Lue keskustelun säännöt.
mikä on tällainen mielenterveyshäiriö?
29.06.2011 |
Olen viimeaikoina lukenut paljon vanhaa kirjallisuutta, peräisin erittäin epäilyttäviltä ajanjaksoilta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Niissä, ajan ideologian mukaisesti kuvataan usein "perinnöllistä mielenvikaisuutta", tyypillisesti hieman samaan tapaan kuin Jane Eyressä Thornfliedin herran vaimon tapausta: miehen "olisi pitänyt osata varoa" koska jo neidon äiti oli hullu ja neito jo avioituessakin oli "hermostunut" tai "epävakainen". Avioliiton kestäessä sitten nainen "hermostuu" yhä pahemmin ja tulee yhä eävakaisemmaksi, kunnes viimein on niin hullu, että hänet on pakko sulkea laitokseen (jotka siihen aikaan olivat todella sulkupaikkoja, parhaimmillaan kahleilla varustettuja).
Jos naisen oireita kuvataan, niitä kuvataan väkivaltaisina, pyromaanisina (Jane Eyressä nainen polttaa miehensä vuoteen, puree tätä ja raatelee Janen morsiuspuvun). Psykoosin oireista kuitenkin puuttuu iso osa: nämä naiset eivät kuule ääniä, eivätkä ole pelokkaita, eikä heillä ole paranoidisia, tms oireita - vöäkivaltaisuutta ei koskaan kuvata paranoiana tai vastauksena kuviteltuun tai todelliseenkaan kaltoinkohteluun, vaan piekmminkin niin että "pahuus saa hänessä vallan" tai "hän muuttuu eläimeksi".
Lisäksi kuvataan heidän ulkonäkönsä muuttuvan (turpoamista, verestäviä silmiä, jne).
Joissain kirjoissa on sitten vielä näiden onnettomien vaimojen pieniä tyttäriä, jotka hekin jo osoittavat epävakaisuuden tai tylsyyden merkkejä.
Jostain syystä ne ovat aina naisia. Sikäli kuin näissä kirjoissa esiintyy hulluja miehiä, he ovat joko uskonollisia kiihkoilijoita tai juoppohulluja.
No ymmärrän toki, etteivät nämä kirjat kuvaa mitään todellisuutta, vaan ovat tyylijajiensa mukaista fiktiota alusta loppuun, mutta ne kaikki eivät ole myöskään jane eyre-tyyppistä romattista melodraamaa, vaan joukossa on myös lasten- ja nuortenkirjoja! Kuvaus on kovin yleinen. Nyt kun biologia ja neurotiede ja genetiikka taas on kovassa huudossa myös mielenterveyspuolella, mietinkin, onko oikeasti olemassa mielenterveyden häiriötä, joka olisi perinnöllinen (huomattavan vahvasti vielä) ja joka hoitamattomana etenisi kuvatulla tavalla?
Kommentit (6)
Joskushan naisilla diagnosoitiin paljon "hysteriaa" jonka vuoksi oli sitten tullut "hulluksi". Hysteria ilmeni mm. opiskeluhaluna. :)
Käytännössä taisi olla niin, että jos aviomies halusi päästä vaimostaan eroon syystä tai toisesta, johonkin aikaan se oli helppoa kun väitti vain vaimon olevan hysteerinen tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vielä pakko lisätä, kun muistan lukeneeni että hysterian uskottiin johtuvan muunmuassa siitä, että "kohtu lähtee vaeltamaan ja sekoittaa aivot", eli siis kohtu oli jotenkin levoton, jos ei ollut lasta siellä.
Kun piti huolen että nainen on jatkuvasti raskaana ja aina on kädet täynnä pikkulapsien hoitoa, niin hysteria pysyi loitolla.
käytös ja toimintamahdollisuudet olivat niin ahtaat. Vähänkin fiksumpi nainen tajusi alistetun ja nujerretun asemansa ja sen, ettei siitä ollut ulospääsyä. NAinen oli täysin riippuvainen miesväen suopeudesta ja taloudellisesta elatuksesta, ennen 1800-l puoliväliä ammattikuntalaitoksen aikaan naisella ei ollut edes laillista pääsyä esimerkiksi käsityöläisammattien harjoittajaksi.
Kyllä sitä vähemmästäkin silmät alkavat verestää ja käytös muuttua levottomaksi!
vähän niinkuin ohi aiheen, psykoosissa ei välttämättä kuule ääniä tai ole vainoharhainen.
Psykoosi on todella monimuotoinen tauti ja niitä on monenlaisia.
Gooleta vaikka psykoosi, ei kaikkia ole väkivaltaisia, kuule ääniä vainoharhaisina.
samoihin aikoihin kun naiset alkoivat saada mahdollisuuksia työelämään, opiskeluun, omiin ansioihin jne jne eli vapautuivat holhouksen alta.
että tuohon aikaan ei mitään erilaista sallittu. Eli pienetkin ongelmat saivat ihan eri mittasuhteet, kun lapsesta asti leimattiin vain hulluksi. Kuvitelkaa jollain mökin pojalla vaikkapa perus adhd, kai niillä lähtökohdilla sekoaisi? Nyt on terapiat, tuet ja ymmärrykset, lääkkeet ja avut saatavilla, onneksi. Itsekin adhd:n äitinä miettisin miten lapseni toisissa olosuhteissa pärjäisi...