Sopivaisuuden rajat naapuriavun antamisessa..

Kyllä meillä on olut joitain tilanteita, joissa on pyydetty naapuria esim. nostamaan jotain apuna, kun oli jo valmiiksi pihalla. Jos ei olsi ollut, olisi pyydetty muualta joku kaveriksi. Voisin myös kuvitella ottavani naapurin lapsen joksikin aikaa kylään myös naapurin pyynnöstä, jos eivät saa hoitoa muuten järjestetyä.



Pääasia on, että apu on tarvittaessa molemminpuolista eikä koko ajan olla ruinaamassa jotain. Ja vähintään kiitetään kauniisti, ehkä isommasta joku kiva juttu on paikallaan. Meillä esimerkiksi peräkärry on tullut kotiin lainasta suklaakakun kera :D

joten lapsia hoitaisin ja pyytäisin lastenhoitoapua.

En panisi häntä pesemään pyykkejäni. Mutta jos meillä olisi pyykkikatastrofi eikä taloyhtiönkään kone toimisi, pyytäisin päästä pesemään jonkun koneellisen pitovaatteita. Se olisi siis hätätilanne ja korvaisin pesukoneen käytön pienellä lahjalla (näin tekisin myös ystävä-naapurille).

Imuri on vähän niin ja näin. Jos on remontti naapurissa meneillään saattaisin olla vähän huolissani meneekö meidän imuri tukkoon rakennuspölystä yms. Mutta jos lupaa palauttaa hyväkuntoisena ja tyhjällä pölypussilla, niin ehkä.

ja pyykinpesuapua voin tarjota hätätilanteissa, kuten myös lastenhoitoapua. Itse olen tosi huono pyytämään apua, mutta hätätilanteessa olisi varmaan pakko.

Sille naapurille, jonka kanssa naapuriapu pelaa molempiin suuntiin, en keksi liian "vaativia avustuskohteita". Mieheni on esimerkiksi ollut viikon kesälomallaan aamusta iltaan tekemässä naapurille remonttia. Naapuri on sitten tullut seuraavaksi viikoksi meille.



Työkaluja lainaillaan. Auton jarrunestettä haetaan akuuttiin tarpeeseen jne. Meillä on jopa joskus ollut lumityöt tehtynä, kun olen pyrypäivänä tullut kotiin. Imuriani remonttiin en antaisi, koska pilallehan se menisi.



Jos naapuriapu ei olisi vastavuoroista, en sitä harrastaisi. Ainoastaan, jos naapurissa esim huonokuntoinen vanhus, joka ei kykenisi meitä auttamaan, voisin autella joskus. Tällöin raja olisi siinä, että se ei merkittävästi haittaisi meidän elämää. Voisin esim tuoda kaupasta tavaroita, kun käyn siellä itse, auttaa joskus akuutisti lumitöissä tai muuta vastaavaa. Mihinkään jokaviikkoiseen ruohonleikkaamiseen ei minun hyväntekeväisyyteni kuitenkaan riittäisi.

keräämään meidän postit postilaatikosta, kun ollaan lomalla, tuon tuliaisiksi pullon konjakkia.



Hän ei koskaan pyydä mitään.

että olen nipo, mutta samoilla linjoilla tunnutte muutkin olevan.



Tämä naapuriapu on jatkuvaa, yksipuolista (itse pyytäisin apua vain hätätilanteessa), oletusarvona, että muilla olisi velvollisuus auttaa koko ajan joka asiassa, siis aivan pelkkää toisten hyväksikäyttämistä. Ja selvää on, että "kiitos" -sanankin käyttö vie liikaa heidän kallista aikaansa.



Pakko oli purkautua, meinasin jo eilen päästää suustani painokelvotonta tekstiä..



Kiitos vielä teille.

