Englannissa asujat
Yksinkertaisesti, millaista on elää Englannissa verrattuna vaikkapa Suomeen? Millaisia ihmiset, ruoka, jne ovat?
Kommentit (18)
jos esim. Skotlannissa ja Englannissa elo on samantyyppistä niin miksei koko Iso-Britanniaakin.
Mutta elämä täällä pyörii enemmän rahan ympärillä. On tiettyjä sosiaalisia sääntöjä rahan suhteen, vaikka nyt se, että palkan pitäisi olla vähintään oma ikä tuhansina puntina/vuosi, muuten olet luuseri. Toisaalta ihmisillä on paljon velkaa, useita luottokortteja yms.
Lontoossa ihmisten vaihtuvuus sekä töissä että sosiaalisessa elämässä on hirveän suurta ja nopeaa. Ihmisiä tulee ja menee, muuttaa ympäriinsä, joskus myös maasta pois. Työsuhteet ovat usein vakisopimuksia, joista ihmiset lähtevät kun lähtevät. Pätkätöitä ei juuri tunneta. Sosiaalinen elämä on Lontoossa hankalaa, kun esim. työkaverit saattavat asua aivan eri puolella kaupunkia, jos työpaikka keskustassa. Ei kukaan jaksa matkustaa kahta tuntia junalla mennäkseen kahville. Työmatkat ovat järestään pitkiä.
Ajatukset huippusivistyneistä, hienostuneista briteistä voit unohtaa lähes kokonaan, heitä on vain kourallinen. Suurin osa kansasta on työväenluokasta ponnistanutta keskiluokkaa tai ihan rehellisesti sitä työväenluokkaa. Pukeutuminen on pinnallisesti katsottuna tyylikkäämpää kuin Suomessa, mutta huonompilaatuista. Esim. tekokuituvaatteita näkee paljon, samoin keinonahkalaukkuja. Mutta trendikkäämpää.
Tuntemattomille ollaan kohteliaampia, ohi kulkiessa pyydetään anteeksi, vaikkei edes törmättäisi. :)
Asuminen on hirveän kallista ja huonolaatuista. Talot vetävät ja ovat likaisia, esim. kokolattiamatot voivat olla vuosikausia vanhoja eivätkä ole juuri puhdistusta nähneet. Kaikissa taloissa ei ole kaksinkertaisia ikkunoita, kolminkertaisista ei juuri kannata edes haaveilla. Vesi maksetaan vesiyhtiölle, kaasu kaasuyhtiölle, sähkö sähköyhtiölle. Sitten tulee vielä kunnallisvero (council tax), joka kattaa mm. jätehuollon, se on parisataa puntaa kuussa.
Ruoka on hyvää, luomuruokaa on paljon tarjolla ja vain vähän ei-luomuruokaa kalliimmalla. Ylipäänsä ruokavalikoima on huippuhyvä. Siitä ei kannata murehtia, jos tänne päin on muuttamassa.
En asu itse nyt Englannissa, mutta olen asunut ja ystävä asuu tällä hetkellä.
Monessa pienemmässä paikassa oikeasti vastaantulijoita tervehditään kun kadulla kävellään, oli tuttuja tai ei. Taloissa on hirveesti eroja, uudemmat on ok, vanhemmat saattaa olla läpimätiä, kosteita ja kylmiä. Kouluihin pitää saattaa ja hakea, vanhemmat usein aktiivisemmin mukana koulun toiminnassa. Enemmän äitejä, jotka vielä kotona, kun lapset jo koululaisia. Ylipäänsä "hyvätekeväisyydessä" ja sellaisessa ollaan aktiivisemmin mukana.
Mutta siis paikka vaikuttaa ihan hirveästi siihen millaista on. Onko koko kylä yhtä futishullua jengiä. Pohjoisemmassa on kyliä, jotka on ihan oikeasti noituudestaan tunnettuja. Hirveen monilla englantilaisilla on "kotikummituksia", kaikenlaisia kummitusjuttuja liikkuvista esineistä ym, ja se on aika arkipäiväinen juttu, ei mitenkään pelottavaksi koettu. Joissain kaupungeissa julkinen liikenne on loistava, joissain tosi surkea. Mulle vasemmanpuoleinen liikenne on loogisempi, toiset ei opi siihen koskaan. Kouluissa saattaa olla tosi paljon eroja, hyvät on yleensä tosi hyviä, huonot huonoja. Kukaan ei käytä juurikaan vaatteita, edelleen joissain kouluissa käytetään lähes ympäri vuoden shortseja ja polvipituisia hameita.
Moni asia on älyttömän paljon halvempaa, mutta jos haluaa asua Lontoon lähettyvillä pitää tienata hirveesti.
