Anoppi muuttaa naapuriin
ollakseen lähellä lapsenlapsiaan. Hänen ja minun kasvatukselliset näkökantamme eroavat toisistaan aika tavalla. Hän esim. kokee oikeudekseen kumota minun kieltojani meillä vieraillessaan. Myös hänen asenteensa ovat tietyissä asioissa täysin omieni vastaiset, enkä halua lasten omaksuvan niitä. Puhuu esim. harrastuksista ja koulusta siihen sävyyn kuin ne olisivat rasite lapselle. Ja paljon, paljon muuta. Mieheni kieltää puhumasta äidilleen näistä, koska hänen mielestään isoäidillä saakin olla tiettyjä etuoikeuksia eikä tämän mieltä saa missään nimessä pahoittaa. Kiellosta huolimatta olen joskus sanonut jotain, ihan ystävälliseen sävyyn, jolloin anoppi käy itkemään ja saan mieheni vihat päälleni. Mitä ihmettä teen ?
Kommentit (33)
Silloin myös anoppisi alkaa kunnioittamaan sinua!Taidat olla aika nuori...
t.mamma 39 =)
kumosivat mun kieltojani yhteen aikaan aina. Just tyyliin, kun kielsin jotain niin heti alkoi se lässytys "no saathan sinä. Mitä se äiti kieltää" Tästä seurasi se, että lapsi ei uskonut lopulta mitään mitä mä sanoin kun vanhempani olivat paikalla. Lopulta vitutukseni kasvoi siihen malliin, että lopulta räjähdin kunnolla ja välit olivat jäissä jonkin aikaa. Sitten kun tunteet olivat hiukan viilenneet niin sanoin heille täysin suoraan, että väliin ei tulla enää koskaan kun mä kasvatan omaa lastani mieheni kanssa. Jos ei kelpaa, ei tarvitse meille tulla ollenkaan.
Joka tapauksessa tuohon loppui mun vanhempien puuttuminen ja meidän kasvatuksen nollaaminen.
nyt uudestaan, kun tilanne on muuttunut? Kun anoppi asuu naapurissa, on vuorovaikutusta isoäidin kanssa enemmän ja vastaavasti myös ristiriitatilanteita kasvatuksessa. On eri asia, jos niitä sattuu toisinaan, mutta jos se on liki päivittäistä, se sekoittaa lasten pään. Tämän voisit tuoda miehellesi ilmi.
Älä päästä sitä anoppia tuolla tavalla hevostelemaan omassa kodissasi. Sä olet emäntä omassa talossasi ja anoppi on vieraana. Tuo nyt on ihan tyypillistä, että heti tekee marttyyrin itsestään ja ruikuttaa pojalleen. Selvää valtataistoa tuo on, eikä mitään muuta. Sinuna sanoisin anopille ihan suoraan että väliin ei tulla silloin kun sä kiellät omaa lastasi. Muutoin voi häipyä. Ja miehen kanssa keskustelu on nyt paikallaan kans välittömästi. Arvaa vaan ramppaako se anoppi teillä sitten joka päivä...
ja asiahan meni siihen pisteeseen, että minä en miehen mukaan ajattele lasten parasta, joka on viettää paljon aikaa isovanhempien kanssa. Ap
Eli hänellä on sananvaltaa siinä kuin sinullakin.
Kiellä isoäitiä ja huomaa, että menetät ilmaisen hoitopaikan. Kannattiko?
että anopilla on sananvaltaa ja minulla ei, ei se minusta oikein ole varsinkin kun ovat kuitenkin minun lapsiani. Enkä muuten tarvitse lapsenhoitopalveluita häneltä. Ap
No ihan ensinmäisenä heivaat tuollaisen mammanpojan ulos huushollistasi. Sen jälkeen anopilla ei ole asiaa pitää nokkaansa sun huusholliin.
Oikeesti, mä en katselis tuollaista "miestä"
Nämä häikäisevät diplomaattiset kyvyt omaavana henkilönä olet varmasti yh. Etkö vielä, no kohtapuolin...
tajuamaan tilanne sun kannaltasi. Lopulta luultavasti joudut käymään älä-tule-väliin-kun-kasvatan-lastani-keskustelun anoppisi kanssa, mutta olisi tietysti parempi, jos miehesi silloin ymmärtäisi asian ja olisi samassa leirissä sun kanssasi.
Muuttaako se ihan kirjaimellisesti naapuriin vai vain naapurustoon, lähialueille?
sekin arveluttaa, että miten usein hän sitten tulisi meillä olemaan. Nyt kun asuu kauempana ja käy 2-3 krt kuussa (ja on vähintään yhden yön) ja tarkoitus olisi nähdä siis lapsia enemmän. Ihan kiva olisi olla omallakin porukalla joskus. Ap
Miltä osin täytyisi kasvaa ? Ap
ole aikuinen..älä ota liian todesta anoppiasi...rentoudu!Huomaat että hänkin on vain ihminen?Onko hän juoppo/huora/paha ihminen??Vai onko hän ihan normaali äiti-ihminen joka haluaa hyvää lapsille,mutta unohtaa ,että ai niin...ne onkin miniän ja pojan lapset!Eli kasva aikuiseksi!Ala katsella maailmaa anoppisi silmin?!Tuskin hän pahaa tarkoittaateille??
