onko kukaan yli 30v luuseri yh löytänyt hyvää miestä?

Onko kaikki yh:t siis mielestäsi luusereita ja pohjasakkaa?

Ootko kokeillut ap?

Löysin 32-vuotiaana vasta eronneen 32v miehen. Hänen ex-vaimonsa erosi "pienipalkkaisesta luuserista". Sain mukavan ja perheestään vastuuta kantavan miehen, jonka palkka on eron jälkeen lähes tuplaantunut. Meillä on mukavaa yhdessä. Lapsiakin on kaksi yhteistä ja kaverini ovat umpikateellisia, kun heidän miehensä ei osallistu yhtä täydestä sydämestä arkeen ja lastenhoitoon.

niin tulee mieleen vaan että miehet ei arvosta yh:ta kuin sänkyseurana. Haluavat tositarkoituksella 25v jolla ei lapsia jne.

Olin kouluttautunut yh "urani" aikana, oma asunto, työpaikka ja elämä mallillaan.

Ootko kokeillut ap?

Seksin vonkaajia tai sitten luuseri miehiä eli kouluttamattomia. Itselläni koulutus. Tai sitten tappeja kun itse olen pitkä. Huoh.

Nettitreffeiltä löytyi. Ei oltaisi ikinä muuten törmätty!

Koska kumppani olisi eronnut tai kenellekään aiemmin kelpaamaton mies. Hyvästä miehestä ei erota ja jos yli 30v mies vielä vapaana niin taatusti viallinen.

Olen 2 lapsen 30-v yh. Löysin samanikäisen miehen, jolla ennestään yksi lapsi. Mies on perus raksaduunari, mutta aivan ihana pakkaus. Tykkää mun lapsista ja yrittää parhaansa ollakseen heille rakastava isäpuoli! Jos miehessä jokin ärsyttäisikin joskus, annan paljon anteeksi siksi, että tosissaan yrittää sulautua meidän perheeseen. Olen onnekas, ikinä en olisi uskonut! :-)

Olen 2 lapsen 30-v yh. Löysin samanikäisen miehen, jolla ennestään yksi lapsi. Mies on perus raksaduunari, mutta aivan ihana pakkaus. Tykkää mun lapsista ja yrittää parhaansa ollakseen heille rakastava isäpuoli! Jos miehessä jokin ärsyttäisikin joskus, annan paljon anteeksi siksi, että tosissaan yrittää sulautua meidän perheeseen. Olen onnekas, ikinä en olisi uskonut! :-)

Että tavattiin niin että facebookissa ko. mies lisäsi mut kaverikseen, löysi mut yhteisen kaverin listalta. Sovittiin sit kerran treffit, ja siitä se lähti. Sinkkuna ehdin olla vajaa 4 vuotta.

että ikinä löytäisi rakkautta. =( surullista

on siinä että pitää itseään luuserina. Huono itsetunto ja pessimistinen elämännäkemys karkottaa aika monet. Itse olen yh enkä tosiaankaan pidä itseäni luuserina. Ja niillä eväillä löytyi kyllä aivan ihana mies vielä kolmevitosena :)

Olen ollut yli 30 v yhden lapsen yh ja olin hirvittävän hämmästynyt, kun oli hyviä miehiä ihan jonoksi asti.

älä ap luovu toivosta. Minäkin ajattelin monesti, että me yh:t todellakin ollaan pohjasakkaa, että ikinä kukaan ei meitä huolisi. Mutta, pitää vaan odottaa, kyllä se oikea sieltä jossain vaiheessa kävelee vastaan. Ei kaikki miehet ajattele että lapset ois este. Varsinkaan ne keillä on itselläänkin jo lapsia. Ne miehet keillä on lapsia itselläänkin, ehkä kokee että yh-nainen paremmin ymmärtäisi heidänkin tilannettaan. Tällaisia tapauksia on useita mun kaveripiirissä. Eikä ne eronneet miehet välttis oo huonoja miehiä, virheitähän tekee kaikki. Varsinki jos nuorena menty yhteen ja hankittu lapset.

mutta ehkä 1 voisi olla hyvä kun itella kuitenkin 2 ja haluisin vielä yhden lapsosen. =(

ap

Mä oon yli 30v yh, mutta en todellakaan mikään luuseri. Oon ollut sinkkuäiti jo kohta kahdeksan vuotta, ja elämä on mallillaan. Ainoa, mikä puuttuu, on se hyvä parisuhde ja romanttinen rakkaus. Aiemmin en ole sellaista edes halunnut, on ollut tarpeeksi tekemistä muussakin elämässä. Mutta nyt kun lapset ovat jo isoja ja elämä kaikinpuolin asettunut uomiinsa, ois mukavaa jo löytää Se Rakkaus. En vaan tiedä, käykö niin koskaan.. nettipalstoilla en ole törmännyt mihinkään varteen otettavaan eikä livenäkään mitään vakavaa ole tullut vastaan. Ehkä mä odotan, että Prinssi Rohkea tulee hakemaan mut kotoa. Voihan niinkin käydä, voihan?

Yleensä menee niin että itse ihastun ja toinen ei ihastu tai sitten päinvastoin.

ap

ainut joka miettii samaa. Samassa veneessä ollaan. KYllä on yksinhuoltajana vaikea löytää miestä (kelvollista sellaista). Välillä toivon etten kaipais edes parisuhdetta mutta kaipaan ja paljon...

ja sitten kun on iän ja kasvun myötä tullut kriittisemmäksi eikä ihan joka ukkoon haksahda. Miehet myös vanhempana kriittisiä ja silloin toiveet ei kohtaa. Monelle toisen lapset ovat kova paikka. Kaikki hyvät jo varattuja ja yli 35v sinkut on ikuisia poikamiehiä tai lapsikammoisia. On tää maailma julmaa kun heti pitää onnistua liitoissa ja valinnoissa täydellisesti!

ap

Et ole mikään luuseri, kun olet lapsetkin kasvattanut yksin! Mun mielestä olet arjen sankari.



Itsekin olin kahden lapsen - teinin ja taaperon - sinkkuäiti. Töissä tutustuin ikäiseeni lapsettomaan 31-vuotiaaseen mieheen. Kysyin häntä facebookissa kaveriksi ja siellä sitten ehdotin leffareissua. Nyt ollaan onnellisesti yhdessä. Mies oli roikkunut löysässä hirressä suhteessa, jolla ei ollut enää mitään toivoa. Hän sai nykäistyä itsensä lopullisesti suhteesta irti ja minä sain hänestä ihanan miehen, joka tykkää lapsistani ja touhuaa heidän kanssaan.



Oisko sulla töissä ketään potentiaalista miestä, jota pyytää fb-kaveriksi ja sitä kautta edetä jopa treffeille? Opiskelu- ja harrastuspiireistä löytyy kivoja miehiä, olen todennut. Eikä he kaikki tosiaan ole varattuja. Ja sitä paitsi, tässä iässä alkaa ne nuoruudessa solmitut liitot hajoilemaan, joten uudella kierroksella on pian paljon sinkkuja :o)



Nyt silmät auki ihan tosissaan ja hymyä huuliin. Miehet rakastaa huumorintajuisia ja iloisia naisia. Meilläkin kolahti miehen kanssa juuri tuon huumorin osalta. Takuulla löydät hyvän miehen!