Ja Skotlanti ja Wales kyllä on ihan eri juttu kuin Englanti.
Esim. Yorkshiren alueen väki on "brittilän savolaisia". Talot ovat läpi maan lähinnä kamalia ainakin suomalaisittain katsottuna, aina saa palella. Ruokaa saa kaupoista ja noutopaikoista, on hyvää ruokaa ja perusmättöä. Ruuan tekemistä kotona periaateessa arvostetaan, mutta käytännössä laatu on usein heikohkoa ja esim. kouluruoka on täysin käsittämätöntä. Kasvuikäisille lapsillekin lyödään sispikussi ja limupurkki kouraan lounaaksi.
Yhteiskunnan eri kerrokset eivät niin hirveästi sosialisoi, eli luokkayhteiskunta on edelleen voimissaan. Tausta, asuinalue, koulutus jne. määrittelevät ihmistä paljon.
Jos brittikulttuurin syvin olemus kiinnostaa, suosittelen kirjaa "Watching the English", joka valottaa pieniäkin yksityiskohtia herkullisesti: http://www.bookdepository.co.uk/Watching-English-Kate-Fox/9780340818862
taalla on valilla melkoista taistoa, asiat ei meinaa sujua, talot vetoisia ja kylmia, saa karmea ja muutenkin monessa asiassa meno aika takapajuista. Mutta en silti halua asua Suomessa, taalla ihmiset on ystavallisia, positiivisempia kuin Suomessa ja muutenkin taalla saa hengittaa. Eri kulttuurit ja ihmiset tuo elamaan sita kaivattua vaihtelua. Ja valikoima kaikessa on tietty suurempi kuin suomessa.
taalla on valilla melkoista taistoa, asiat ei meinaa sujua, talot vetoisia ja kylmia, saa karmea ja muutenkin monessa asiassa meno aika takapajuista. Mutta en silti halua asua Suomessa, taalla ihmiset on ystavallisia, positiivisempia kuin Suomessa ja muutenkin taalla saa hengittaa. Eri kulttuurit ja ihmiset tuo elamaan sita kaivattua vaihtelua. Ja valikoima kaikessa on tietty suurempi kuin suomessa.
Kunhan lääkäriksi valmistun.
Onko järkeä?
Siis johonkin USAan voisin lähteä. Lämpimämpi maa, kuin Englanti. Ja jossain tutkimuksessa luki, että Havaijin osavaltiossa asuvat USAn onnellisimmat ihmiset, tilastollisesti.
Asun pienessa yliopistokaupungissa Lontoon lahella. Nautin taalla asumisessa erityisesti kansainvalisesta ilmapiirista, kulttuurien sekoittumisesta ja sallivuudesta. Ihmiset ovat jarjestaan fiksuja ja kohteliaita. Tama tosin on luultavasti kaupunkikohtainen juttu - jonkun mainitsemat tyovaenluokkaiset britit ovat tassa kaupungissa selva vahemmisto.
Luokkaerot ovat taalla viela voimissaan ja vastaantulijan sosioekonomisen aseman voi paatella parissa sekunnissa vaatteista, hiuksista ja puhetavasta. Komppaan aikaisempaa suositusta lukea "Watching the English", hauska tietopaketti!
Infrastruktuuri on keskimaarin surkeaa. Siis talot, tiet, terveydenhoito, kirjastot, julkinen liikenne, koulut... Toisaalta erot ovat suuria, esimerkiksi kouluissa on valtavia eroja saman kaupungin sisalla ja tama nakyy mm. talojen hinnoissa, koska on helpompi saada paikka hyvasta koulusta, jos asuu sen lahella. Rahalla saa erittain hyvaa koulutusta ja terveydenhoitoa.
Kulutushyodykkeissa on suurempi valikoima kuin Suomessa ja hinnat ovat kilpailun ansiosta usein kohtuullisemmat. Alennusmyynteja on usein ja niissa saa rutiininomaisesti 50-70% pyyntihinnasta pois. Verkkomyynti on hyvin laajaa - itse olen ostanut parin viikon sisaan Internetista: ruokaa, kirjoja, vaatteita, huonekaluja, tauluja, DVDita ja uudet ulko-ovet.
Saa on mita on, tana vuonna kevat oli pitka ja aurinkoinen ja nyt kesalla on tullut pirusti vetta. Ensi vuonna ehka toisin pain. Talvet masentavat silla ne ovat pimeita eika lunta juuri nay.
