Ärsyttää ihmiset jotka eivät käsitä että jos sitä maitoa ei tule, niin sitä EI VAAN TULE!!!

Mulle on parikin akkaa laukonut päin näköä, että kun kerta tulee maitoa tissiä puristamalla, niin kyllä siitä riittää imetettäväksi asti. Nyt kahden lapsen kokemuksella voin sanoa, että mun tisseissä on pakko olla joku rakennevika, eli vauvan puristelu-imu ei yletä maitorauhasia stimuloimaan tms. Maitoa tulee, jos puristan tissiä kämmenellä itseeni päin (rinta ihan lattanaksi) ja sitten lypsän vaikeasti kahdella sormella. Näin saan max. 10 milliä ulos. Pumpulla pitää myös runnoa ja tulee max. 20 milliä. Imettämiseen suhtaudun positiivisesti, olen lukenut kaikki mahdolliset materiaalit ja yrittänyt tosissani, mutta kun ei sieltä tissistä tule tarpeeksi maitoa. En tarvitse enää muilta kommentteja tisseistäni, yrityksestän, vauvan parhaasta tai muustakaan.

mä tiedän yhden äidin, jolla maitoa ei oikeesti tullut. kävi imetysneuvojalla ja neuvoja kävi kaveriani ohjaamassa jne, mutta maitoa ei rinnoista herunut yhtään.

muut tapaukset ovat ihan itse torpedoineet imetyksensä:

a) antamalla ainoastaan yhdestä rinnasta maitoa ja perään pullo korviketta

b) antamalla yöllä korviketta

c) pitämällä niin tiukkaa ruokavaliota että maitoa ei erity

d) vauva "hoidossa" usein, jolloin ruokinta pullosta ja korvikkeella

e) luulemalla että jollei pumpulla saa maitoa rinnoista, niin vauvakaan ei saa!!



en ole imetysfanaatikko, ekaa imetin 2 kk (ohjeistus puutteellista, enkä osannut silloin hakea tietoa) ja toista 10 kk.

Raskaaksi tulemisessä ei sensijaan ollut mitään ongelmaa, kolme kertaa natsasi ekalta yrittämältä. Ehkäisyn kanssa olenkin saanut olla tarkkana...



Ajattelen mielessäni, etä jos jollain on ongelmaa minun epäonnistuneen imettämiseni kanssa, voin kysyä miksi lapsettomia ja lapsettomuushoitoja saavia sitten pitää jatkuvasti ymmärtää ja paapoa? Kuka sen määrää, että rakenteelliset poikkeukset kohdussa tai munasarjoissa ovat hyväksyttäviä, mutta maitorauhasissa ei... ?

Eikä sitä tilannetta muuta sitten mitkään imetysneuvonnatkaan, jos maitorauhaset eivät vaan toimi.

On muuten koiriakin, joilla maitoa ei vaan ala erittymään, pennut vaan kiljuvat ja paino laskee.

Itse olen ruokkinut yhden koirapentueen Lactolilla ja tuttipullolla, kun emolta vaan ei tullut maitoa.

joilla maitoa ei ole tullut, selvitetty syy? Eli oliko vika rintojen rakenteissa, hormonaalinen tms? Miten ja missä selvitettiin?

Kysyn siksi, että esikoisen kohdalla maitoa ei koskaan tullut tipan tippaa, vaikka imuote oli oikea jne. Rintani olivat ihan tavalliset koko raskausajan ja synnytyksen jälkeen, eivät edes arat, eivät millään lailla kasvaneet ym. En osannut hakea enempää apua imetykseen, kun osastolla ja neuvolasta sitä ei saanut ollenkaan, joten käytännössä en ole imettänyt päivääkään, jos mittarina on se, että vauva saa maitoa.



Nyt toisen synnytys lähestyy. Rinnat ovat edelleen ihan samanlaiset kuin olivat ennen kuin aloin odottaa esikoistani, samat rintsikat menee päälle. Ensimaitoa ei tule, vaikka samoilla viikoilla olevat kaverini joutuvat jotkut jopa käyttämään liivinsuojia. On ihan realistinen vaihtoehto, että jos en osaa nyt hakea apua paremmin, tässäkään raskaudessa ei maitoa tule, ja vauva alkaa hylkiä rintaa nopeasti. Mistään netistä, imetystukilistalta ym. ei löydy tällaiseen tilanteeseen ohjeistusta.

