Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaas tossukka-vaimoa.
18.03.2011 |
Ymmärtääkseni mieheni mielestä on jollain tapaa epäkypsää sellainen, että nainen haluaisi jotain muutakin kuin olla äiti ja hoitaa lapsia. (No toki töissä saa käydä, pitäähän perhe elättää, mutta sekin pitää tehdä lasten ehdoilla.) Olen hirveän onneton tässä avioliitossa, jossa ei ole läheisyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, kahdenkeskistä aikaa ja siis minkäänlaista aikuisten ihmisten elämää ollenkaan. En tee yhtään mitään, mitä en voisi tehdä niinkin, että koko lapsikatras voisi olla vieressä katsomassa. Kaikki on äitimäistä, kilttiä, siveellistä, puhdasta ja rauhallista.
Olen nyt käynyt muutaman vuoden psykologilla terapiassa mm. juuri tämän takia. Nyt olisi aika alkaa vaatia rakkautta, kosketusta, seksiä, mahdollisuutta käydä vaikka kaverin kanssa juhlimassa jne. En tiedä, miten se tapahtuu. En tiedä, miten sellainen otetaan puheeksi. Pelkään, että mies haukkuu minut huonoksi äidiksi, eikä minulla ole mitään päteviä vasta-argumentteja siihen asiaan.
Saako äidillä olla jotain muutakin elämässään kuin äitiys? Onko kolmekymppisellä naisella oikeus esimerkiksi seksielämään? No siis onhan toki, mutta... Onko epäkypsää tai hätähousua haluta seksiä ja "elämää" nyt jo, eikä vasta sitten kun lapset muuttavat kotoa?
Kommentit (3)
koska miten hän kykenisi kasvattamaan lapsiaan kodin ulkopuoliseen elämään, jos hänellä ei ole itsellään siihen elävää kontaktia? Ja tietenkin on oikeus myös seksielämään ja niin edelleen.
Miehesi pitäisi olla terapiassa, sillä hän teistä on se epänormaali, et sinä.
Mutta minusta sinun kannattaisi kysyä itseltäsi, että haluatko sinä kaiken tämän jälkeen noin miestä, joka ajattelee noin yksipuolisesti ja joka välineellistää sinut noin kokonaan? Kannattaako tuollaiselle argumentoida yhtään mitään, ettekö sekä sinä että lapset saisi elää tarveempää elämää ihan ilman häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minusta sinun kannattaisi kysyä itseltäsi, että haluatko sinä kaiken tämän jälkeen noin miestä, joka ajattelee noin yksipuolisesti ja joka välineellistää sinut noin kokonaan? Kannattaako tuollaiselle argumentoida yhtään mitään, ettekö sekä sinä että lapset saisi elää tarveempää elämää ihan ilman häntä?
Pelkään, että en pääse eroon mielialalääkkeistä ja masentuneisuudesta ennen kuin saan parisuhteeni kuntoon tai eroan. Tahtoisin välttää eroa viimeiseen asti, ihan lastenkin takia, ja koska en haluaisi olla yksin. Puntaroin paljon sitä, kumpi on parempi, yksinäisyys vai nykyinen avioliitto.
Välillä menee ihan hyvin enkä kärsi siitä, etten saa rakkautta ja hyväksyntää, toisinaan, kuten nyt, ahdistaa ihan valtavasti. Ihmisen ikävä toisen luo on mielessä melkein 24/7.
ap
Alue: Aihe vapaa
vaan päinvastoin yrittää saada mut pihalle tästä kämpästä useammin :D muttakun olen tälläinen kotirotta.
Sulla on täys oikeus omaankin aikaan ja omiin harrastuksiin, vaikka "oletkin äiti"
Pitäisi sun miehenkin ymmärtää, että siellä missä on onnellinen äiti, on myös onnelliset ja hyvinvoivat lapset.
Ja kyllä, sinulla on myös oikeus seksielämään. Meillä poika 3kk ja seksielämä viriili ja hyvinvoiva, välillä tosin pakko toppuutella miestä kun on valvomisten takia vähän väsynyt :D