Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettämisen nollatoleranssista... satunnainen pano vs. sivusuhde...
10.07.2011 |
Olenko ainoa, jonka mielestä pettämistä on eri tasoista?
Pitkään kun on ollut parisuhteessa, niin voisin jollain tasolla kuvitella antavani anteeksi jonkin yksittäisen kännisen hölmöilyn jonkun satunnaisen yhden illan sutturan kanssa. En olisi valmis heittämään saman tien pyyhettä kehään.
Vuosikausia jatkunut sivusuhde taas olisi sellainen asia, mikä ilmitullessaan saisi minut romahtamaan. Että toinen pystyisi kahta naista pitämään samaan aikaan suhteessa. Ajatuskin saa ihon kananlihalle :(
Kommentit (24)
ihmisen päätettävissä ja arvosteltavissa mikä on kenestäkin pettämistä.
Jos mä näkisin mieheni suutelemassa toista niin kyllä sanoisin, että mua on petetty ja sen voin sanoa ihan suoraan, kaikille. Ei sellaiseen pitäisi olla mitään tarvetta.
Itse en antaisi edes anteeksi sitä kännipanoakaan, mutta kituuttaisin suhteessa ja vajoaisin niin alas että pettäisin myös joka johtaisi kierteesen ja rakkauden muuttumiseen vihaksi ja lopulta eroon.
Että paljolta vältyttäs jos kerralla sitten mies olisi ollut pitemmässä suhteessa, se olis kerrasta loppu sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on oma tietoinen valinta, ei sitä voi selittää millään ryyppäämisellä. Kun on alttius pettää, tekee sen ihan vapaasta tahdostaan. On ala-arvoista vakuuttaa puolisolle, että kännissä tuli sekoiltua ja sorruin nussimaan vierasta.
Kaikkea naiset on valmiita uskomaan miehiltään.
Pettäminen on oma tietoinen valinta, ei sitä voi selittää millään ryyppäämisellä. Kun on alttius pettää, tekee sen ihan vapaasta tahdostaan. On ala-arvoista vakuuttaa puolisolle, että kännissä tuli sekoiltua ja sorruin nussimaan vierasta.
Kaikkea naiset on valmiita uskomaan miehiltään.
Ja jos sua ei ole, niin luultavasti kuitenkin miestäsi on.
Alue: Aihe vapaa
..niin mielestäni ei voi enää puhua sitoutumiskammosta! Elämäntilanne vain on erilainen. Sitä voi olla vaikea tajuta ennen kuin on itse siinä kohtaa.
On hyvin tärkeää, että osataan sitoutua toisiinsa ja perheeseen lasten takia ja on aivan oikein, että sen silloin kuvitellaan sitoutumisen olevan tarpeen koko loppuelämän ajan - ei kai siihen kukaan muuten ryhtyisi. Mutta eihän vasaraakaan tarvita enää sen jälkeen kun naula on lyöty seinään.