En usko, etteikö synnyttäneiden keski-iän nousu ja sen myötä hormotoiminnan heikentyminen mitenkään vaikuttaisi negatiivisesti maidoneritykseen. Kamalin tarina jonka kuulin imetysfanaatikkojen hokemasta 'imetä imetä kyllä sitä maitoa tulee' oli kun lapsi huusi ja ihan tärisi nälästä kuukausitolkulla kun äiti ei suostunut luovuttamaan ja antamaan korviketta.

Esikoisen kanssa se oli takkuamista ja maitoa ei tullut pojalle tarpeeksi vaan annettiin lisämaitoa. Maidon nousu kesti todella kauan melkein 2 viikkoa ja koskaan se ei ollut sellainen tunne että nyt alkoi tulla.

Sama kakkosen kohdalla mutta silloin ei tarvittu kuitenkaan lisämaitoa.



Nyt mun tissit on varmaan vasta heränneet tän kolmannen kans. Nyt tunsin kaito nousi ja sen jälkeen sitä on tullut. Edelleen vaikka tyttö 5kk joudun vaihtaa liivinsuojia ja yöllä uimme maidossa...



Mutta mulle kans ekan kans aina sanottiin tuosta lisämaidosta, että imetä vaan enemmän...

On vaan laiskoja ja äidiksi epäkypsiä ja vauva-aikaan sitoutumattomia naisia!



Nykyajan "mulle kaikki heti" -naiset vaan luovuttavat heti, jos ei ala homma toimimaan.



Imetyksen ekat viikot voivat olla järkyttävän haastavia uudelle äidille ja se kuinka vauva vaatii kaiken ajan hereilläoloaikanaan ja nykynainen on liian tottunut siihen, että omaa aikaa pitää olla myös vauvan synnyttyä.



Valitettavasti helppoa tietä onnistuneeseen imetykseen ei ole, mutta kun se on alkanut sujumaan, niin se vasta helpottaakin elämää vauvan kanssa.

Ei rintojen koossa ole syy.

Minulla menee rintsikat, jotka on ollut muutama vuosi sitten ennen esikoista ja 4 lasta tässä on sittemmin saatu ja samat rintsikat mahtuu.



Imetysliivit olen hankkinut käytännön puolesta: on helppo kun saa koko edustan alas kuin repii rintojaan ulos kupeista.



Minä olisin lähinnä miettinyt omaa ravintoa, nesteytystä ja onko lapsi rinnalla riittäästi?

Mitä ihmettä tarkoittaa MAIDONTULO LOPPUI? Miksi se loppuu jos on kerran alkanut?



Sen tajuan että on muutama nainen tuhansista joilla ei lähde koskaan herumaan.

Minulta meni esikoisen synnyttyä viikko ennenkö maitoa alkoi tulla. Mutta mihin se maidontulo loppuu? No, minulla se loppui kun lopetin imettämisen.



Se on tiedonpuutetta jos vaan ulisee "maitoa ei enää tule" joko kusee oma ravinto -jolloin siis nälkiinnyttää itsensä ja luonnossa lapsi kuolisi aliravinnosta TAI sitten ei vaa imetä, voi olla että lapsi kiukuttelee rinnalla (on huomannut että rinta on hankalampi paikka kuin tuttipullo TAI lapsella on vatsavaivoja jotka johtuu esim. väärästä imetys/imuasennosta.



Äiti lukee lastaan ja äidille tärkeintä on että kaikki on kunnossa, jos äiti ei jaksa/tajua etsiä missä vikaa niin annetaan se pullo eikä panosteta siihen ongelmaan.

Sitten voidaan sanoa että syy oli rinnoissa.



Faktaa kuitenkin on että kaikilla rinnoilla voi imettää, toinen on miten ihmisellä on ongelmiin ratkasuja.



Tunnen yhden naisen jonka "rinnat ei toimminut". Ja hänellä tuli montakymmentä milliä maitoa kuitenkin jo sairaalassa. Kotiin päästessään maarä kuitenkin alkoi laskea.

