Kuinka onnistuu uskovan ja ei-uskovan liitto?
Onko teillä kokemuksia lähipiirissä. Voiko toisen valintaa oikeasti kunnioittaa?
Kommentit (13)
Eikö sinua häiritse, että miehesi tilanne on sitten aika erilainen kuoleman jälkeen? Siis uskosi mukaan. t. ap
Silti nyt heillä taisi tulla 35v yhteistä onnellisen näköistä ja oloista eloa! T:viiden pienen lest äiti
Joskus mietin, että kuinka he kasvattavat lapsensa? Eli mitä kerrotaan ja mitä ei. Puhuuko äiti toista ja isä toista. Entä laitetaanko lapsi uskonnon opetukseen yms??? t. ap
hölynpölynä ja satuina? Tai niinhän tietysti onkin. Eikö ole vaikea kunnioittaa puolisoa, joka uskoo ihan höpöjuttuihin?
ellei toinen osapuoli tyrkytä vaivihkaa omaa elämänkatsomustaan ainoana oikeana.
Jos kumpikin osapuoli hyväksyy toisensa uskon tai sen ettei sitä ole, mikä voisi mennä vikaan?
Pari esimerkkiä lähipiirissä on.
lähtökohdista tietysti. Toinen haluaa olla hyvä muille, koska jumala toivoo niin. Ja toinen löytää oman moraalinsa ihan muualta tietysti.
Samaten en oikeastaan osaa kunnioittaa ihmisen uskoa höpöhöpösatuihin.
Buddhalaisen kanssa saattaisin onnistua.
Oma mies on ateisti :)
vaikka uskonasioissa ovatkin eri mieltä asioista. Heidän yhteiselonsa salaisuus on toisen uskon kunnioittamisessa. Mies saa viettää omaa leppoisaa aikaa, sillä aikaa kun vaimo käy messussa tms. Lapsia heillä ei ole
asioita todella paljon. Hyvin menee onneksi. :)
koska miellän sellaisen ihmisen ei-ajattelevaksi.
Ja jos toinen OIKEASTI uskoo, että uskolla on merkitystä kuoleman jälkeen. Luulis olevan kauheaa kun " tietää" että oma puoliso palaa ikuisesti helvetin tulessa.
Mies ainakin kunnioittaa minun valintaani ja joskus jopa puolustaakin minun uskoa, jos tuttavien keskusteluissa tämä on tullut esille =)
Itse toivoisin, että mieskin uskoisi, mutta en todellakaan aio häntä käännyttää enkä näin ollen hirveästi omasta uskostani hänelle puhu.