Oon niin poikki, että voisin itkeä.
Voimat ei riitä. Olin yksin viikonlopun kolmen lapseni kanssa ja nyt jatkuu kun mies töissä. Ei hetken rauhaa itellä, yöheräilyjä ja nyt päivällä uhmiksen tahdontaisteluja. Kaksi keksiväistä ja kerkeeväistä lisäksi, 4 ja 5 v. Miten jaksan nää kolme päivää, ennen kun saan taas apua? Lisäksi yksi ystävä, joka kritisoi joka asiaa. En jaksa oikeen häntä, kun ei voi ymmartää erilaisuutta yhtään. Miten jaksan olla rauhallinen kun väsyttää ja fyysiset voimatkin vähissä? Mitä kannattais nyt tehdä, että selviin eteenpäin? En jaksa ajatella loogisesti.
Kommentit (14)
äläkä vastaa puheluihin.
Sitten teet itsellesi aikataulut päiviin, mihin kellonaikaan tehdään mitäkin. Se auttaa pysymään tahdissa ja vetämään päivän läpi. Tähän tyyliin:
07 Herätys ja hampaiden harjaamiset.
07.30 aamupala ja lastenohjelmien katsomista
09.00 Ruoka uuniin ja --> lasten kanssa ulos
11.00 Sisälle ja syömään. Pienimmät päiväunille.
Isommille leikkiä: muovailuvahaa, maalaamista, piirtämistä, palikoilla rakentelua, askartelua. Äiti nostaa jalat ylös varttitunniksi ja lukee lehden sohvalla.
14.00 Välipala. Pyykkikone pyörimään. Sitten uudelleen ulos
16.30 Päivällinen. Ripustele myös pyykit
... Tähän tapaan. Suunnittele myös ateriat valmiiksi. Kun ilta koittaa ja kaikki lapset ovat sängyssä, nautit pari tuntia rauhallisesta itsekseen olosta. Katsot TV:tä, luet, olet tietokoneella jne.
isommille voit laittaa jonkun videon pyörimään, kun otat itse kuopuksen kanssa päiväunet. Helpota ruoanlaittoa, osta kaupasta vaikka valmiiksi paistettu broileri ja syökää välipalaksi tuoreita mansikoita. Tehkää retki jonnekin vähän vieraampaan paikkaan lähiseudulle, niin isommat lapset unohtavat kinastelun. Liikaa energiaa saa kulutettua muutenkin ulkona, aurinkorasvaa vain ja piknikille leikkipuistoon.
Kolme päivää menee nopeasti.
Mä menisin kanssa heti aamusta ulos lasten kanssa. Lounaaksi jotain superhelppoa. Sitten videot pyörimään iltapäiväksi, että saatte levättyä. Välipalan jälkeen taas ulos, jotta purkavat energiaa. Iltaruoka ja iltapala taas superhelppoa.
Väsyneenä ei kannata yrittää olla kasvatus- ja kotitalousguru. Kunhan selviätte päivästä toiseen ja saat levättyä.
Eli nyt menet ihan sieltä mistä aita on matalimmalla.
Videoita paljon, pihalla oloa jos jaksat ja saisit istua hetken penkillä vaikka lehden kanssa,
Päiväunien aikaan koita levätä itsekin tai juo kupponen kahvia.
Voit ajatella kuinka varmasti jaksat koska joillakin se on joka päiväistä. En tiedä auttaako mutta itse tsemppaan aina tuollaisella kun mies on työmatkalla ja olen joskus niin uupunut ettei meinaa itkemättä jaksaa. Mutta siis oikein paljon halauksia sinne ja pidä se ikävä kaveri loitolla nyt stressiajan ainakin!!!
kun joudun AINA olemaan yksin kuuden lapsen kanssa !
En vähättele väsymystäsi, mutta mietippä hieman tilannettasi, sinulla on kuitenkin mies joka välillä on lasten kanssa ja auttaa (luulisin) arjessa ja tuo palkkansa teidän talouteen.
