Lopetanko 10v:n hoputtamisen?

pitää kohta 11v kakkosta (poika) hoputella ja muistuttaa. On haaveilija, joka saattaa unohtaa ajan kulun kokonaan keskittyessään esim leikkiin.

mittaan? Paljonko se muuten saa sulta huomiota? Jos toi on teidän ainoo ongelma, ni vähällä olet päässyt. Kukaan ei ole täydellinen, nipo voi olla huomaamattaan, myös äiti.

Mistäs se paistoi? Nolona ihmettelen... :)

Eli on esikoinen. Ja on yhteisiä hetkiä paljonkin. Kysyin nyt mielipiteitä tähän lähtö ongelmaan. Kyllä tämän lapsen kanssa on saanut yhdestä jos toisesta asiasta vääntää ja saa kokoajan, mutta tämä nyt vain on tämä joka päiväinen kinastelun aihe.

Miten te muut toimitte/toimisitte vastaavassa?

sulla on nyt kiire vaikka tukanpesuun, veskiin, ulos, ihan mihin tahansa. Sun ei periaatteessa pitäs mennä edes eteiseen, keksi muuta puuhaa.

hoputella. Niin meillä toimitaan. Meillä on hidas lapsi, samanikäinen ja herätän lapsen niin aikaisin etteivät aamut ole koskaan kiireisiä.

se tarkoittaisi sitä että heität pyyhkeen kehään. Se hoputtaminen on rakkautta ja tuonikäinen lapsi saa vielä olla turvallisessa maailmassa, jossa aikuiset vielä vähän paapovat ja pitävät huolta. Kyllä sitä sitten aikuisena ehtii olla vastuullinen.

ap



Eikä se oikeen onnistu, että joka aamu keksin jotain jolla vältän eteiseen menon. SItä paitsi eteisessä olen sen verran, että sanon heipat ja annan lähtöpusun.



Vitkastelua on lähinnä sitä, ettei vaan ala tekee. Ei hän ole mikään yleinen haaveilija. Hän vaan touhuaa pikkusisaren kanssa, makoilee sohvalla, lukee lehteä yms.



Mut voinko vaan jättää "oman onnensa nojaan"? Lopettaa muistuttelun, hoputtelun? Osaa ja ymmärtää kellon kyllä erittäinkin hyvin.



ap

mitenkään ap:n aamuja parantaa. Kyllä ton ikänen ihan hyvin osaa mennä kouluun, vai myöhästyykö se kaikkialta muualtakin? Epäilen että ei.

valmiiksi ja lähtee kouluun. Pääsen paljon helpommalla, siis kumpikin meistä pääsee.

Illalla sovitaan mitä laitetaan päälle ja mitä syödään aamupalaksi. Itse kaiken tekee kuitenkin valmiiksi, paitsi sillon tällön saatan laittaa valmiin aamupalan jääkaappiin.



Aina kymmenen aamuina erehdyn menemään (menee?) katsomaan missä vaiheessa likka on, mut se on virhe. Alan stressaamaan ja huomauttamaan kellosta. Koskaan ei ole myöhästynyt sen takia että olis hidastellut aamutoimissa.



Välillä tuntuu raa-alta laittaa likka yksin kouluun kun olen kotona, mutta säästyypähän kummankin hermoilut =)

sen sijaan että kehottaisin katsomaan kelloa. Mutta toisaalta, minulla onkin putkiaivoinen poika...;). Minä sanon, että Nyt et ehdi enää syömään, nyt puet housut jalkaasi. Nyt käyt vessassa. Nyt puet takin yllesi. Jos ei ensimmäisestä käskystä tapahdu jotain, menen hänen viereensä ja hellästi talutan hänet tekemään sitä mitä oli tarkoitus. Poikani on ihan normaali ja terve, mutta uppoutuu vaikkapa lukemaan aku ankkoja aamuisin.

Ei hän ole mikään yleinen haaveilija. Hän vaan touhuaa pikkusisaren kanssa, makoilee sohvalla, lukee lehteä yms.