Oma taloni on onneksi lammin, mutta taalla on vanha asuntokanta, taloissa tyypillisesti yksinkertaiset lasit ja aina joku karmi sen verran vaantynyt, etta johonkin reunaan jaa tuuman rako. Kesalla siita tulevat sisaan hamahakit, talvella kylma ja viima. Vesihanoista, sahkosuihkuista ja erikoisista lammitysjarjestelmista voisi kirjoittaa kirjan!
Minulle yksi vaikeimmista jutuista sopeutua on ollut se, etta koulut paattyvat vasta heinakuun lopulla! Esimerkiksi tana vuonna 22. heinakuuta. Lennamme siis Suomeen yleensa vasta siina vaiheessa, kun kaverimme ovat lomansa pitaneet ja lapset alkavat valmistautua koulun alkuun. Taalla koulu alkaa vasta syyskuun ensimmaisella viikolla.
Ruoan raaka-aineiden laatu on selvasti parempi kuin Suomessa ja valinnan varaa on enemman - kaipaan vain jarvikalaa ja metsasienia. Ulkona syominen on halvempaa ja ainakin tassa kaupungissa on mista valita - brittilaista, ranskalaista, espanjalaista, vietnamilaista, japanilaista, kiinalaista, thai-keittiota, intialaista, kreikkalaista, turkkilaista, italialaista, meksikolaista,... :)
Koti-ikavan yllattaessa leivon itse tai otan junan Lontooseen Nordic Bakeryyn, josta saa kanelipullia ja tiikerikakkua ja karjalanpiirakoita ja sillivoileipia. Ja salmiakkia!
Englannissa tulotaso vaikuttaa elämänlaatuun enemmän kuin Suomessa, vaikkei se olekaan ihmisen arvostuksen mittari. Yhteiskunnan suojaverkkoja ei käytännössä ole. Koulutusta vaatimattomassa työssä kuten tarjoilijana ei ole varaa elättää lasta ja joutuu asumaan puolalaisten kanssa jaetussa talossa, jota on mahdoton siivota. Toisaalta ammatti-ihminen voi tienata huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Ota selvää odotetavissa olevasta tulotasosta ja tarvitsemasi asunnon tyypillisestä vuokrasta. Se vertailu kertoo paljon tulevan elämän mukavuudesta.
Itse ajattelin Havaiji/USA
Kunhan lääkäriksi valmistun.
EI! USA:ssa lääkärin tai minkään muun lääketieteeseen liittyvän alan tutkintopapereila voi pyyhkiä persettä, jos ne eivät ole sikäläisestä yliopistosta. Joutuisit suorittamaan tutkinnon alusta asti uudestaaan ja se vasta maksaa.
Austalian voi myös unohtaa, koska eivät anna työlupia lääkäreille. Britannia sen sijaan toivottaa jokaisen lääkärin tervetulleeksi.
voiko sanoa mitään tyypillistä brittiläisistä ihmisistä, siis suomalaisiahan haukutaan aina hiljaisiksi ja tylyiksi, millaisia brittiläiset sitten ovat? Onko mikään asia paremmin kuin Suomessa? En siis ole menossa Englantiin kuin vuodeksi, asunto ja työpaikka siis on, vähän sellainen vaihtojuttu yliopiston kautta. Sää ei kammoksuta, nuo asunnot kyllä kun palelen Suomessakin usein..
voiko sanoa mitään tyypillistä brittiläisistä ihmisistä, siis suomalaisiahan haukutaan aina hiljaisiksi ja tylyiksi, millaisia brittiläiset sitten ovat?
No, jos karjistetysti sanoisi, etta suomalainen oppii kuuntelemalla ja englantilainen puhumalla. Eli keskustelevat paljon enemman ja kaikesta mahdollisesta. Kun itse miettii vastausta sekunnin, niin englantilainen jo hermostuu ja alkaa selittaa lisaa.
Sarkasmi kukkii ja vastoinkaymisiin suhtaudutaan huumorilla. Asian kaantopuolena on ajoittainen flegmaattisuus - rikki mennyt viemarinkansi jalkakaytavalla korjataan "valiaikaisesti" laittamalla sen eteen varoituskyltti. Sitten mietitaan puoli vuotta, etta asialle pitaisi varmaan tehda jotain ja toivotaan, ettei kukaan kavele/pyoraile monttuun.
Esimerkki huumorista: junaliikenne on taalla kuuluisa myohastymisistaan ja on poikinut monta vitsia - googlaa vaikka "the wrong type of snow".
Jos vietat talven taalla, niin paaset seuraamaan britti-imperiumin kyvyttomyytta varautua talvisaahan. Oma tyopaikkani on kaupungin ulkopuolella ja kerran (olisiko ollut 2003) kavi niin, etta lumisade yllatti ja autot jumittuivat motarille. Siella sitten ihmiset viettivat yon tai kavelivat koteihinsa, jos olivat jo paasseet tarpeeksi lahelle.
