Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen nollatoleranssista... satunnainen pano vs. sivusuhde...
10.07.2011 |
Olenko ainoa, jonka mielestä pettämistä on eri tasoista?
Pitkään kun on ollut parisuhteessa, niin voisin jollain tasolla kuvitella antavani anteeksi jonkin yksittäisen kännisen hölmöilyn jonkun satunnaisen yhden illan sutturan kanssa. En olisi valmis heittämään saman tien pyyhettä kehään.
Vuosikausia jatkunut sivusuhde taas olisi sellainen asia, mikä ilmitullessaan saisi minut romahtamaan. Että toinen pystyisi kahta naista pitämään samaan aikaan suhteessa. Ajatuskin saa ihon kananlihalle :(
Kommentit (24)
Pussaaminen ei mielestäni ole vielä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain samaan aikaan tietää sekä kännipanoista, että sivusuhteesta. Romahdus ja ero. Kännipanon olisin antanut anteeksi, vaikka niitäkin oli useita.
se känni ole mikään selitys, jos ryyppäämisestä automaattisesti seuraisi pettäminen niin se tapahtuisi joka kerta kuin kuka tahansa ihminen juo paljon alkoholia, mutta näin ei ole. Känni on vain hyvä tekosyy, eli kyllä se seksi on silloinkin tietoista toimintaa, varsinkin kun oikein kännissä miehillä ei edes seiso. Jos mies siis vapaaehtoisesti ottaa riskin, että esim. 10 vuoden parisuhde hajoaa vieraan naisen panemisen takia, niin kyllä minä sitten jättäisin miehen. En tietysti silloin, jos olen jo itsekin mieheen vähän kyllästynyt ja olen sen kanssa lähinnä lasten ja asuntolainan takia.
en sano että se ois helppoa, mutta mieluummin änkisin, että miehelläni olisi pitkäaikainen ja välittämiseen perustuva, jossain määrin vastuuntuntoinen rinnakkaissuhde jonkun tasokkaan henkilön kanssa, kuin että hän kännissä panisi mitä sattuu, seurauksista piittaamatta tai niitä ymmärtämättä, tauteja hankkien toisia hyväksikäyttäen.
mutta en minä sitäkään hyväksy. Kuten en myöskään suutelua.
Ihastuksia ja panetuksia tulee ja menee, ei niissä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Olennaista on se, mitä tunteillaan tekee. Meillä pettämisen raja menee siinä, että aktiivisesti edistää asioita suhteessa ulkopuoliseen henkilöön, toisin sanoen lietsomalla lietsoo tunteitaan ja hankkiutuu otollisiin pettämistilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä lasteni perhettä hajottaisi, jos miehellä olisi ollut joku kertapano tai vaikka parikin.
Mutta pitempää suhdetta valehteluineen jne. voisi olla vaikeampi antaa anteeksi ja jatkaa liittoa. Tosin tässäkin vaikuttaisi kyllä suhteen kesto ja muut asiat.
Tosin mä en itsekään ole täysin viaton, eli ehkä siksikin olen hiukan avarakatseinen pettämisen suhteen.
Mun mielestä uskollisuusvaatimukset ovat turhia sen jälkeen, kun lapset on yhdessä kasvatettu eikä enää ole perhettä, jonka voisi lapsilta rikkoa. Tähän elämänvaiheeseen sopii paremmin vapaaehtoisuuteen kuin ehdottomiin sitoumuksiin perustuva suhde. En tietenkään missään tapauksessa suosittele vapaata liittoa nuorille, joilla ei vielä ole tarvittavaa elämänkokemusta ja sen tuomaa suvaitsevaisuutta ja kypsyyttä. Pelisääntöihin kuuluu, että jos jotakin on toisaalla meneillään, siitä kerrotaan, mutta toista ei loukata yksityiskohdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en siis hyväksy kumpaakaan, ja molemmat loukkaisivat. Mutta sivusuhde järkyttäisi luottamuksen ihan totaalisesti, joku satunnaishairahdus ei niin paljon. Eri asia jos niitä satunnaishairahduksia olisikin monia...
ai nyt vapaa suhde merkitseekin suvaitsevaisuutta ja kypsyyttä :D Miksei sitä voisi kutsua vain sitoutumiskyvyttömyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku sen illan takia pilaisi suhteensa ja perheensä, niin huh huh.
Jos mulla olisi melko hyvä mies en jättäisi tollaisen sähellyksen takia.
Jos joku sen illan takia pilaisi suhteensa ja perheensä, niin huh huh.
Jos mulla olisi melko hyvä mies en jättäisi tollaisen sähellyksen takia.
se pettävä mies pilaa sen ihan itse "sen illan" takia? Miksi sen petetyn osapuolen pitäisi kantaa vastuu suhteen jatkumisesta kun ei pettäjäkään ole niin tehnyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus mietin kyllä tätä miestä, miten pystyy elämään kahta suhdetta näin..ei ole kuulemma oman tunnon tuskia.. Minulla taas oma suhde jo kuollut, ollaan miehen kanssa vain asuinkumppaneita..
Jos joku sen illan takia pilaisi suhteensa ja perheensä, niin huh huh.
Jos mulla olisi melko hyvä mies en jättäisi tollaisen sähellyksen takia.
se pettävä mies pilaa sen ihan itse "sen illan" takia? Miksi sen petetyn osapuolen pitäisi kantaa vastuu suhteen jatkumisesta kun ei pettäjäkään ole niin tehnyt?