Mutta onhan se hyvä, ettei tupakoiva äiti anna röökimaitoa lapselleen?

Sihen oli tyytyminen.

Tärisi? Lapsi tärisi?



Miksi se lapsi tärisi?



Kai se nyt kuitenkin kasvoi ja pissasi. Niistä tietää että saako lapsi ruokaa.

Onko teillä maito noussut ollenkaan synnytyksen jälkeen? Kyllä mä uskon, että joiltakin ei tule vaan maitoa. Pikkukeskosten kanssahan voi käydä niin, että hormonituotanto ei pysy vauhdissa mukana ja ärsytystä ei tietenkään lypsämällä tule samalla lailla kuin imemällä.



Mistä sen tietää, että maito loppuu? Omani ovat olleet aina tiheitä imijöitä (siis tyyliin kerran tunnissa), joten olen kuvitellut sen olevan normaalia. Mulla ei ole lypsämällä herunut juuri ikinä mitään, joten ainoa tapa tietää, että maitoa tulee on vauvan tyytyväisyys imetyksen jälkeen.

Olen isorintainen nainen ja imetin lastani kaiken kaikkiaan 10kk. Jonkun verran sai korviketta aluksi, kun en vain tajunnut itse juoda helteillä riittävästi.



Mutta siis rintani ovat selkeästi eri kokoiset, pienemmässä nännikin on tosi pieni. Molemmista tulee maitoa, mutta siitä pienemmästä todella huonosti. Monta kuukautta yritin tehdä kaiken ohjeiden mukaan, että saisin sen pienemmän tuottamaan enemmän, mutta ei. Lopulta luovutin ja sen jälkeen imetys olikin helppoa. Isompi rinta tuotti yksistään riittävästi maitoa, pienestä annoin silloin tällöin pienet hörpsyt, kun se tuntui täydeltä (= lypsämällä 25ml). Ja tämä "pieni" rintakin on kooltaan F-kuppi. Siinä siis on selvästi jotain rakenteellista vikaa, kun maitoa ei vain tule. Jos minulle on sattunut yksi tällainen rinta, niin miksi niitä ei jollain toisella voisi olla kahta? Maitoa siis tulee, mutta ei niillä vauvan mahaa silloin täytetä, vaikka mitä tekisi... Minulla onnekseni on se toinen toimiva rinta, jolla sain vauvani ruokittua. Sympatiat ovat kyllä niiden naisten puolella, jotka eivät haluistaan huolimatta pysty imettämään ja ympäristö syyttää yrityksen puutteesta...

älä siis väitä että maito loppui.

nyt jo vanhan äidin jolla ei maitoa tullut ollenkaan kenenkään lapsen kohdalla. mistä lie sitten johtunut mutta toivottavasti ei syyllistetty :(

itselläni kyllä tuli näistä onnettoman pienistä tisseistäni molemmille 1v ajan mutta en silti tuomitse muita.

Mastopatia todettiin syyksi sille, että maitoa ei riittänyt lapsen ruokintaan. Rinnoista tuli kyllä jonkin verran maitoa, mutta kunnolla en ole pystynyt imettämään kumpaakaan lapsistani. Osittaisimetystä kyllä jatkoin usean kuukauden kunnes maidon tulo tyrehtyi kokonaan.



Vaikka imettämistä ei ole tarvinnut vuosikausiin miettiä niin hyvin muistan edelleen kuinka pahalta se tuntui, jotenkin omalta epäonnistumiselta. Ja muistan edelleen sen naisen neuvolan odotushuoneessa joka minulle nyrpisti nenäänsä ja kysyi ettenkö tiedä äidinmaidon olevan parasta lapselle. Onneksi en enää välittäisi tuollaisesta :)

jotka ei ymmärrä että sitä maitoa ei vaan tule.



Ilman muuta on niitä äitejä, joilla on rakenteellinen vika, sairaus tms. joka estää imettämisen tai maidon tulon. Mutta luulen, että näitä äitejä on harvassa.



