Kuinka sokea ja katkera voi nainen äitinä olla?

Olen seurannuit vierestä erästä naista. Hänen miehensä jätti tämän ja syystä.



Sotahan siitä tuli ja kauhea; lapsi valtataistelun väline.



Tilanne ollut vuosia päällä ja tuntuu jollain tasolla jatkuvan. Lapsen suhde isään ja isänpuolen sukuun on äidin toimesta katkaistu. Eikä ole todellakaan mitään pätevää syytä.



Huolestuttavaa on se, että äiti näkee lapsensa ihan erilaisena kuin lapsi on.



Äiti sanoo lapsen olevan iloinen, sosiaalinen, avoin, hyvin koulussa pärjäävä jne.



Kuitenkin lapsi vetäytyy syrjään, on hauras kuin lasi, aina surullinen ilme ja häneen on vaikeaa luoda kontaktia.



Äidin elämä pyörii lapsen kautta eikä äidillä ole omaa elämää.



Exästään äiti jaksaa puhua pahaa, haukkua ja arvostella. Asenne on todella negatiivinen. Samaan aikaan hän väittää, että tukee lapsen suhdetta kaikin mahdollisin tavoin isään ja tämän sukuun. Rikkakaana hän ei kuitenkaan asioiden eteen kuitenkaan laita ristiin vaan pitää huolen ja on onnellinen kun lapsi on yksin hänen.



Teot ja puheet ihan mielettömässä ristiriidassa.



Kauanko tälläinen voi jatkua ilman, että ihminen herää huomaamaan oman tyhmyytensä? Jos hänelle sanoo, että hei herääpäs nyt vähän, hän suuttuu ja saa kauhean raivarin.