Ei tietenkään tarvii kantaa vastuuta. Mutta tuntuu jopa vähän lapselliselta, että ihmissuhde ja perhe kaatuisi tuollaiseen. Lapset kärsisi ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kummallakaan riittäisi minkäänlaista ymmärrystä sen enempää "kännipanolle" kuin sivusuhteellekaan. Alkoholia käytämme terveellä tavalla nautiskellen, missään ihme kännissä emme koskaan ole. Elämme tätä elämää yhdessä, onnellisina, vakavissamme ja sitoutuneina, samaan suuntaan katsoen, ja näin on jatkunut jo pitkälti yli vuosikymmenen.
En olisi kiinnostunut sellaisesta elämästä, jossa joutuu jauhamaan jotain lapsellista pettämisproblematiikkaa. Tällaiseen pelleilyyn olisin joutunut alentumaan, jos olisin jäänyt exäni kelkkaan. Onneksi terve itsekunnioitus nosti ajoissa päätään :-D.
Meillä ei kummallakaan riittäisi minkäänlaista ymmärrystä sen enempää "kännipanolle" kuin sivusuhteellekaan. Alkoholia käytämme terveellä tavalla nautiskellen, missään ihme kännissä emme koskaan ole. Elämme tätä elämää yhdessä, onnellisina, vakavissamme ja sitoutuneina, samaan suuntaan katsoen, ja näin on jatkunut jo pitkälti yli vuosikymmenen.
En olisi kiinnostunut sellaisesta elämästä, jossa joutuu jauhamaan jotain lapsellista pettämisproblematiikkaa. Tällaiseen pelleilyyn olisin joutunut alentumaan, jos olisin jäänyt exäni kelkkaan. Onneksi terve itsekunnioitus nosti ajoissa päätään :-D.
Joidenkin elämä vaan on eläimellisempää. Et voi tuomita jos et tiedä sellaisesta.
Jonkun kännimokan voisin antaa vielä anteeksi mutta että on rakastuntu toiseen... Auts! Rakkaus on se joka kuuluu ainakin minulle ja vain minulle. Tai sitten ilman tunteitakin järjestelmällinen pettäminen, valehteleminen yms. En voisi ikin ä enää luottaa.
Minusta pussailukin on pettämistä, sen verran vaarallista peliä se on. Tai no jos nyt pusun keskelle suuta antaa niin ok, mutta suuteleminen on jo liian intiimiä. Sen takia en kuitenkaan eroa ottaisi.
Muuten, iän myötä olen tullut suvaitsevaisemmaksi. Silloin joskus 25 vuotiaana olis mennyt sukset ristiin kerrasta. Jopa suutelu olis saattanut saada minut lähtemään. Nyt liki nelikymppisenä lasten äitinä maailmankuva on sen verran laajentunut että osaa katsoa jo isoa kuvaa jäämättä tuijottamaan jotain yksityiskohtaa.
"Oikea" sivusuhde olisi kyllä sitten jo toinen juttu, siitä en luultavasti voisi päästä yli. Musta pahinta tilanteessa ei olisi se että kenen sukuelimet nyt ovat missäkin käyneet, vaan se että sillä olisi ollut ihan ihmissuhde tunteineen päivineen ja siis tavallaan kokonainen toinen elämä josta minä en olisi tiennyt.
Meidän avioliittomme ei ole mitenkään erityisen hyvässä jamassa, emme ole eroamassa mutta emme myöskään erityisen ihastuneita toisiimme puolin tai toisin. Riitelemme aika paljon ja ärsytämme toisiamme vielä paljon enemmän. Joten jos kävisi ilmi että mieheni on jossain välissä pannut jotakuta muuta, ajattelisin tavallaan myös että ei se nyt niin ihme edes ole. Mutta jos kävisi ilmi että sillä on ollut kokonainen sivusuhde, olisin RAIVOISSANI jo ihan siitäkin että se olisi tässä elämäntilanteessa ottanut aikaa sellaiseen.
en pystyisi enää kunnioittamaan puolisonani sellaista, joka kännissä sekoilee ja sählää. Nimenomaan se, että sillä ei olisi "mitään oikeaa merkitystä" olisi mulle se niitti. En halua miestä, jolle asioilla ei ole merkitystä.
Sivusuhde olisi vaikeampi kestää, mutta kuitenkin todennäköisemmin sellainen, jonka kanssa voitais jatkaa.
ai nyt vapaa suhde merkitseekin suvaitsevaisuutta ja kypsyyttä :D Miksei sitä voisi kutsua vain sitoutumiskyvyttömyydeksi.
Koska sitoutuminen ei mitenkään absoluuttisesti ole tavoiteltavin arvo kaikille, vaikka sinulle olisikin, etkä mitenkään voi tietää, mikä arvo on "parempi" kuin toinen.
Tai vaikka sitoutumista pitäisikin suuressa arvossa, kaikille sitoutuminen ei tarkoita sitoutumista nimenomaan seksuaaliseen yksinoikeuteen.
Itse asiassa on aika outoa, että seksi on vieläkin monelle "se juttu" josta katsotaan, kenen kanssa on minkäkinlainen suhde. Vaikka enää se ei ole pitkään aikaan ollut merkityksellistä "suvun nimen" säilymisen tms kannalta.
Alue: Aihe vapaa
Paheksun humalassa paneskelua, paremmin sietäisin ihastumiseen perustuvan suhteen jota ei ole tunteiden takia maltettu pitää pelkkänä ystävyytenä. Ihminenhän voi ihastua toisiin, kovastikin, vaikka parisuhteessa ei olisi mitään ihmeempiä ongelmiakaan.