Huono puolesi joita yrität piilotella puolisolta? Minä aloitan:

Kumpaakin teen muutaman kerran vuodessa pienessä, valikoidussa seurassa. En koskaan mieheni nähden.

eikä mieheni tiedä kummastakaan. Kertoo jotain meidän suhteesta...



Ja jos tähän joku sanoo että "kyllä se tietää, sä vain et tajua" niin voin vakuuttaa että ihan todellakaan oikeasti ei ole ymmärtänyt.

olen suorastaan lihava, reiluylipaino luokassa. yritän peittää itseni ja alussa syömiseni.

mutta eräs hyvä ystävättäreni on tosi tylsä ja ennalta-arvattava.



Hänessä on hirveästi hyviä puolia. Mutta tämä on hänessä huono puoli. Kaikki tehdään aina samalla tavalla, rutiinilla ja järjestyksessä. Elämä menee aina samoja ratojaan. Hänellä ei ole mielikuvitustakaan (ehkä näillä on sitten jokin yhteys).



Olen joskus miettinyt, millaista ystävättäreni ja hänen miehensä seksielämä on...

mutta syömishäiriöinenhän minäkin olen eikä mies siitä mitään tiedä. Järkyttyi todella kun useamman vuoden yhdessä asumisen jälkeen kerroin bulimiasta. Ei ollut mitään huomannut. Eikä huomaa nytkään kun "olen parantunut".

Tosiasiassa en koskaan tee näiden asioiden eteen mitään.

Huono puoleni on se, etten pysty keskittymään keskusteluihin. Joukossa sitä ei huomaa, mutta kahden kesken se voi jotakin häiritä. Siis pompin aiheesta toiseen. (tiedän, koska olen saanut palautetta)



Mutta itse asiassa mun miestä se ei toistaiseksi ole haitannut. Ei ole keskustelijaihminen hänkään.

pitkässä parisuhteessa on jossain vaiheessa vaan lätkäistävä kaikki kortit pöydälle ja oltava just sellainen kuin on. Tai siis ainakin minun on ollut pakko toimia näin, koska en vaan voi enkä jaksa tuhlata energiaa asioiden salailuun mieheltäni.

Joskus joutuu pinnistelemään että saa päivän työt tehtyä. Jos ei olisi perhettä, vetelehtisin kaiken vapaa-ajan. Nyt on pakko jaksaa ja näytellä ahkeraa.