Odotatteko saavanne perintökoruja

Aitoja norsunluukoruja, kun mieheni suvussa on oltu lähetystyössä Afrikassa.

ollut,on tainneet mennä helmet ihan omalle tyttärelle.

odotin kyllä saavani äitini jäämistöstä jotain muistoksi mutta kaikki meni sisosikolleni...isäni katsoi että ne kaikki kuului hänelle vanhemman oikeudella joten mitäs tässä sit enää mitään oottelemaan!

Ei sillä etten haluaisi, mutta tiedän ettei niitä koruja ole.

Omalta mummoltani saan kyllä koruja mutta miehen puolelta en saa, eikä se haittaa.

laitettiin kaikki hänen korunsa odottamaan tyttäremme kasvamista.

Mieheni on ainoa lapsi, joten ei ollut muita perintöä jakamassa enkä itse katsonut olevani oikea ihminen niitä käyttämään.

niin köyhistä oloista lähtöisin ettei mitään aarteita ole jaettavaksi.



Mies sai vaarinsa sormuksen, josta tehtiin hänelle kihlasormus. Se ei ollut edes puhdasta kultaa.

Sormuksessa on mumminsa ja minun nimeni peräkkäin

Anopilla on arvokkaitakin koruja, mutta en odota koskaan saavani mitään siltä suvulta. He ovat oikein korostaneet aina sitä antaessaan jotain, että "tämä on sitten pojalleni tarkoitettu", anoppi siis sanonut aina ihan minun kuullenikin tuon ja ihan joka kerta - en siis odota yhtään mitään. En edes kaipaa mitään koruja tai tavaraa, saisi nyt ihmismäistä kohtelua edes.... Kun äitini kuoli, me lapset jaoimme hänen korunsa sulassa sovussa, että jotain perintökoruja on minullakin.

Mä en myöskään erityisesti odota saavani mitään miehen suvulta; hän on melko köyhistä oloista lähtöisin eikä sieltä ole paljon muita koruja kuin vihkisormukset ja ehkä joku kultaketju. Oletan anoppini haluavan antaa ne tyttärelleen.



Omasta suvustani olen saanut aika laillakin koruja jo isoisoäideistä lähtien.

mun mielestä ne perintökorut kuuluu anopin/apen suorille jälkeläisille.

Anoppi ja appiukko ovat eronneet jo aikapäiviä sitten ja mieheni ei pidä isäänsä juuri mitään yhteyttä. Eiköhän perintökorut mene muutenkin suvun tyttärille.

ja 12 naispuolista lastenlasta eli heillekorut kuuluu.



Tuosta porukasta yksi tytöistä on minun ja mummi on jo antanut hänelle korvakorut.

antaa sitten aikanaan tulevalle miniälle ensimmäisenä hääpäivänä saamani timanttisormuksen, mutta luettuani tällä palstalla miniöiden tilityksiä tulin toisiin ajatuksiin.

Jotenkin pahaksi teoksi sekin varmaan tulkittaisiin.

eli tyttöni sai järkyttävän arvokkaita koruja, jotka vietiin samantien tallelokeroon.