Meidän taloyhtiössä toimii vastavuoroisuus mutkattomasti. Muutama vuosi sitten mies oli ulkomaankeikalla ja multa leikattiin polvi, joka pakotti muutamaksi päiväksi lepoon (huonoa aiktauluttamista, tiedän). Kolme(!) naapuriperhettä auttoi, haki ja toi lapset, piti lapsia luonaan leikkimässä, kävi kaupassa, ja kaikki tämä ihan itsestäänselvästi! Hyvä ettei multa itku päässyt.

Kun olin taas tolpillani järjestin tietty hirmupidot heille ja annoin lahjat. Muutenkin autetaan ristiin toisiamme melkein huomaamatta. Eli tällaistakin on.

lastenhoitoapua olen antanut, käynyt ruokkimassa lemmikin kun ovat olleet reissussa, lainannut jotain akuuttiin hätään yms.

Imuriin jos imetään remonttipölyjä niin on kyllä herkästi sen jälkeen entinen imuri. Miksei heillä ole omaa imuria??? Vai eivätkö raaski omaansa käyttää?



Naapuriapu on ok, jos homma toimii molempiin suuntiin. Mutta jos se on vain yksipuolista jatkuvaa hyväksikäyttämistä niin minulta ei apua heruisi.



Remonttiin ryhtyessään pitäisi etukäteen ajatella miten hoitaa pyykinpesun, peseytymiset sun muut eikä sitten olla hoomoilasena kerjäämässä naapureilta apua. Voisin pestä naapurin pyykit jos olisi kiva naapuri :)

Se siitä.

Ei tulisi mieleenkään pyytää häneltä mitään tai että hän pyytäisi meiltä mitään. Ei kiitos.



Ystävät ovat erikseen.

Meidän taloyhtiössä toimii vastavuoroisuus mutkattomasti. Muutama vuosi sitten mies oli ulkomaankeikalla ja multa leikattiin polvi, joka pakotti muutamaksi päiväksi lepoon (huonoa aiktauluttamista, tiedän). Kolme(!) naapuriperhettä auttoi, haki ja toi lapset, piti lapsia luonaan leikkimässä, kävi kaupassa, ja kaikki tämä ihan itsestäänselvästi! Hyvä ettei multa itku päässyt. Kun olin taas tolpillani järjestin tietty hirmupidot heille ja annoin lahjat. Muutenkin autetaan ristiin toisiamme melkein huomaamatta. Eli tällaistakin on.

Tässä meidän tapauksessa eivät ole mitenkään ihania ihmisiä, ennemminkin "kaikki-mulle-mulle-heti" -tyyppisiä. Ja itse kyllä kiittäisin saamastani avusta edes sanomalla sen kiitos -sanan.. vaan ei.

Enkä ole ainoa, jota hyväksikäyttävät. Itsellä alkaa mitta täyttyä ja täytyy sanoa, että eilinen päivä sen teki. Pyysivät minulta palvelusta - jonka heille teinkin (koska ymmärsin olevan tarpeellinen, nyt heti) - nähdäkseni päivällä erittäin lähellä asuvia sukulaisiansa heillä kyläilemässa. Aikaa oli vaikka kuinka tehdä kaikkea muuta mukavaa. Tätä palvelusta olisivat siis hyvin voineet pyytää sukulaisiltaan, varsinkin, kun tiesivät olevan tulossa.. mutta olihan se helppo teettää ikävä homma hyväuskoisella naapurilla. Ties kuinka monennen kerran menin halpaan, vaikka aina melkein on harmittanut.

Se siitä. Ei tulisi mieleenkään pyytää häneltä mitään tai että hän pyytäisi meiltä mitään. Ei kiitos. Ystävät ovat erikseen.

kanssa toimimme. Normikuulumisia vaihdetaan ja kaikkien kanssa sellaiset välit, että voi tervehtiä ja muutaman yleisluontoisen sanan, vaikka taloyhtiön asioista/säästä tms., vaihtaa. Tämä riittää myös minulle.

ap