Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde: tuntuu, että ajaudutaan erilleen.
22.01.2011 |
Tilanne, 2 lasta, toinen tarhalainen toinen koululainen. Päällisin puolin elämä kunnossa.
Parisuhde hengetön. Seksin saralla ei minun puoleltani ole ollut vuosikausiin mitään paloa, silloin tällöin pakkopullana touhutaan. Aikataulumme eivät juuri sovi yhteen, herään aiemmin, mies nukkuu pitkään viikonloppuisin. Viikolla pääsen töistä aikaisin, haen ja hoidan lapset kotiin, mies tulee kotiin vasta liki klo 18, jolloin lapset pian (klo 20) menevät nukkumaan, minkä jälkeen mies menee koneelle tai katsomaan televisiota, aina sinne missä minä en ole.
Itsekään en hakeudu hänen seuraansa, hänen puheensa, kosketuksensa ei kiinnosta.
En tiedä, voiko ja jos voi, niin miten, saada toimivan ja hyvältä tuntuvan parisuhteen? En haluaisi rikkoa lapsilta, tuttavilta ja sukulaisilta perheidylliä, mitä ulkoisesti elämme.
Olen tähän niin kyllästynyt.
Kommentit (5)
ainakin pitemmän päälle.
Oletko jutellut miehesi kanssa siitä, onko hän suhteeseen tyytyväinen? Voisit patistaa keskusteluun, ja sanoa, että entä jos päättäisitte aloittaa yhdessä jonkun harrastuksen kerran viikossa, ja sopisitte, mikä se on. Tai vaikka kahden vkon välein viettäisitte jotain yhteistä aikaa, joka toinen kerta toinen päättää mitä tehdään, joka toinen kerta toinen. Ja panette ne kalenteriin, ettei jää. Vähän kliiniseltä kuulostaa, mutta jostainhan on lähdettävä.
Ehkä löytäisitte toisistanne uusia puolia, ja alkaisitte nauttia toistenne seurasta taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan sitä arkea, mikä haalistuu jos ei kiinnitetä huomiota siihen yhdessäoloon. Yleensä nainen havahtuu ensin miettimään, onko suhde onnellinen.
Millaisia asioita teitte ennen yhdessä? Onko puheyhteys ja yhdessä tekeminen vain hiipunut (lasten myötä?) vai mikä siihen on johtanut? Vanhojen muistelu on aina hyvä kikka lämmittää toisen mieltä ja sydäntä. :)
Fyysinen läheisyys tuo muutakin läheisyyttä. Tunnistan meidätkin tuosta sinun kuvauksestasi eräässä vaiheessa. Minua tilanne häiritsi ja kaivelin ja kaivelin asioita puheessa. Viimein saatiin kipeä keskustelu aikaiseksi, mutta siitä lähti myös muutos. Nyt muutama vuosi tuosta ollaan taas kuin vastarakastuneet! Tuon keskustelujen jälkeen muuttui paljon, molemmat tajusi että ei ollut huomioinut toista. ALoimme halailla enemmän, suudella samoin, nukumme toisissamme kiinni ilman vaatteita, teemme yhdessä asiota lenkillä käymisestä telkkarin katsomiseen. Pikku hiljaa mukaan saatiin myös enemmän pikkuasiosta puhumista arkeen "minusta on ihanaa kun", "pidän siitä että". Tsemppiä!
ap