Miten oppisi olemaan tyytyväinen?

Näin on ainakin väitetty. Toisaalta uskon myös sen olevan totta, ihan omalla kokemuksellani.

Ystäväni mies, 40v, menehtyi juuri pariviikkoa sitten ja sellainen pistää elämän uusiin raameihin, myös läheisten.

Voi kun ihminen oppisi arvostamaan sitä mitä on.

Jos sun kolleega siirtyy toisiin tehtäviin ja se kirpaisee, niin sun pitää miettiä, haluatko sinä toisiin tehtäviin vai et ja mitä olet valmis sen eteen tekemään. Sitten joko teet niin tai toteat, että olet sittenki nmieluummin näissä hommissa.



Jos haluat olla 5 kiloa hoikempi niin laihduta - tai totea, että vaiva ei ole sen arvoista, olet sittenkin mieluummin tämän painoinen.



Sä olet tyytymätön asioista, jotka ovat sun omia valintojasi. Ymmärrä se, niin voit olla niihin tyytyväinenkin. Et varmaan olisi tehnyt noita valintoja, jos et jotenkin pitäisi niitä parempina. Mut ymmärrä myös, että elämä on täynnä valintoja: kaikista pullista ei voi nyppiä rusinoita, eikä koko kakkua voi yhtä aika asyödä ja säästää.



Toista olis, jos sulla olis ongelmia, joihin et voi vaikuttaa. Sairautta ja sen sellaista.

kun huomaan olevani tyytymätön johonkin loppujen lopuksi mitättömään asiaan, että kuvittelen menettäväni kaiken. Silloin saan jotenkin ne tyytymättömyyden tunteet kuriin.

Itse olen miettinyt, että menisin mukaan vapaaehtoistyöhön. Toisten auttaminen voisi olla sellainen asia, joka pistää asioita raameihin.

Tosin en halua, että se on se toisen auttamisen motiivi, siis se, että voi sitten olla tyytyväinen omaan elämäänsä.

Onkohan tämä jotain keski-iän kriisiä?

ap.

kun huomaan olevani tyytymätön johonkin loppujen lopuksi mitättömään asiaan, että kuvittelen menettäväni kaiken. Silloin saan jotenkin ne tyytymättömyyden tunteet kuriin. Itse olen miettinyt, että menisin mukaan vapaaehtoistyöhön. Toisten auttaminen voisi olla sellainen asia, joka pistää asioita raameihin. Tosin en halua, että se on se toisen auttamisen motiivi, siis se, että voi sitten olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Onkohan tämä jotain keski-iän kriisiä? ap.

Menee ohi parissa vuodessa. Nyt on hyvä aika toteuttaa joku suuri haave, harrastus tai muu jota olet ajatellut jo kauan. Unohtuu tuo kitinä :)

t. 47v

Yhden tavoitteen toteutin jo. Juoksin maratonin. Ehkä joku vähän syvällisempi tavoite seuraavaksi. Kitinä pitäisi tosiaan saada loppumaan. :)

ap.

ja helpottaa tosiaan ihan kohta useinkin.

Onhan sitä tutkittukin, että neljänkympin jälkeen sitä oppii olemaan uein elämäänsä tyytyväinen. Oppii elämään tässä ja nyt, ei märehdi enää eilistä eikä niin odota koko ajan sitten kun... Huomaa saavuttaneensa paljon ja osaakin nauttia. Muutama vuosi sitten surin itsekin, että tässäkös tämä nyt oli mutta nyt neljävitosena olen yllättäen aika tasapainossa. Paljon on ehtinyt tehdä ja tapahtua ja paljon vielä varmaan ehtii mutta ennen kaikkea huomaa asioiden olevan monella tapaa hyvin ja nauttiikin arjesta. Kun jotenkin tajuaa elämän rajallisuuden, herää huomaamaan, että kannattaa nauttia elämästä joka päivä.

kun huomaan olevani tyytymätön johonkin loppujen lopuksi mitättömään asiaan, että kuvittelen menettäväni kaiken. Silloin saan jotenkin ne tyytymättömyyden tunteet kuriin.

Itse olen miettinyt, että menisin mukaan vapaaehtoistyöhön. Toisten auttaminen voisi olla sellainen asia, joka pistää asioita raameihin.

Tosin en halua, että se on se toisen auttamisen motiivi, siis se, että voi sitten olla tyytyväinen omaan elämäänsä.

Onkohan tämä jotain keski-iän kriisiä?

ap.