Onko muilla tälläistä?
Mies itse aina tehnyt aloitteen lapsista, niitä kaksi. Kosi ja mentiin naimisiin. Kertoo rakastavansa joka päivä monesti, tulee lähelle halii ja suukottaa. Suunnittelee aina yhteisä lomia ja reissuja. Ei juuri juo. Leikkii paljon lasten kanssa, ostelee niille kaiken mitä pyytävät. Lellii niitä. Ei ole koskaan kuulleni kehunut muita naisia ja aina kehuu minua.
Kertoo usein miten hyvin meillä on asiat ja miten onnellinen on minusta. Kehottaa mua etsimään omia harrastuksia. Kannustaa valinnoissani ja kehuu kun jaksan pyörittää arkea.
Toisaalta ei paljon hoida lapsia. On paljon pois kotoa. Ei ole koskaan ollut lasten kanssa itse öitä yksin kotona. Suunnittelemansa reissut ei yleensä toteudu, tai lähtö on aina vaikeaa. On mustasukkainen. Kerran poikkaisi nettipiuhan kun olin liikaa netissä enkä hänen kanssaan. On kerran lyönyt. On uhannut polttaa mun tavarat riidellessä. On huutanut kun mulla oli muka liian lyhyt hame. On tonkinut mun puhelinta ja kukkaroa.
Huutaa usein muillekin läheisilleen ja kavereille. Saattaa suuttua jos en heti vastaa puhelimeen. On heittänyt mua maitopurkilla kun oli erimielisyyttä. On kehottanut tekemään abortin. On sanonut ettei lapsesta (esikoisesta)ole kuin harmia.
Ihan kuin eläisin kahden eri ihmisen kanssa. :(
Kommentit (8)
että tein lapseni aidosti yhden vanhemman perheeseen.
Onko suvussa taipumusta bipolaarisuuteen (maanis-depressiivisyyteen)? Hankalaa sellainen kanssaelo, jos ei koskaan tiedä, millainen toinen sattuu olemaan tänään/tällä hetkellä. Mutta jos kyse on sairaudesta, siihen on lääkitystä ja terapiaa.
miehesi on sairaalloisen mustasukkainen ja ilmeisesti myös väkivaltainen. ei ole normaalia.
Olen oppinut huomaamaan pienistä jutuista mistä nyt tuulee. Onkohan se vaan sitä, että on oppinut tuntemaan toisen, vai oonko jotenkin varpaillaan ja tuntosarvet pystyssä että missä mennään..
Pelkään häntä kun on sillä päällä, rakastan kun on toisella päällä. Mietin eroa aika paljon, kaipaan tasapainoa.
ei ole ensimmäinen suhteeni, eikä tavallaan vaikuta normaalilta, mutta toisaalta koen, että hän oikeasti rakastaa paljon.
Taidan olla yhtä sekaisin. :/
maanis- depressiivisyydeltä, muttei takuuseen voi mennä.
jos asia häiritsee miestä tai kokee olonsa tukalaksi, niin voisit ehkäpä patistaa lääkärissä käymään.. tai ainakin ottaa puheeksi asia, että menee kuin vieteri jne.
voimia ja jaksamisia teille.
suuttuessaan kaikki syy on aina minussa. Myöhemmin pyytelee anteeksi ja katuu. Tekee sen silti aina uudestaan. Koen itse, että ennemminkin hän on kiivas luontoinen, herkkä tulistumaan ja huonosti kasvatettu, mutta pohjimmiltaan hyvä ihminen.
Mun mies oli vähän tuon tyylinen ennen. Ei nyt kuitenkaan ihan noin paha. Mustasukkainenkaan ei koskaan ollut.
Sitten sille iski kolmenkympin kriisi. Petti, haki eroa jne. Lopulta tuli järkiinsä. Kriisistä kun selvittiin, niin kummasti on mies tasoittunut sen jälkeen.
Kai se oli äärettömän epävarma itsestään ja elämästään ennen. Ei vaan pystynyt sitä kenellekkään myöntämään. Tuskin tajusi itsekkään. Meidän kriisi oli pitkä prosessi, jonka aikana mieskin sai omat elämänarvonsa kuntoon ja saavutti jonkinlaisen rauhan itsensä ja ympäristönsä kanssa. Sen jälkeen on elämä ollut paljon tasaisempaa ja onnelisuuden määrä molemmilla vakiompi.
onneks ole. Ei ole normaalia käytöstä.