"Onko häiriköllä mitään ihmisarvoa?"

Aikuisten pitäisi tajuta, että lasta ja varsinkin häntä pitää lähestyä ja kohdella ihmisenä ja yksilönä.

Todella surullista luettavaa.

kaikenmaailman ammatti-itkijät ja loputtomiin ymmärtäjät sossutädit ovat heti lässyttämässä!



Itseäni ei kiinnosta paskan vertaa mitä moisille yhteiskunnan hukkapaloille tapahtuu, kunhan pysyvät poissa omien lasteni luokalta.



Kouluaikoina omalle luokalleni aina sijoitettiin noita "väärinymmärrettyjä". Saihan niitä ja niitten tyhmyyttä nauraa mutta opiskelua moinen haittasi.

Kyllä asian kesti kun tiesi että peruskoulun jälkeen ei noista ole haittaa -sinne ne painuvat slummiinsa... mitä nyt sossussa käyvät välillä vinkumassa lisää rahaa.

että usein tarvitaan vain yksi aito kohtaaminen sen häirikön kanssa. Sen jälkeen ei ongelmia ole enää ollut, on vain tavallinen vilkas poika tai tyttö, eikä aina vilkaskaan. En ole ammatti-itkijä enkä turhanymmärtäjä vaan tiukan kurin ja järjestyksen kannattaja. Oikeudenmukainen pyrin aina olemaan ja lempeä, kun on sen aika.



15-vuotiaskin on lapsi, jolla kuitenkin on kokemuksia takanaan. Lapsi reagoi vastoinkäymisiin voimakkaammin kuin aikuinen. Esimerkiksi vanhempien avioero voi laittaa maailman aivan mullin mallin eikä lapsi tiedä enää itsekään, miten päin kuuluu olla. Jos ympäristö kohtelisi toisten lapsia kuten omiaan, ei kaikkien häiriköitten enää tarvitsisi häiriköidä. Näe, älä vain katso.

siis tietysti pitäisi päästä yli aiemmista tapahtumista ja pystyä jatkamaan neutraalilta pohjalta eteenpäin, mutta ei se mikään yksisuuntainen tie ole, se vaatisi sitten myös häiriköltä itseltään käytöksen parantamista. Voin kyllä uskoa, että jos esim. yläasteen viimeisinä vuosina alkaa tulla järkiinsä, niin on vaikea muuttaa ennakkokäsityksiä, mutta tuskin mahdotonta.



Toisaalta voidaan yhtä hyvin kysyä myös häirikön häiritsemien oppilaiden oikeuksista? Jos häirikkö sanoo itsekin sanovansa ilkeästi ja suoraan asioita, niin miksi hänellä pitäisi olla tähän oikeus?



Tästä jutusta jäi yksipuolinen kuva, joten ensimmäinen reaktio siihen on miettiä sitten vastapuolen näkökulmaa. Mutta kun ei voi olettaa, että käyttäytyisi yleisten normien vastaisesti ilman jälkiseuraamuksia. Tuskin ketään leimataan häiriköksi ensimmmäisen häiriön takia, ja samalla tavalla yhden hyvän päivän takia ei leima lähde pois, mutta pitemmällä aikavälillä sen pitäisi olla mahdollista.

jos lapseni opettaja osaisi hetken antaa, toimisi heilläkin...

Muistan aina ykkösluokan joulujuhlan yhden levottoman pojan sieltä. Se pyöri ja hyöri, eikä meinannut millään rauhoittua vaan häiritsi levottomuudella joulujuhlaa. Se jatkui, kunnes eräs iäkkäämpi naisope tuli istumaan viereen ja otti pojan kainaloon eli kietoi käden hartioille. Johan rauhoittui. Poika istui ihan hiljaa loppujuhlan ja vanhemmat kiittivät tuota "hilkkaa" vuosia myöhemmin asiasta, koska arvostivat tuota tapaa toimia lapsen kanssa.

työrauhasta huolehtimista.



-ope