Tasta viisastuneina tyopaikallani on tapana evakuoida koko kampus aina lumisateen uhatessa. Tassa puhutaan siis korkeintaan parin sentin lumikerroksesta, joka sulaa yleensa parin vuorokauden sisalla, mutta koska aurauskalustoa ei ole ja autoissa kesarenkaat vuoden ympari, niin kaaoshan siita seuraa.
Jalkakaytavia ei sen kummemmin hiekoiteta/suolata eli kannattaa ottaa hyvat kavelykengat (vaelluskengat) mukaan silta varalta, etta tulevana talvena saadaan taas nauttia jaapinnasta jalkakaytavilla.
Itse olen asunut työväenluokan keskuudessa vuosia ja kaikki ovat olleet fiksuja ja kohteliaita. En tajua mistä telkkariohjelmiin löydetään noita The only way is Essex-tyyppejä. Kai niitäkin jossain lymyilee, mutta kun ei ole tullut kaupungin vuokra-asunnoissa asuttua niin ovat jääneet vähän tutkan ulkopuolelle.
Sarkasmi ja ironia tosiaan ovat jokapäiväistä leipää, mutta minusta se on vain hyvä asia.
Kunhan lääkäriksi valmistun.
Onko järkeä?
Siis johonkin USAan voisin lähteä. Lämpimämpi maa, kuin Englanti. Ja jossain tutkimuksessa luki, että Havaijin osavaltiossa asuvat USAn onnellisimmat ihmiset, tilastollisesti.
Ihan samat ongelmat siellä on kuin muuallakin... no okei, ei ehkä loskakelejä, mutta sitten taas sateita yms., jotka muodostavat oman vaikeutensa. Havaiji on myös täysin liikakansoitettu. Turisteja on koko ajan ja kaikkialla.
Matkustaminen on hankalaa/kallista, paitsi mantereille lennettäessä, myös saarten välillä liikuttaessa. Tietyt tuotteet (esim. huonekalut) ovat todella kalliita ja niitä on hyvin rajallinen valikoima, joten suurin piirtein kaikilla asukkailla on samanlaiset näin kärjistäen.
Työttömyys tai paremminkin hanttihommat on iso ongelma. Havaijille on paljon tulijoita, jotka sitten elättävät itsensä ruokakaupan kassalla tms., vaikka olisi yliopistotutkinto taskussa. Ihan kaikkea kun täälläkään ei voi tehdä, ei vaan ole tilausta. Kuten joku mainitsikin, lääkärinä et voi Suomen-papereilla täällä toimia.
Näin off-topic.
"Täällä" tarkoitin tietysti "siellä", kun en enää Havaijilla asusta.
17
Paras asia briteissa on heidan huumorintajunsa! Se on vertaansa vailla, napparaa ja sarkastista. Mutta vaatii nopean ajattelukyvyn ja loysan pipon :)
Heti perassa positiivisina asioina seuraa monipuolinen ruoka. Supermarketteja on montaa erilaista, ja valikoima laaja. Mita ikina haluat, varmasti loydat. Koskee myos ravintoloita. Se on niin monikulttuurinen maa jo nykyaan, etta kaikenlainen ruoka on sinne rantautunut. Ulkomaalaisena myoskin sulaudut joukkoon mutkitta. Tykkasin siita, etta koskaan ei tiennyt kenet tapasi ja mista pain maailmaa. Maahanmuuttajuutta ei tarvinnut selitella.
Shoppailumahdollisuudet ovat rajattomat ja hinnat alhaiset. Osa tuotteista on jopa kolmasosa Suomessa myytavien hinnoista, siis normaalihintaisena. Siihen viela alennusmyynnit, niin hintaa ei juurikaan jaa.
Englantilaiset osaavat puutarhanhoidon, ja monet puistot ovat upeita kukkaistutuksineen.
Talokanta on tosiaan vanhaa, erityisesti kaupunkien keskustoissa, ja se vaikuttaa laatuun. Ikkunat vetaa, lattiat narisee, home haisee. Uusia asuntoja rakennetaan koko ajan ja jos asuu kauempana keskustasta saa ihan Suomen veroista asuntoa. Palvelujen taso riippuu alueesta. Itsellani ei ole kuin positiivista sanottavaa esim. terveydenhuollosta, joka on taysin ilmaista muuten. Ei terveyskeskusmaksuja, tai poliklinikkamaksuja.
Jos jotain negaa pitaa viela sanoa, niin rikollisuus on siella aika korkealla. Ihan sinisilmainen ja huoleton ei kannata olla kulkiessaan kaupungilla.