Kotona asiat huonosti?????

ei syyttävään sävyyn,



vaan sanoisit että hei, mulla on ikävä sua ja sitä kun meillä oli kivaa yhdessä. mä haluan että me koitettas tehdä yhdessä jotain kivaa ja lämmetä toisillemme uudestaan tän arjen keskellä.



ton tyyppinen olis helppo aloitus eikä toinen varmaan kokisi sitä pahana. voisitte sitten yhdessä alkaa oikeesti pohtia ,mitä haluatte.



toi seksipuoli kannattaa kyllä koittaa saada kuntoon. ettei sulla ole jotkut hormonitasot sekaisin? kannattaisko kysyä lääkäristä? Miehesikin saattaa olla masentunut osaltaan sen takia jos ajattelee ettet enää halua sitä tai rakasta sitä ja siinä sitten röhnöttää sohvalla masentuneena. voisit miehellesi varmaan myös sanoa että haluat itse tehdä tolle asialle jotain ja että se ei ole hänen vikansa.





monesti sanotaan että jos kaipaa lisätulta liittoon niin pitää alkaa käyttäytyä kuin rakastunut (vaikka ei siltä hirveesti tuntuis). Siis ottaa huomioon toista ja olla aidosti kiinnostunut toisen ajatuksista. ja toinen alkaa sitten vaistomaisesti myös lämmetä taas.



tällaisia mulle tuli mieleen.

Meillä tilanne ei ihan noin kauaa ole kestänyt.

Nuorempi nyt 4 kk ja seksiä harrastettu kerran (!) sen jälkeen kun sai alkunsa (joskus raskausaikana hamana viime vuonna).

Ymmärrän kyllä, ettei lapsiperheessä enää niin paljoa ehdi/jaksa sekstailla kuin ennen lapsia, mutta luulisi nyt JOSKUS sentään. Tai sitten osoittaa sitä hellyyttä jollain muulla tavoin. Satunnainen hali ja pikku pusu on ainoita ja jotenkin " sieluttoman" tuntuisia nekin, vähän niin kuin tavan vuoksi..



Olen miehelle monesti ilmaissut tyytymättömyyteni asian laitaan, mutta mitään muutosta ei ole näkynyt. Tuntuu kuin olisimme kämppiksiä.



Kyllähän elämä ihan ok on ja meillä ihan hauskaa yhdessä, mutta en minä halua loppu elämääni elää ilman minkäänlaista intohimoa. Itseänikin alkanut lähinnä ällöttämään ajatus seksistä mieheni kanssa, koska tuntuu että minun täytyy olla jotenkin vastenmielinen hänen mielestään :(.



Olisiko joku läpikäynyt saman? Kertokaa meille miten päästä tilanteesta?

meillä oli ero lähellä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. samanlaista kuin teillä paitsi että matsattiin vaan koko ajan.



sitkeellä yrittämisellä se meni ohi. siis ihan tietoisesti koitettiin puhua toisillemme siten ettei syytetty vaan puhuttiin siitä mitä halutaan yhdess ja miten konkreettisesti voidaan tehdä niin. siis niin isoja asioita kuin tiukkapipoisuuden höllääminen, elämänilon löytäminen, hermojen kurissapitäminen kun väsyttää (että ei tule turhaa tappelua, vaan toiselle voi sano että jutellaanko sitten kun olen nukkunut ilman että toinen loukkaantuu tai on pakko puhua niin että tulee heti matsi)



osaltaan oli varmasti sitä vanhemmaksitulon kriisiä. ja kyllä se ohi meni. kun eka lapsi oli noin vuoden niin suhde oli lujittunut ja rauha huomattavasti enemmän maan päällä. kyllä matsattiin (ja matsataan vieläkin) mutta ei pahasti eikä pitkävihaisesti. ja tiedossa on että pikkumatsit ei eroon johda. ne sovitaan..



aika yleistä se kai on että suhde on kovilla ekan lapsen jälkeen.

momentti:

osaltaan oli varmasti sitä vanhemmaksitulon kriisiä. ja kyllä se ohi meni. kun eka lapsi oli noin vuoden niin suhde oli lujittunut ja rauha huomattavasti enemmän maan päällä. kyllä matsattiin (ja matsataan vieläkin) mutta ei pahasti eikä pitkävihaisesti. ja tiedossa on että pikkumatsit ei eroon johda. ne sovitaan..

aika yleistä se kai on että suhde on kovilla ekan lapsen jälkeen.

Ja lisäksi se, ettei mies osaa puhua! Tuntuu kuin asuisi puujumalan kanssa, ei ilmaise tunteitaan hyvässä eikä pahassa ja kun yritän jostain puhua, mulla menee hemot kun mies ei saa sanaa suustaan :/.

T: 3.

no enpä sitten osaa sanoa. meillä tuo homma ajoittui kyllä selkeesti ekan lapsen jälkeiseen aikaan. eka on kohta 4v, toinen 2v ja kolmas tulossa.

Intohimon kanssa on hiljaisempia kausia, samoinsellasen syvän parisuhde ystävyys-hauskuuden, mutta sitten välillä kukoistaa taas niin loistavasti.

eikö teillä ole ollut yhtään parempia kausia välissä? siis 3v on aika pitkä aika jos toinen ei puhu ei pukahda eikä oikein intohimon liekkikään nappaa? miten oli ennen lasta?

Vierailija:

momentti:

osaltaan oli varmasti sitä vanhemmaksitulon kriisiä. ja kyllä se ohi meni. kun eka lapsi oli noin vuoden niin suhde oli lujittunut ja rauha huomattavasti enemmän maan päällä. kyllä matsattiin (ja matsataan vieläkin) mutta ei pahasti eikä pitkävihaisesti. ja tiedossa on että pikkumatsit ei eroon johda. ne sovitaan..

aika yleistä se kai on että suhde on kovilla ekan lapsen jälkeen.

Ja lisäksi se, ettei mies osaa puhua! Tuntuu kuin asuisi puujumalan kanssa, ei ilmaise tunteitaan hyvässä eikä pahassa ja kun yritän jostain puhua, mulla menee hemot kun mies ei saa sanaa suustaan :/.

T: 3.

momentti:

eikö teillä ole ollut yhtään parempia kausia välissä? siis 3v on aika pitkä aika jos toinen ei puhu ei pukahda eikä oikein intohimon liekkikään nappaa? miten oli ennen lasta?

mutta kun se ei tällaiselle " intohimoiselle" (asiassa kuin asiassa ;) naiselle riitä :P. Miehen mielestä asiat om ihan jees, eikä halua erota. Ei osaa sanoa tuohon seksijuttuunkaan oikein muuta kuin " lapsiperheissä nyt on tällaista" ja " eiköhän se jossain vaiheessa helpota" yms. diipadaapaa.