Miten äiti voi mennä niin sekaisin että tappaa oman lapsensa?

Huonoja päiviä tulee, mutta on onneksi hyviäkin päivä jollion lapset ovat ´maailman ihanimpia :)

Mutta en usko, että ne mielenterveysongelmat olisivat välttämättä aina kovin näkyviä, selkeitä " hullun tapauksia" .



Joka ikinen päivä ympärillämme parveilee hirveä määrä mielenterveysongelmaisia, joita ulkopuoliset eivät sellaisiksi tunnista. Mielenterveysongelmat on aika monisyinen juttu. Siksi usein kuulee " ei siitä olisi ikinä uskonut sellaista..."





Lultavasti omien lastensa tappamiseen johtavat asiat ovat pitkän ajan jatkumo. Asiat luisuvat väärään suuntaan ja todellisuuden taju hämärtyy.

Ihan samalla tavoin (esimerkki todellisuudentajun hämärtymisestä) esim. perheväkivallan uhri ei osaa lähteä suhteesta, kun ei näe enää asioiden oikeaa laitaa.



Olen itse kokenut kaikenlaista elämän varjopuolta ja voin ymmärtää, kuinka asiat voivat luisua siihen pisteeseen. Ihan hirveää ja käsittämätöntä se silti on, mutta voin kuvitella sen kaavan miten menee :(

Että ei ole tullut mieleen tappaa omia lapsiasi, kun on huono päivä? Ohoh, oletpas aikamoinen sankaritar!



Ja tuo piti vielä mainita...hoh hoi jak kaa.

Todellisuuteen palaaminen on varmasti karmeaa. Joskus ollaan mietitty että onko itsemurhaan ajautuminen samanlaista, olet eräänlaisessa psykoosissa.

vitosta taitaa muuten tänään vituttaa.

hakee aktiivisesti apua tilanteeseensa. Selvinä hetkinä ymmärtävät ja pelkäävät...

Sellaisia, jotka ovat itse olleet täysin hyljeksittyjä tai muuten vaan kasvaneet totaaliseen empatiakyvyttömyyteen. Sellaiset naiset voivat tehdä pienemmästäkin syystä jotain noin karmeaa.



Ei tosiaankaan tappamiseen verrattavaa, mutta tiedän ihan " normaalin" äidin, joka vain yksi kaunis päivä pakkasi 3- ja 5-vuotiaat tyttärensä, vei ne ex-miehensä(lasten isän) työpaikan parkkipaikalle, soitti miehelle, että nää on nyt täällä, tuu hakemaan, eikä ole sen jälkeen lapsiinsa pitänyt yhteyttä. Siis yhtään mitään yhteyttä, häntä ei kiinnosta pätkääkään mitä lapsille kuuluu tms. Kaksi uutta lasta on pykännyt taas jonkun teinijannun kanssa, saa nähdä mikä on niiden lasten kohtalo.



Mutta siis jos äidin suhde omiin lapsiinsa on lähtökohtaisesti tuollainen, että oikeasti ei välitä tippaakaan, niin tiukan paikan tullen kynnys ottaa lapset hengiltä tuskin on kovin suuri. Esim. Porvoon polttajaäiti on tuskin koskaan lapsiaan rakastanutkaan, niin huonoa huolta heistä piti alun alkaenkin.

kun se sadaskaan kielto ei tehoa. Ihminen joka sellaista tekee ei varmaankaan ole ihan täysillä käynyt ennen lapsen saantiakaan. Kuinka voi sulkea arkkuun, laittaa pakkaseen, tukehduttaa, varsinkaan tukehduttaa ja samalla nähdä kuinka OMA LAPSI kamppailee elämästään. HYI ihan menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta

Siis että ihminen on kuollut kylmyyteen?

Vierailija:

Siis että ihminen on kuollut kylmyyteen?

Kyllähän nekin jotka talvella hankeen kuolee ja kesällä löydetään, niin tiedetään aika tarkkaan kuolinaika.

en ole koskaan tehnyt mitään pahaa enkä tee koskaan....

Odotan vain että kasvavat isommiksi ja pärjäävät ilman minuakin...

Ja kai tiedät, että omalla itsemurhallasi ja esimerkilläsi altistat lapsesi samalle kohtalolle? Annat esimerkin, että asioita ei voi selvittää ja elämäänsä saada haltuun, vaan parempi luovuttaa.



Itsemurha on kuin kulkutauti, kun yksi tekee sen, moni läheinen päätyy samaan ratkaisuun. Mieti vielä, elämässä on aika paljon muitakin mahdollisuuksia kuin omien päivien päättäminen. Tai jos sen teet, niin tee se ainakin niin, että kaikki jäävät siihen uskoon, että kyseessä oli onnettomuus. Siten et tuhoa lähimmäisiäsikin.

ison auton alle suojatiellä.....

Tarvitseeko siis olla hullu tai paha tappaakseen tai hylätäkseen lapsensa? Joskus tappaminen voi varmasti olla rakkauttakin. Eläinäiditkin tappavat itse lapsensa jos kokevat että jokin ulkoinen uhkaa heitä (viholliset, nälänhätä....). Miksei ihmisäitikin voisi tappaa omiaan siksi ettei halua heidän elävän tätä kamalaa elämää ja kärsivän täällä? Itse uskon taivaaseen ja ajattelen että kuolleena lapset olisivat paljon onnellisempia. No, en kuitenkaan voisi heitä tappaa, en voi tappaa ketään, en edes kärpästä. Mutta jos he nyt sattuisivat kuolemaan, niin en sitä surisi.