Lue keskustelun säännöt.
Tahdon kerrankin eläissäni ajatella itsekkäästi, mutta en osaa
20.07.2011 |
Tiedän monia jotka toteuttaa halujansa aiheessa kuin aiheessa (mm. pettäminen), mutta itse en meinaa osata olla niin, vaikka todellakin jo haluan.
Olen elänyt vuosia miehelle ja koittanut tehdä moraalisesti oikeita päätöksiä ja olla kiltti sekä luotettava aina ja kaikille.
Mitään en ole saanut kuin paskaa niskaan ja turhia lupauksia.
Nyt olen eronnut, mutta mies kovin tahtoisi vielä yrittää, mutta olen ollut sellaisen henkisen väkivallan uhrina, että ajatus ahdistaa.
Miten irrottautua ja elää itselle?
Perhettä en enään halua perustaa vaan lapseni riittävät minulle nyt ja tahdon oman itsenäisen kotini pitää nyt ja tulevaisuudessa. Niin ettei kukaan enään tule määräämään miten saan olla.
Tahdon silti seksiä ja siihen pysyvän ja pystyvän miehen, jonka kanssa ei ole paineita mistään avioliitoista tmv. Tahdon jonkun joka hemmottelee (en ole koskaan saanut mieheltä mitään lahjoja tmv. romanttista ja nyt haluan) mutta koen jo pelkästä ajatuksesta huonoa omaatuntoa, ihan kuin tahtoisin vain rahamiehen, vaikka siitä ei ole kyse.
Sanokaas nyt minulle, että onko minullakin oikeus kokea edes kerran eläissäni jotain luksusta miehen puolelta?
Olen nuori (30v) ja nätti sekä hoikka, huolehdin itsestäni, joten sinänsä haaveeni ei ole mahdoton, mutta kun en osaa vastaanottaa kehuja tai muutakaan hemmottelua mieheltä. Miten saisin itseni "kasvatettua" tälläisestä ajatusmaailmasta pois? Totuttelemalla?
Kun löytäisin jonkun varttuneemman, mutta komean herrasmiehen *haaveksii*
Muita? Ketään joka elää unelmaani? Onko se upeaa ja oletko kohdannut paheksuntaa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on täysin mun ajatukset mitä kävin aikoinaan läpi, voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän stoorin tähän, mutta en ehdi töiltä :/
En voi sanoa muuta kuin pidä noista tavoitteista kiinni! Elä elämääsi ja toteuta unelmiasi. Koko maailma on avoinna ja odottaa vaan sua ;)
Ihan varmasti opit arvostamaan itseäsi ja nurkan takana voi odottaa vaikka mitä! Itsenäisyys on se asia joka ei todellakaan oo itsestäänselvyys ja itse eron jälkeen mua on pidetty katkerana kun pidän ns. "takaportin" avoinna, eli tapahtu mitä tapahtu ni mä ja lapset pärjätään! Kenestäkään en koskaan enää oo riippuvainen!
Eksyin vähän aiheesta, mutta astu mielessäsi sivuun katsomaan sun elämää ns. ulkopuolisena ja katso miltä se näyttää. Mitä haluisit sen olevan? Ja tavoite on se.
Miehistä on pakko sanoa sen verran et vakisänkykaveri takuulla löytyy, mutta yh:na on vaikea "tapailla" ihmisiä kun on kotona "jumissa", eli liian nopeasti lipsahtaa siihen, että alkaa niitä kalsareita olemaan pyykkikorissa ja aletaan leikkiä perhettä vaikka itse ei niin vakavissaan olisikaan...