Pidä kiinni omista näkemyksistä,mutta jousta tyylikkäästi,näin kannattaa tehdä jotta rauha säilyy!Ja kyllä sinä voit vielä lastenhoitoavusta kiittä,pikku marttyyriys ei kannata!
eli miehesi on kotona kun anoppi tulee ja sinä voit mennä harrastamaan tms. tai miehesi voi vierailla lasten kanssa anopilla.
Sinun kotona on sinun säännöt ja vaikka anoppi sanoisi muuta, niin sinä sanot lapsille tiukasti, että säännöt on säännöt. Tarvittessa aina ennen anopin vierailua muistutat lapsia kodin säännöistä ja vaikka alussa lahjot heidät niin että säännöt pitää myös anopin vierailujen aikana. Toisaalta, jos et ole kotona kun anoppi käy, niin vastatkoon miehesi asioista.
Anoppilassa on sitten anopin säännöt.
Mutta miehelle on turha haukkua hänen äitiä, jos mies ei sitä itse nää. moni mies automaattisesti on lojaali äidilleen.
anna miehen hoitaa anoppivierailut ja ota itse vapaata
sekin arveluttaa, että miten usein hän sitten tulisi meillä olemaan. Nyt kun asuu kauempana ja käy 2-3 krt kuussa (ja on vähintään yhden yön) ja tarkoitus olisi nähdä siis lapsia enemmän. Ihan kiva olisi olla omallakin porukalla joskus. Ap
että mitä hyvää anoppi lapsenlapsilleen haluaa, jos hän nollaa lasten äitiä heidän edessään tai mollaa harrastuksia? Lapset eivät enää tiedä mitä ajatella kenestäkin, pitääkö äitiä totella vai mummoa. Harrastukset ovat lapsista kivoja, mutta niistä pitää potea huonoa omaatuntoa, kun mummo ei niistä tykkää. Mitä hyvää tuosta on lapsille tarkoitus koitua?
Miltä osin täytyisi kasvaa ? Ap
ole aikuinen..älä ota liian todesta anoppiasi...rentoudu!Huomaat että hänkin on vain ihminen?Onko hän juoppo/huora/paha ihminen??Vai onko hän ihan normaali äiti-ihminen joka haluaa hyvää lapsille,mutta unohtaa ,että ai niin...ne onkin miniän ja pojan lapset!Eli kasva aikuiseksi!Ala katsella maailmaa anoppisi silmin?!Tuskin hän pahaa tarkoittaateille?? Pidä kiinni omista näkemyksistä,mutta jousta tyylikkäästi,näin kannattaa tehdä jotta rauha säilyy!Ja kyllä sinä voit vielä lastenhoitoavusta kiittä,pikku marttyyriys ei kannata!
että lasten silmissä äiti on tiukkis ja mummi on kiva, kun ei rajoita millään lailla. En yksinkertaisesti voi vain antaa asian olla, kun mummi ihmettelee tokaluokkalaisen läksymäärää ja sanoo, ettei niitä kaikkia tarvitse tehdä. Johan se vaikuttaa lapsen omaankin ajatteluun ! Ap
lähes päivittäin, koska eläkkeellä ollessaan hänellä on aikaa eikä hän tunne täältäpäin ketään. Ap
Ollaan nyt asuttu vierekkäisillä tonteilla 8v. Anna anopille mahdollisuus. Mieti etukäteen, mitkä ovat ehdottomat rajasi ja ne asiat, mistä voit joustaa. Sitten pidät niistä lempeästi, mutta päättäväisesti kiinni.
Usko pois, tilanteesta voi koitua hyvääkin, mutta helppoa se ei ole kun molemmilla on omat aattensa ja lähtökohtansa. Keskustele myös miehesi kanssa etukäteen, mikä on sopivaa ja mikä ei, niin että olisitte jotakuinkin samalla linjalla.
Osoita anopille, että kunnioitat hänen mielipiteitään ja selität, miksi toimit kuitenkin toisin, niin anopin ylpeyttä ei loukata ja yhteiselo käy sujuvammin. Tsemppiä!
että esimerkiksi läksyjä kritisoisi. Hän enimmäkseen vaan lellii lapset pilalle.
Tuossa kouluiän alkaessa lapset alkoivat olemaan sen verran vanhoja, että ymmärsivät, että äiti ja mummu ovat eri mieltä asioista. Asiasta keskusteltiin lasten kanssa ja lopputulos on nyt se, että lapseni tietävät miten pitää toimia, vaikka mummu muuta väittäisikin.
Tämä on toiminut ihan hyvin myös silloin, kun itse en ole paikalla lapsia valvomassa.
Tietenkin olen joutunut omista periaatteistanikin hieman joustamaan mummun suhteen, mutta säännöt on nyt lapsille selvät. Se riittää, he osaavat itse jo sanoa mummulle ei silloin kun mennään liiallisuuksiin.
tuollaisen mammanpojan ulos huushollistasi. Sen jälkeen anopilla ei ole asiaa pitää nokkaansa sun huusholliin.
Oikeesti, mä en katselis tuollaista "miestä"