Miksi herätätte niin aikaisin? Miksi hänelle jää aikaa touhuta ja lukea ennen koulua? Tämmöiselle tyypille sopii parhaiten minuuttiaikataulu, jossa siitä aamiaispöydästä lähdetään suoraan ulos.

Tyttö itse on pyytänyt hoputtamaan.



Toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisi antaa toimia yksinään, ja itse kärsiä seuraukset, mutta eipä tämänikäiset enää myöhästymisestä sitä jälki-istuntoa saa, vaan vaikuttaa herkästi suoraan numeroihin (lukiossa tyttö siis).

Mut voinko vaan jättää "oman onnensa nojaan"? Lopettaa muistuttelun, hoputtelun? Osaa ja ymmärtää kellon kyllä erittäinkin hyvin. ap

varmasti saat täältä paljon neuvoja äideiltä, jotka kehottavat niin tekemään, mutta sinä tunnet lapsesi ja tiedät, että hän tarvitsee vielä hoputusta. Toiset lapset ovat omatoimisempia, sinun lapsesi ei - vielä. Lapsesi on kuitenkin vielä lapsi. Et sinä voi vaatia, että kymmenvuotias olisi aikuinen.

Voitte te toki harjoitella sitä, että lapsi oppisi itse seuramaan kelloa, mikäli lapsi tuntuu olevan siihen motivoitunut. Silloin kun on illalla kiireetön hetki ja lapsi on hyvällä tuulella, voisit ottaa asian puheeksi. Voisit kysyä, haluaisiko lapsi alkaa kokeilla sitä, onnistuisiko kouluunlähtö niin ettei äiti hoputtaisi. Voisit luvata vaikka jonkun pienen palkkion jos lapsi parin viikon ajan osaisi omatoimisesti seurata kelloa ja lähteä ajoissa kouluun. Puhu asiasta myönteiseen ja kannustavaan sävyyn. Sillä, että yhtäkkiä ja yllättäen vain lopetat hoputtamispalvelun, tuskin saavutat mitään hyvää. Jos laitat lapsesi kärsimään jälki-istunnon muodossa, kenelle siitä tulee hyvä mieli? Tuskin kenellekään. Lapsi kokee epäonnistuneensa, opettaja on vihainen ja tuskin sinullakaan on yhtään parempi mieli. Kannustaminen sen sijaan tekee kaikille paremman mielen. Jos lapsi ei ole vielä valmis omatoimisuuteen, kokeile sitä myöhemmin. Ehkä puolen vuoden, vuoden päästä lapsi on jo valmis. Älä kiirehdi.

Ei hän ole mikään yleinen haaveilija. Hän vaan touhuaa pikkusisaren kanssa, makoilee sohvalla, lukee lehteä yms.

Miksi herätätte niin aikaisin? Miksi hänelle jää aikaa touhuta ja lukea ennen koulua? Tämmöiselle tyypille sopii parhaiten minuuttiaikataulu, jossa siitä aamiaispöydästä lähdetään suoraan ulos.

ap

Meissä aikuisissakin on niitä, jotka ovat joka paikassa aina ajoissa ja niitä, jotka lähtevät joka paikkaan aina viime tingassa ja joita saa aina odottaa. Sinä tunnet parhaiten oman lapsesi ja tiedät mikä häneen toimii. Älä kuuntele liikaa muiden neuvoja.

ennenkuin mitään jälki-istuntoja jaellaan. Ja 10 vuotta on kyllä riittävän vanha tajuamaan kellon. Eri asia jos olisi kyse ekaluokkalaisesta.

Eihän me herätetä, hän herää.

Laittakaa myöhemmin nukkumaan.

Kokeilepa sitä, että jonain aamuna puet, syötät, harjaat hampaat ja hiukset jne.

Ei se kauaa sitä jaksa. Nyt vain selvästi kokeilee kuinka paljon hänestä välitetään.

Kokeilepa sitä, että jonain aamuna puet, syötät, harjaat hampaat ja hiukset jne. Ei se kauaa sitä jaksa. Nyt vain selvästi kokeilee kuinka paljon hänestä välitetään.

Hiukset muuten laitankin joka päivä. Hampaatkin harjaan usein iltaisin. Se on sellasta pientä yhteistä tekemistä arjen lomassa...

ap