Kovin monella maidon tulon vähyyteen tai loppumiseen "kesken" vaikuttaa ihan varmasti se, että ei imetetä, syödä ja juoda riittävästi imetysaikana. Tai sitten on niin uupunut / stressaantunut, että se vaikuttaa maidon tuotantoon. Kovin monella tuntuu olevan ääretön kiire päästä takaisin rantakuntoon ja laihduttaa pian synnytyksen jälkeen, notta eipä niillä 1000 kalorin dieteillä paljon maitoa valmisteta.



Mulla on itellänikin esikoisen kanssa kokemusta maidon loppumisesta. Noin viikko synnytyksen jälkeen epparihaava tulehtui, olin tosi kipeä ja sain vahvat antibiotit. Maidon tulo alkoi nopeasti vähentyä, vaikka sitä oli siihen asti tullut hyvin.



NKL:n lääkäri sanoi, että älä huoli, kyllä se maidon tulo taas palaa entiselle tasolleen, kunhan tervehdyt ja lääkekuuri loppuu. Näin kävikin,



Jos en olisi luottanut lääkärin sanoihin, olisi meilläkin imetys loppunut lyhyeen. Annoin lisämaitoa pullosta, muttajatkoin imettämistä ja parin viikon päästä sairastumisesta huomasin, että pullomaitoa ei enää tarvita. Ja kun lisäsin imetystä, maidon tulokin lisääntyi jopa siinä määrin, että maitoa tuli yli tarpeen ja jouduin sitä pumppailemaan pois.



Kuopuksemme sain 38-vuotiaana. Hänen kohdallaan oli sama juttu, että maitoa tuli niin paljon liikaa, että jouduin taas pumpun varteen. Eli en usko tuohon hormonijuttuunkaan. PAITSI siinä suhteessa, että aloitin 3 kk kuopuksen synnytyksen jälkeen e-pillereiden syönnin! Niiden ei pitänyt vaikuttaa maidon laatuun tai määrään, mutta ainakin minullla vaikutti niin, että maito ei enää yhtäkkiä riittänytkään täysimetykseen. Ihmettelin äkillistä maidon vähenemistä ennen kun tajusin yhdistää sen pillereihin, ja lopetin niiden syönnin 10 päivän jälkeen. Maidontuontato palasi kahdessa päivässä ennalleen ja jatkoin täysimetystä 5 kk. Kokonaisuudessaan imetin poikaa vuoden.

Vauvan pitäisi heti syntymänsä jälkeen olla ja nukkua äidin kainalossa ja sylissä ja vieressä, ja saada rintaa vähän väliä, aina halutessaan ja pienenkin äänen päästäessään. Monesti tämä todella tärkeä alku tuhotaan antamalla vauvalle sokerivettä tai lisämaitoa, nukuttamalla vauvaa erossa äidistä omassa sängyssään, kenties eri huoneessa, tunkemalla tuttia suuhun heti kun vauva herää ja päästää ensimmäisen äännähdyksen jne jne. Pois tutit, lisämaidot, rintapumput, turhat lypsämiset. Vauva äidin viekkuun ja syliin, ja tissi suuhun heti kun pienikin piipahdus kuuluu. Yötä päivää. Kun vauveli nukkuu kainalossa, oppii äitikin siihen , että herätessä vain yöpaidan reuna ylös ja tisu suuhun. Ja unta palloon. Pois öiset vaipanvaihdot ja tuttelin lämmittämiset. Lisäksi äidille mahdollisimman levollinen mieli ja PALJON vettä ja ruokaa. Luonto on hoitanut asian niin, että yleensä mitään muuta ei tarvita.

Ekaa täysimetin 1kk ja katkoilin 3 kk. Tokaa imetin vuoden. Eli kyllä vika oli ekalla kerralla minussa ja systeemissäkin.

Naikkarilla lasta ruokittiin heti pullosta ja tungettiin tuttia suuhun. Jorvissa (10 vuotta myöhemmin) ei annettu tuttia ja lapsi oli koko ajan vierihoidossa. Eli väitän myös, että itse voi vaikuttaa asioihin todella paljon.

Sama juttu oli ystävättärelläni. Ihan sama kaava toistui.

