Ahdistuksen määrä ja avioero.

Olen eronnut kerran, kauan sitten. Muistan edelleen elävästi sen liiton viimeisen vuoden, kasvavan ahdistuksen ja oman päätöksenteon vaiheet. Eropäätös oli lopulta nopea, mies oli heti valmis eroamaan. En tiedä olisimmeko voineet saada liiton vielä toimimaan, jos mies olisi halunnut yrittää. Mutta en ole kuitenkaan koskaan katunut eroa.



Nykyisen mieheni kanssa olen ollut jo toistakymmentä vuotta. Liitto on erinäisistä syistä ajautunut alamäkeen parin viimeisen vuoden aikana. Nyt tunnistan itsessäni täsmälleen saman kasvavan ahdistuksen, joka aikoinaan johti aiemman liittoni päättymiseen. Nyt tuntuu aivan yhtä pahalta kuin sen liiton loppumetreillä. Ainoa ero, iso ero, on siinä että mies ei halua erota.



Olenko kykenemätön parisuhteeseen vai mistä on kyse? Jaksammeko/pystymmekö/haluammeko selvitä tästä kriisistä vai lähdemmekö erilleen?