Se ryvetkö väsymyksessäsi vai keräätkö voimia kaikin mahdollisin tavoin ja nouset, on sinun valintasi. Katso tilannettasi vähän laajemmalti, uskon että huomaat ettei kaikki ole niin kaaosmaista ja vaikeaa kuin nyt tunnet.
Ihmiset on erilaisia. Elämäntilanteet on erilaisia. Sinä saatat olla juuri se Duracell-pupu, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa, kun taas ap voi olla rauhaa rakastava, hellepäiviä vihaava ja ihan vain väsynyt kotiäitiyteen.
AP,tiedän tunteen. Olen itsekin ihan itkun partaalla täällä kahden lapsen kanssa. Olen viimeisilläni raskaana, helteet vie voimat ja mies tulee vasta myöhään illalla kotiin. Mene sieltä mistä aita on matalin, niin minäkin aion tänään mennä :)
Voisitko nukkuu niiden kanssa? Meillä eivät herättele ku nukkuvat lähellä. sitä myöten jaksaa paremmin päivälläki
kun joudun AINA olemaan yksin kuuden lapsen kanssa ! En vähättele väsymystäsi, mutta mietippä hieman tilannettasi, sinulla on kuitenkin mies joka välillä on lasten kanssa ja auttaa (luulisin) arjessa ja tuo palkkansa teidän talouteen. Se ryvetkö väsymyksessäsi vai keräätkö voimia kaikin mahdollisin tavoin ja nouset, on sinun valintasi. Katso tilannettasi vähän laajemmalti, uskon että huomaat ettei kaikki ole niin kaaosmaista ja vaikeaa kuin nyt tunnet.
Sinuna en viitsisi valittaa. Tulee taas mieleen, että kehutaan omalla kurjuudella (sitä en ymmärrä yhtään). Itse olet elämässäsi valinnat tehnyt.
Ei tarvitse vastata, tiedän jo mitä sanot eli sulla oli tottakai juoppo ja vähintäänkin väkivaltainen petturimies, josta oli pakko erota.;) (Ei eronneilla av-mammoilla ole ikinä muunlaisia miehiä ollutkaan.)
Millä konsteilla jakselet tämän päivän loppuun?
Itse olen hiukan toista mieltä tuosta, että mennä sieltä missä aita on matalin. Kun pysyy liikkeessä, tekee ruokaa, pyykkää, touhuaa, päivä etenee nopeammin. Jos vain yrittää ottaa rennosti ja pötkötellä sohvalla, ärtyy entistä enemmän, kun lapset pörräävät päämäärättöminä ja turhautuneima -ja kuitenkaan sitä unta ei saa yhtään sen enempää.
T: tuo mamma, joka laittoi alustavaa päivärytmiä askarteluineen ja ulkoiluineen. (Toteutin sitä onnistuneesti silloin kun erosin ja jäin yksin niinikään kolmen lapsen kanssa, jotka olivat 0v, 2v ja 4v)
Välillä ajattelenkin, että vois asiat huonomminkin tai rankemminkin olla, mutta voimavarani nyt ovat vaan lopussa. Yritän keskittyä hakemaan energiaa, enkä voivoittelemaan väsymystä. Kiitos yh!
Yritän pitää päivärytmin ja mennä helpoimman kautta ruokien ja siivousten suhteen. Laitan isoimmat lapset nyt askartelee ja itse levähdän nuorimmaista nukuttaessa. Saavat katsella myös piirrettyjä tänään. Illalla yritän raahautua ulos, helpottaa kuitenkin iltaa ja yötä, niinkuin sanoitte.
Kaksi vanhinta nukkuu omassa huoneessaan, mutta he heräävät käymään vessassa ja herättävät mut auttamaan. Nuorimmainen on varmaan luopumassa päiväunistaan ja siirtymässä nukahtamaan aiemmin yöunilleen, ja se nyt sekoittaa vähän rytmiä.
Rakkaita nuo lapset on, mutta näin väsähtämisen hetkellä tulee mieleen, mitä on tullut tehtyä. pystyykö kuitenkaan tarjoomaan hyvän lapsuuden ja pitäis rajojakin pitää. Ja se ystävä saa nyt luvan odottaa.
