkui.
Nykyisen miehen kanssa ei mikään suhteessa häiritse, vaan hän yksinkertaisesti on se oikea minulle. Toki alkuaikojen huuma on vaihtunut arkeen kun 6v. on oltu yhdessä, mutta silti, tässä tapauksessa kannatti erota ja alkaa etsiä sitä oikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkeksi. Ja sitten kun arki iskee uuteen suhteeseen, voi aina taas vaihtaa uuteen...
Jos suhteen eteen ei ole valmis tekemään töitä, ei suhde kanna minnekään. Perushyvä suhde, jossa tylsyyden takia mietitään pettämistä, eikä elon saamista vanhaan suhteeseen on raukkamaista.
Sääli ap:n puolisoa.
tuolla tavalla jos koet nykytilanteen niin voi pommin varmasti sanoa, ettei vaihtaminen paranna tilannetta... pitkässä juoksussa ei ikinä vaihtaminen kannata... ongelmakohdat vain vaihtuvat ja muuttavat paikkaansa.
Pitääkö minun sitten tyytyä tähän että seksiä ja läheisyyttä on vähän? Eli silloin vaihtamalla paranee jos on toiseen kyllästynyt vai? Ja sitten ei parannu jos tuntee ettei rakasta?
t:3
Niin tietenkin se paranee uuden ja eksoottisen kumppanin kanssa, mutta vain hetkellisesti. Yhtä lailla se jännittävä uusi tuttavuus muuttuu vuosien saatossa läpikotaisin tutuksi möllykäksi, jota opit lukemaan kuin kirjaa. Mitä sitten teet? Vaihdat taas uuteen? Aina 13 vuoden sykleissä uutta matoa koukkuun?
Kai nyt jokainen tajua että arki tulee vastaan jokaisessa suhteessa! mutta entä jos se on vain ja ainoastaan sitä arkea?
Ei intohimoa, ei läheisyyttä, kaipuuta!
Parisuhde ei anna muutakuin ne riidat menemisistä ja tulemisista...
Itse otin eron ankeesta suhteesta joka ei antanut enää mitään. En vaihtanut kehenkään vaan olen nyt yksin, enkä ole päivääkään katunut.
Meillä on seksiä kerran viikossa eli ihan riittävästi. Olemme olleet yhdessä melkein 20 v ja seksitahti on ollut sama ihan alkuaikoja lukuunottamatta. Meillä on hyvä arki ja ihan hauskaa keskenämme. Ongelma on, että keskustelussa pääsemme harvoin samalle aaltopituudelle. Mies haluaisi varmasti keskustella enemmän, mutta en vaan osaa. Pelkään, että mieheni pettää ja siksi olen lähellä tehdä sen itse. Minulle ei ole muita seksikumppaneita kuin hän (aloimme seurustella 17v). En halua (uskalla?) luopua hänestä, mutta silti haluaisin heittäytyä suhteeseen työtoverini kanssa. Tiedän, että tämä ei ole hyvä ratkaisu, mutta asia repii minua päivittäin. Ajattelen vain tätä toista. En taida rakastaa miestäni tai sitten tunteet toista kohtaan vaan pimittävät tunteet.
i ole suhde, miehesi vaan oma tilanteesi. Kun ihastut et oikeasti huomaa onko se uusi mies parempi. Miksi ajattelet, että suhteesta työkaverin kanssa tulisi jotain ja mitä töissä siitä ajateltaisiin?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1381208/asia_jota_ka…
Tuosta ketjusta löytyy aika monta vastausta,että ei löytynyt parempaa...
Jos olit aikoinaan mieheesi tulenpalavasti rakastunut, perhoset lentelivät vatsassa ja sekstailitte joka ikinen hereilläolominuutti, mutta tuo palo on vuosien saatossa muuttunut kumppanuudeksi ja kiintymykseksi, niin sitten epäilen että sama olisi vastassa uudenkin ihastuksen kanssa.
Jos taas tämä nykyinen on ollut aina "ihan jees", mukava, kunnollinen mies jonka kanssa on ollut tasaisen turvallista olla, niin sitten kannattaisi ehkä kokeilla sitä tulenpalavaa kiimaakin. Siis jonkin uuden kanssa...