Onko ketään lakimiestä paikalla?
Mihin perustuu, että on olemassa senioritaloja esim. yli 55-vuotiaille?
Eikö ole varsin epäreilua, että maassamme on tuommmoinen järjestelmä, jossa ihmisiä syrjitään jonkin asian suhteen ja edullisemmat asunnot myydään vain tietyn ikäisille ihmisille?
Kommentit (15)
Vanhusten katsotaan olevan vähemmistö, ns "heikompi osapuoli" joiden suosiminen ei ole tasa-arvoisen kohtelun vastaista. Sama periaate kuin "naiskiintiöt" jne. Rakentuu sille ajatukselle, että yhteiskunnan tulee edistää heikko-osaisten asemaa.
Olen antanut itseni ymmärtää, että noita asuntoja saa ostaa kuka tahansa, mutta asua niissä saa vain esim. yli 55v. Tuolla logiikallahan voitaisiin estää vaikka mustalaisten asuminen tai naisten asuminen tai kissan omistavien asuminen tms..
Ja katsoo edellisen vastauksen. Ei voi. Positiiviset toimet vähemmistön hyväksi sallittu, negatiiviset ei. Ihan loogista kun vähän miettii.
Luettelen samana kastiin kuin sen että jossain baarissa on ikäraja 18 ja jossain 24v.
Ei kaikki ole syrjintää vaikka sinä Melba et nyt saanutkaan asuntoa senioritalosta.
Millä tapaa 55-vuotiaat ovat heikompia? Suurin osa heistähän on jo saaneet kerrytettyä omaisuuttaan esim. 30 v ja lapsetkin pois jo kotoa. Jos verrataan esim. 55-vuotiaiden asuntolainojen suuruutta 30-vuotiaiden asuntolainojen suuruuteen, niin kyllä nämä nuoret lapsiperheet ovat ehdottomasti tiukemmilla keskiverrosti - toki poikkeuksiakin on.
Jos yhteiskunta haluaa edistää heikko-osaisten asemaa, niin eikö sitten yhteiskunnan pitäisi olla jotenkin määrittämässä niitä rajoja eli esim. määräämässä, että olisi jotkut omaisuusrajat? Uskotko oikeasti että senioritaloista ostaa heikko-osaiset vanhukset asuntoja? Ne kaikista heikko-osaisimmat eivät edes osta asuntoja.
Lisäksi kysehän ei ole mitenkään yhteiskunnan asunnoista vaan käsittääkseni ihan vapaarahoitteisista asunto-osakeyhtiöistä. Vai tukeeko yhteiskunta niitä jotenkin? Jos taas tukee, niin miksei niihin ole mitään omaisuusrajoja tms.?
Köyhällä ja vähätuloisella 55-vuotiaalla ei todellakaan ole varaa ostaa asuntoja. Kyllä ne ovat rikkaat, jotka niitä asuntoja ostavat.Senioriasunnot ovat sitä paitsi mielestäni neliöhinnaltaan kalliimpia kuin muut vastaavat asunnot samalla seudulla.
T. Tiina
Vanhusten katsotaan olevan vähemmistö, ns "heikompi osapuoli" joiden suosiminen ei ole tasa-arvoisen kohtelun vastaista. Sama periaate kuin "naiskiintiöt" jne. Rakentuu sille ajatukselle, että yhteiskunnan tulee edistää heikko-osaisten asemaa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että kaikki eivät pohdi asioita vain siksi, että ne olisivat heitä koskettavia? Ei kosketa nuo senioritalot minua, ei Japanin tsunami tai monet muutkaan asiat minua itseäni mitenkään, mutta silti olen niistä kiinnostunut.
Jos kyse on asumisoikeusasunnoista, rajoitus voi perustua esim. lakiin asumisoikeusasunnoista (ks. ko. lain 1 luku 4 a §)
Vaan täällä kysyttiin että miten asia lakiteknisesti on ja minä vastasin. Esim senioritalojen ei katsota olevan syrjintää muita kohtaan, koska aihe on mm. tarkkaan rajattu (ikäraja) ja sille on olemassa perusteet (vähemmistön etu). Toiminnan ei myöskään voida katsoa olevan hyvän tavan vastaista. Hyvä se on asioita pohtia!
Tämä senioritalosysteemi rakennusoikeuksineen liittyy jotenkin rakennuttajan tukiin yms. Minuakin kiinnostaa todella mitä ne mahtavatkaan olla.
Olen vain huvikseni aina selannut Saton ja vastaavien rakennusyhtiöiden postiluukuista tiputettuja mainoksia. (Asunnot kiinostavat aina, samoin pohjat ja hinnat).
Kytkykauppaa näissäkin asioissa samaten kuin politiikassa. Kun vain joku jaksaisi perehtyä tutkimaan.
Tiina
niitä mainoksia senioriasunnoista. Rakenteilla on myös Helsingissä.
tiina
Ja vain yhden asunnossa on oltava yli 55-vuotias. Seniori- ja nuorisoasuntorakentamiseen saa aika hyvin ARAn avustuksia, siksi kai ne on niin suosittuja. Ja varmaan myös kiinnostavat niitä senioreita kun ei ole lapsiperheitä kitisemässä... Useinhan ne on lisäksi hyvillä paikoilla, toisin kuin esim. aso-asunnot.
Ei ole kyse asoista vaan ihan tavallisista omistustaloyhtiöistä minusta.
niin kai mulla on kaikki vapaus päättää, että kenelle mä osakkeita myyn ja millä ehdoilla.
Missähän instanssissa tuon asian voisi ottaa esille?
Jos kyse olisi täysin yksityisten välisestä toiminnasta niin kuka tahansahan voi myydä kelle tahansa omaa yksityistä omaisuuttaa vaikka kuinka diskriminoivilla perusteilla, mutta kun on kyse yritystoiminnasta (eli rakennusliike myy), niin ei näytäkään enään niin selkeältä keissiltä. Laitoit ajattelemaan.