Kiitos, sain vähän voimia lisää, tsemppiä muillekin tilanteissa kamppaileville!
ap
Jos, niin tarvitsette lastenhoitoapua, jos te vanhemmat ette pysty urakkaa jakamaan niin, että molemmat jaksavat.
Jatkuvasti tuntui siltä, että meidän koti on likainen, lapsilla nuhjuiset vaatteet ja oma habituskin ihan mitä sattuu.
Kun katkaisin yhteyden ja lopetin vertailun, on oma elämä tuntunut paljon helpommalta.
Eli tosiaan, selkeä päivärytmi ja menet siitä, mistä aita on matalin. Siis sen aikaa, että saat taas kerättyä voimia.
Joskus, kun on oikein väsynyt, elämä menee sellaiseksi vellomiseksi lasten kanssa. Mutta kun jaksaa taas pistää päivää vähän järjestykseen, alkaa helpottaa. Usein me lähdetään avoimee päiväkotiin tms. silloin, kun kotona seinät tuntuvat kaatuvan päälle.
Ota ulkoiluun mukaan vielä limut/mehut ja itsellesi se sanomalehti tai musiikkia korville. Sisällä voit antaa lasten rakentaa olohuoneeseen pienen majan, josta on kiva katsella piirrettyjä. Tehkää jonakin päivänä vaikka elokuvailta popcornien tai vihannestikkujen kera. Jos teillä on parveke tai terassi, sinnekin voi tehdä intiaanimajan.
Aikaa saa kulumaan myös vesileikeissä kylpyhuoneessa, eli sinne mukaan kippoja ja kappoja, saippuakuplien puhaltelua, nuket ja Legot pestäväksi.
Tee kototöitä niin, että soitat musiikkia samalla. Myös lasten toivelaulut levylautaselle.
Kyllä se siitä :)
T: päivärytmimamma
kun joudun AINA olemaan yksin kuuden lapsen kanssa ! En vähättele väsymystäsi, mutta mietippä hieman tilannettasi, sinulla on kuitenkin mies joka välillä on lasten kanssa ja auttaa (luulisin) arjessa ja tuo palkkansa teidän talouteen. Se ryvetkö väsymyksessäsi vai keräätkö voimia kaikin mahdollisin tavoin ja nouset, on sinun valintasi. Katso tilannettasi vähän laajemmalti, uskon että huomaat ettei kaikki ole niin kaaosmaista ja vaikeaa kuin nyt tunnet.
Sinuna en viitsisi valittaa. Tulee taas mieleen, että kehutaan omalla kurjuudella (sitä en ymmärrä yhtään). Itse olet elämässäsi valinnat tehnyt. Ei tarvitse vastata, tiedän jo mitä sanot eli sulla oli tottakai juoppo ja vähintäänkin väkivaltainen petturimies, josta oli pakko erota.;) (Ei eronneilla av-mammoilla ole ikinä muunlaisia miehiä ollutkaan.)
Aika yksioikoisesti säkin vedät johtopäätöksiä... voihan tämä vastaaja olla jäänyt leskeksi, tai mies on vaan häipynyt. Ja jos on se juoppo ja väkivaltainen mies ollut, niin eipä siitäkään apua ole lastenhoidossa varmaan ollut, eli ihan sama vaikka ois eronnutkin.
kun joudun AINA olemaan yksin kuuden lapsen kanssa !
En vähättele väsymystäsi, mutta mietippä hieman tilannettasi, sinulla on kuitenkin mies joka välillä on lasten kanssa ja auttaa (luulisin) arjessa ja tuo palkkansa teidän talouteen.
Se ryvetkö väsymyksessäsi vai keräätkö voimia kaikin mahdollisin tavoin ja nouset, on sinun valintasi. Katso tilannettasi vähän laajemmalti, uskon että huomaat ettei kaikki ole niin kaaosmaista ja vaikeaa kuin nyt tunnet.