Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri on kohtuuton, kun odottaa että hoidan hänen taaperoaan,
20.07.2011 |
kun olen itse lapseton! En todellakaan HALUA enkä OSAA hoitaa lasta, ja on kohtuutonta, että hän odottaa sitä minulta ja suuttuu ja nakkelee niskojaan, kun en suostu. Lapsuudenystävyys ei kuitenkaan mielestäni velvoita saattamaan itseään epämukavuusalueelle, jolloin on koko ajan hermostunut ja ahdistunut.
Kommentit (16)
Sitten jonain kauniina päivänä sinä tarvisit apua, eikä ystävänäsi pitämät ihmiset auttaisikaan. Olisit varmasti pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuatteko?? OLen koko ajan ahdistunut ja hermostunut, en jaksa sellaista rääkkiä! Voin tehdä hänen puolestaan jotain muuta, mutta lapsenhoito sellaiselle, joka ei KOSKAAN, huom IKINÄ ole lapsia hoitanut, on ihan oikeasti liikaa. ap
en minäkään olisi ennen omia lapsiani halunnut hoitaa muiden muksuja, just koska en osannut ja se olisi ollut tosi hermostuttavaa.
t. edellinen
Se, että ystävä päättää tehdä lapsia tai ottaa vaikka lemmikkiliskon, ei ole toisen valinta, ja jos toinen ei ole lapsiin - tai liskoihin - suuntautunut, ei todellakaan voi olettaa, että hän toimii hoitajana! Minä en ainakaan ystävänä haluaisi kuormittaa ystävääni, jonka tiedän tuntevan olonsa epämukavaksi lasten kanssa, oman lapseni hoidolla, aivan kuin en pyytäisi eläinpelkoista tai allergista ystävääni koiraanikaan ulkoiluttamaan.
Kummallista, kun kuvitellaan, että kaikki pitävät lapsista ja lasten kanssa toimiminen on kaikille luontevaa! Ystävältä voi toki odottaa oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle venymistä HÄDÄSSÄ, ja jos minulla olisi akuutti tilanne, voisin kääntyä lastenhoito-ongelmassa myös tällaisen ei-lapsenhoitomyönteisen ystävän puoleen, mutta en todellakaan säännöllisesti ja pelkistä omista mukavuussyistä. Kyllä sekin on ystävyyttä, ettei odota toisen ajattelevan ja tuntevan samalla tavalla kuin itse ja osallistuvan vastuuseen omista päätöksistä kuten perheellistymisestä!
Miltä teistä tuntuisi, jos ystävänne olisi vaikkapa valinnut ottaa lauman lemmikkikäärmeitä ja pyytäisi teitä sitten säännöllisesti hoitamaan niitä lemmikkikäärmeitä, joita itse pelkäisitte? Olisitteko silloinkin sitä mieltä, että "ystävää kuuluu aina auttaa"? vai kenties sitä mieltä, että käärmeharrastus oli hänen oma päätöksensä, eikä hänen kuulu säännöllisesti pyytää ystävältään jotain, minkä ystävä kokee epämieluisaksi?
Miksi lapsenhoito on jotenkin sellainen asia, että siihen voi odottaa kaikkien mieluusti osallistuvan, ja vaikka tietäisi, ettei se ole mieluista jollekin läheiselle, häntä silti voi sillä tunnontuskitta kuormittaa?
mutta onko se faktaa, että et osaa hoitaa, jos et ole edes kokeillut? Kuinka kauan sun pitäisi hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ihmeen vaikeaa siinä on? Ei se mitään rakettitiedettä ole ja joskus ystävyyden takia on mentävä omalle epämukavuus alueelle. Minäkin käyn katsomassa sairasta ystävääni sairaalassa vaikka jo pelkkä sairaalan haju saa mieleen tosi ikäviä asioita omasta elämästä.
Ei tarvitse verhoutua osaamattomuuden taakse, jos ei vain kiinnosta. Et siis vaan viitsi, on parempaakin tekemistä.
Ei kukaan ole seppä syntyessään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään halunnut hoitaa lapsia ennenkuin sain omat, koska en tuntenut oloani oikein mukavaksi lasten seurassa enkä oikein tiennyt, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Itse asiassa pelottikin vähän ottaa niistä vastuuta.
No, nyt on kaksi omaa ja hyvin olen pärjännyt. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, etten edelleenkään erityisemmin halua hoitaa muiden lapsia.
Mutta tietenkin toisinaan autan ystäviä ja hoidan, niinkuin hekin ovat hoitaneet minun lapsiani kun olen apua tarvinnut.
hoitaa lastansa.
Mielestäni on ihan ok olla hoitamatta, jos ei ole kokemusta eikä silloin haluakaan. Ymmärrän täysin, mutten ymmärrä, ettei kaverisi tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 29 vuotiaana, sitä ennen en ollut pitänyt vauvaa sylissä.
Lapset olivat aina jotain ufoja vieraalta planeetalta. Niiden kanssa ei osannut olla, nille ei keksinyt sanottavaa ja kaikki tuntuivat hyvin ärsyttäviltä ja huonosti kasvatetuilta.
Kyllä se lapsikin tuntee olonsa epämukavaksi kun seurana on aikuinen joka haluaisi päästä mahdollisimmna nopeasti pois.
Nyt siedän jo useipia lapsia omieni lisäksi, muutama totaali ärsyttävä tapaus on valitettavasti lähituntumassa.
