Lue keskustelun säännöt.
Se on vaan asennekysymys!
16.03.2011 |
Mulla on ystävä. Ollaan oltu ystäviä lukion alusta asti. Ystäväni elämä on sujunut helposti ja suht vaivattomasti, nyt hänellä on ensimmäinen kriisi elämässään, lapsettomuus.
Mulla on ollut sitten vastoinkäymisiä ystävänkin puolesta. Esikoisen vakava sairastuminen 2-vuotiaana, samana vuonna meille odotettu lapsi syntyi kuolleena. Näistä seurasi aviokriisi ja masennus. Ystäväni sanoi aina, että voin puhua hänelle kaikesta. Tuohon aikaan, kun puhuin niin ystäväni vastasi aina "se on vaan asennekysymys". Toinen mitä hän toisteli oli "hymyilet vaan niin kaikki on paremmin".
Ne lauseet satuttivat oikeasti. Nyt noista vuosista on aikaa. Esikoinen on koululainen ja kaksi elävää lasta on meille vielä siunaantunut. Avioliitto on taas raiteillaan ja itsekin sain monien sijaisuuspätkien jälkeen vakipaikan.
Ystävälläni on siis puolestaan kriisi. Ette usko miten paljon mun tekisi mieli sanoa, että se on vaan asennekysymys. Niin paljon mua loukkasi se, että on vaan asennekysymys miten suhtautuu kuolleen lapsen syntymiseen. En ole siis sanonut ystävälleni noin, mutta en tiedä lipsahtaako jonain päivänä.
Olen jotenkin sekaisin tästä asiasta. Toisaalta harmittaa, että ystäväni joutuu kokemaan lapsettomuuden. Mutta toisaalta jossain pimeässä kolkassa tunnen vahingoniloa. Kaiken sen olemattoman tuen jälkeen mitä häneltä sain haluaisin kohdella häntä samoin. Olenko mä ihan normaali vai välitänkö liikaa niistää vuosien takaisista kommenteista?
Kommentit (14)
Sano tälle ystävälle, että haluat lohduttaa häntä samoilla viisailla sanoilla, joilla hänkin lohdutti sinua aikoinaan: Se on vaan asennekysymys, hymyä huuleen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tee sinusta parempaa ihmistä, jos tukahdutat nuo täysin oikeutetut tunteesi. Siis ei sun tietenkään kannata kaverillesi mitään sanoa nyt tässä tilanteessa, mutta joskus myöhemmin kriisin lauettua voit toki halutessasi keskustella aiheesta, siis asiallisesti toki.
Mä saattaisin nyt kyllä sanoakin, että oot varmaan huomannut, ettei se hymyily aina niin helppoa ole?
että miten olet ylipäätään enää yhteydessä tuollaiseen ihmiseen, joka on kommentoinut noin sinun koettua lapsesi kuoleman!
Sanoisin satavarmasti sille idiootille, että HYMYILE VAAN SE AUTTAA KAIKKEEN!! JA ETTÄ ASENNETTA VAAN PELIIN, SILLÄ SIITÄ LAPSETTOMUUDESTA SELVIÄÄ!
kun tuo tyyppi on vielä ystäväsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kieltämättä ihan oikein sille ihmiselle, paha saa palkkansa!
Näemme harvoin, mutta ystäväni soittelee minulle lähes viikottain ja nyt tämän lapsettomuuden aikana yhteydenpitomme on taas tiheämpää. Mä en kuitenkaan osaa jättää vastaamatta puhelimeen tai kokonaan katkaista välejä.
Nämä tunteet nousivat nyt pintaan tämän ystäväni lapsettomuuden takia. Olen voinut nämä aiemmat vuodet pitää vähän vähemmän yhteyttä ja jutella sellaisista jokapäiväisistä asioista. Vaikeita asioita en ole ottanut hänen kanssaan puheeksi enää niiden kommenttien jälkeen, jotka silloin aikoinaan sain.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ehkä ymmärrät nyt et mua silloin aikoinaan loukkasi ne sun kommentit "se on vaan asennekysymys, hymyilet vaan". Kyllähän tuokin asia olisi hyvä puhua pois vaivaamasta.
Hän oli varmasti silloin niin naivi ja kun ei itse ollut kokenut mitään pahempaa kriisiä niin ei ollenkaan osannut eläytyä sinun vaikeuksiisi.
Tämän jälkeen varmasti häpeääkin niitä silloisia kommenttejaan.
Jos tuntuu ettei vielä ole oikea aika puhua tästä niin sitten myöhemmin, mutta ehdottomasti kannattaa puhua siitä miltä se sinusta silloin tuntui. Ei vittuilemalla, eikä ilkeilemällä eikä syyttämällä.
Minulla on sisko, jonka mielestä vain hänen vastoinkäymisensä ovat oikeita, muiden ovat vain asennekysymyksiä.
Hän on nyt 55-vuotias ja näkemys on vain vankistunut vuosien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli aina kannattaa yrittää keskustella. Jos sitten käy ilmi että keskustelu on turhaa, siitä voi vetää omat johtopäätökset mutta etukäteen ei kannata päättää ettei keskustella kannata.
Yleensä nimittäin kannattaa.
ystäväsi on kokenut silloisen tilanteesi liian vaikeaksi ja ahdistavaksi, eikä ole siksi osannut siihen suhtautua, on saattanut sanoa ajattelemattomasti. Ole sinä viisaampi, omaat elämänkokemusta toisin kuin ystäväsi aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystäväsi on kokenut silloisen tilanteesi liian vaikeaksi ja ahdistavaksi, eikä ole siksi osannut siihen suhtautua, on saattanut sanoa ajattelemattomasti. Ole sinä viisaampi, omaat elämänkokemusta toisin kuin ystäväsi aikoinaan.
Ystävälläsi on nyt vaikeaa ja kasvun paikka ihmisenä. Sinulla on nyt onneksi asiat paremmin.
Mutta kannattaisiko odottaa siihen saakka, että hänellä on kaipaamansa lapsi vai ottaa asia puheeksi nyt. En tiedä. Yritän pitää etäisyyttä, mutta on hankalaa, kun ystävä selvästi haluaa avautua minulle ongelmistaan.
ap