Tämä tissitetty vauva ei koskenutkaan tuttiin/tuttupulloon ekan 6-8 kk:n ainaka. Ei huolinut, kun ei oltu tuputettu alusta asti.1

Vauva oli vierihoidossa koko ajan, imi koko ajan ja nukahti aina tissille, joten imeminen loppui siihen. Mutta rinnalla vaan pidin, että jotain stimulaatiota rinta saisi ja maito nousisi. Sitten paino putosikin sen 10 % syntymäpainosta. Eikö tässäkään vaiheessa olisi pitänyt antaa lisämaitoa vaan olisi vaan sitkeästi pitänyt imettää??

Vauvan pitäisi heti syntymänsä jälkeen olla ja nukkua äidin kainalossa ja sylissä ja vieressä, ja saada rintaa vähän väliä, aina halutessaan ja pienenkin äänen päästäessään. Monesti tämä todella tärkeä alku tuhotaan antamalla vauvalle sokerivettä tai lisämaitoa, nukuttamalla vauvaa erossa äidistä omassa sängyssään, kenties eri huoneessa, tunkemalla tuttia suuhun heti kun vauva herää ja päästää ensimmäisen äännähdyksen jne jne. Pois tutit, lisämaidot, rintapumput, turhat lypsämiset. Vauva äidin viekkuun ja syliin, ja tissi suuhun heti kun pienikin piipahdus kuuluu. Yötä päivää. Kun vauveli nukkuu kainalossa, oppii äitikin siihen , että herätessä vain yöpaidan reuna ylös ja tisu suuhun. Ja unta palloon. Pois öiset vaipanvaihdot ja tuttelin lämmittämiset. Lisäksi äidille mahdollisimman levollinen mieli ja PALJON vettä ja ruokaa. Luonto on hoitanut asian niin, että yleensä mitään muuta ei tarvita.

Ekaa täysimetin 1kk ja katkoilin 3 kk. Tokaa imetin vuoden. Eli kyllä vika oli ekalla kerralla minussa ja systeemissäkin.

Naikkarilla lasta ruokittiin heti pullosta ja tungettiin tuttia suuhun. Jorvissa (10 vuotta myöhemmin) ei annettu tuttia ja lapsi oli koko ajan vierihoidossa. Eli väitän myös, että itse voi vaikuttaa asioihin todella paljon.

Sama juttu oli ystävättärelläni. Ihan sama kaava toistui.

Tämä tissitetty vauva ei koskenutkaan tuttiin/tuttupulloon ekan 6-8 kk:n ainaka. Ei huolinut, kun ei oltu tuputettu alusta asti.1

Vauvan pitäisi heti syntymänsä jälkeen olla ja nukkua äidin kainalossa ja sylissä ja vieressä, ja saada rintaa vähän väliä, aina halutessaan ja pienenkin äänen päästäessään.

Monesti tämä todella tärkeä alku tuhotaan antamalla vauvalle sokerivettä tai lisämaitoa, nukuttamalla vauvaa erossa äidistä omassa sängyssään, kenties eri huoneessa, tunkemalla tuttia suuhun heti kun vauva herää ja päästää ensimmäisen äännähdyksen jne jne.

Pois tutit, lisämaidot, rintapumput, turhat lypsämiset. Vauva äidin viekkuun ja syliin, ja tissi suuhun heti kun pienikin piipahdus kuuluu. Yötä päivää. Kun vauveli nukkuu kainalossa, oppii äitikin siihen , että herätessä vain yöpaidan reuna ylös ja tisu suuhun. Ja unta palloon. Pois öiset vaipanvaihdot ja tuttelin lämmittämiset.

Lisäksi äidille mahdollisimman levollinen mieli ja PALJON vettä ja ruokaa.

Luonto on hoitanut asian niin, että yleensä mitään muuta ei tarvita.

ehkä noiden kaikkien kohtien toteutuminen torpedoi toisen lapsen rintaruokinnan, mutta sitten se luontoäiti olisi ehkä hoidellut esikoisen? Vai kuka hänet olisi hoitanut? No, ekat vuorokaudet yritin ja yritin, vauva oli tuntikausia rinnalla, mutta taas se luontoäiti päätti, että vauva haluaa enemmän ruokaa kuin mitä minä pystyn antamaan. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi olen sitä mieltä, että luontoäidille kannattaa panna joskus hanttiin; en halunnut antaa vauvan olla nälässä enkä halunnut jättää esikoista heitteille.