En vaan jaksa innostua toisten lapsista, edes kummilapsesta. Lapsirakas mieheni on kuin kala vedessä kummilapsen kanssa ja minä sitten koitan näennäisesti seurustella lapsen kanssa vaikkei vähempää kiinnosta. Suloinen lapsi, mutta pitääkösen kanssa seurustella..ääh
Ollaan vaan kaikki niin erilaisia, joillekin ei vaan ole suotu hoivaviettiä..
Eihän mitään opi ellei ensin kokeile.
Itsekin hoidin omaa kummityttöä vaikka ei ollut vielä omia lapsia. Ei se nyt herranjestas mitään aivokirurgiaa ole, maalaisjärjellä pärjää.
Ehkä olisi suotavaa välillä tulla ulos sieltä mukavuus-alueelta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuuttomuus riippuu vähän siitäkin, mistä syystä kaveri hoitoapua tarvitsisi. Jos hänen pitäisi vaikka päästä lääkäriin, niin kivan palveluksen tekisit jos auttaisit häntä silloin tällöin. Voisit mennä heidän kotiinsa tunniksi tai pariksi, pistää videot pyörimään tai lukea lapselle kirjaa.
Mutta jos kaverisi on esim. tuomassa lasta sinulle yökylään noin vain, niin on kohtuuton ja ajatelematon.
Eihän mitään opi ellei ensin kokeile. Itsekin hoidin omaa kummityttöä vaikka ei ollut vielä omia lapsia. Ei se nyt herranjestas mitään aivokirurgiaa ole, maalaisjärjellä pärjää. Ehkä olisi suotavaa välillä tulla ulos sieltä mukavuus-alueelta ;)
Siis ihanko oikeasti täällä joidenkin mielestä ystävän velvollisuuksiin kuuluu toisen lapsien hoitaminen?! Jos ihmisellä ei itsellään ole lapsia (minulla on 3), hän saa minun mielestäni halutessaan pysyä mukavuusalueella eikä hänen todellakaan tarvitse minun lapsiani hoitaa. Ystävieni velvollisuuksiin ei kuulu minun lapsieni hoitaminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin. Minulla on jo pari isompaa muksua ja ne, kenellä on pieniä lapsia, ajattelevat, että voin ihan hyvin silloin tällöin hoitaa heidän lapsiaan ja jelppiä. Mikäs siinä, mutta mielestäni apu on vastavuoroista. Itsellä tulee siinä helposti olo, että on lapsenhoitoautomaatti, jos se on aina yksipuolista antamista. Toisaalta, kun itselläni on useampi ystävä pikkulapsivaiheessa, en jaksa kun useampi odottaa apua. Monet näyttävät ajattelevan, että on paljon vapaata, kun lapset ovat isoja. Siihenhän tulee tilalle kaikkea muuta.
Minusta se ei ole ystävyyttä, jos ystävän velvollisuuksiin kuuluu toisen lasten hoitaminen. Ystävä tuskin on saanut mukana olla päättämässä, milloin ne lapset hankitaan ja sopiiko se ystävän 'hoitoaikatauluhin'. Ja kuitenkin pitäisi joustaa, ymmärtää, hoitaa, venyä, vanua ja paukkua siten, että toinen osapuoli on pelkästään saavana puolena.
Eihän mitään opi ellei ensin kokeile.
Itsekin hoidin omaa kummityttöä vaikka ei ollut vielä omia lapsia. Ei se nyt herranjestas mitään aivokirurgiaa ole, maalaisjärjellä pärjää.
Ehkä olisi suotavaa välillä tulla ulos sieltä mukavuus-alueelta ;)
En minä ainakaan pyydä lapsetonta (enkä kyllä perheellisiäkään) kavereita vahtimaan lastani.
Enkä pyydöistä huolimatta anna taaperoani, joka ei osaa puhua eikä ilmaista mikä on hätänä, mieheni veljelle ja vaimolle hoitoon. Heillä on kyllä kummilapsi, mutta eivät ole olleet sen kanssa tekemisissä yhtään. Kastetilaisuudessa ovat sitä nähneet ja sen jälkeen, ainakaan 5-vuoteen eivät ole olleet missään tekemisissä.
No lisänä tuohon sekin että miehen veli viettää kaiken vapaa-aikansa pienessä sievässä.
Mutta asiaan. Järjellä ajatteleva ihminen ei pyydä liikoja ystävältäänkään. EN minäkään anna käärmeitäni (kyllä, niitä on 6kpl) sellaiselle hoitoon (joo, ei ole kyllä ollut sellaista tilannetta että tarvitsisi näitä kaikkia hoitoon laittaa), joka pelkää käärmeitä, tai ei ole ikinä sellaista hoitanut.
No, elämä on onnistuttu järjestämään niin ettei käärmeet eikä lapset ole tarvinneet perheen ulkopuolista hoitopaikkaa, mutta vaikka olisi hätätilanne, en siltikään pyytäisi kokematonta ihmistä (käärmeitä tai) lapsia hoitamaan.
Mukavuusalueelta voi tulla rauhallisestikin pois, eikä kaataa kertarysäyksellä kaikkea paskaa päälle. Ap voisi totutella lapsiin vaikka olemalla heidän kanssaan olohuoneessa kun äiti on keittiössä, kuitenkin lähellä koko ajan.
Ymmärtäkää nyt äiti-ihmiset että kaikki eivät tule luontevasti lasten kanssa toimeen. Itse en esim osaa puhua mitään siskon kouluikäisen prinsessatytön kanssa, mutta kaikkien poikien ja poikamaisten tyttöjen kanssa tulen miltei heti toimeen. =D
Alue: Aihe vapaa
kun et voi ikinä hoitaa lastaan pyynnöistä huolimatta.