Lue keskustelun säännöt.
Tuolla tytär huutaa ja raivoaa, kun
07.03.2011 |
sai kokeesta 7 puoli ja toisesta 8+. Muut saavat kuulemma kymppejä. Ja odottaa koko ajan saavansa itsekin niitä kymppejä. Joita ei todellakaan saa, koska se vaatisi hieman vaivannäköä. Ja vaivaa hän ei suostu koulua varten näkemään.
Aina kokeiden palautuksen jälkeen hirveä itku ja huuto. Mitä minä voin sanoa muuta kuin että ainoa keino saada parempia numeroita on tehdä huolellisemmin läksyjä, keskittyä tunneilla paremmin, lukea enemmän kokeisiin. Siitä taas seuraa itkua ja parkua, koska kyllähän tuon prinsessan mielestä jonkun muun pitäisi nähdä se vaiva hänen puolestaan. Tai vaikka ostaa jostain sitä koulumenestystä.
HUOH.
Kommentit (12)
12-vuotias. Lukuaineisiin hän ensin lukee itse, sitten kysellään ja esim. matematiikan kokeisiin oikein opetetaan, jos on epäselviä asioita.
Ja kyllä on vaikeaa sekin yhdessä harjoittelu, yhtä itkua ja parkua. Ei sen takia, että hän ei oppisi, on nopea ja näppärä lukija ja ymmärtää hyvin. Mutta kun ei millään viitsisi. Mikä vaan olisi kiinnostavampaa kuin lukea kokeisiin (vaikkapa minkä tahansa romaanin lukeminen).
Ja en tiedä, mitä olen tehnyt väärin. Jonkinlaisen hemmotellun prinsessaan lienen kasvattanut, koska hänell on oletus, että kaiken ikävän voi joku muu tehdä hänen puolestaan. Me autamme, me voimme vaikka istua koko ajan vieressä kokeisiin luvun ajan, Mutta emme voi hänen puolestaan niitä tehdä.
Meillä ei kummallakaan vanhemmalla kyllä ollut tuollaista. Luimme ja pyysimme vanhempiamme kyselemään. Samoin veljensä ymmärtää, että itsekin on tehtävä töitä. Ei saisi verrata, tiedän, mutta olen jo aivan hermona tuohon karjumiseen. MITEN saan perille, että menestys vaatii yleensä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänellä on oikeasti vähän vaikeuksia oppimisessa? Siis vaikka ihan vain huono opiskelutekniikka tms.
Taitaa vaan murrosikää ennakoida tuo kiukuttelu :)
että hänellä on oikeasti vähän vaikeuksia oppimisessa? Siis vaikka ihan vain huono opiskelutekniikka tms.
Nyt lopetti. Mielialat heittelee.
Mutta joo, vaikeuksista suurin on se, että haluaisi, että joku tekisi kaiken ikävän hänen puolestaan. Keskittymiskykyä riittää, hän voi lukea näkemättä ja kuulematta maailmaa ympärillän vaika tuntikausia. Mutta mikä tahansa ikävä asia niin ei jaksaisi. Tekisi mieleni sanoa, että laiskuutta, mutta omapa on luomukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttö huuteli tuolta, että onko mulla vinkkejä opiskeluun. Ja kysyi, voisiko opettaa mulle matematiikkaa, niin oppisi itse samalla.
On kyllä ihan tosi murrosikämeininkiä. Nollasta sataan sekunnissa. Mutta kyllä taas kohta nähdään, sanonpa vaan, kun pitäisi alkaa lukea tosissaan.
Mutta nyt menen kertomaan parhaat vinkkini ;). Ensiksikin se, että etsi rauhallinen paikka ja yritä keskittyä vain siihen lukemiseen, ei moneen asiaan yhtä aikaa.
että hänellä on oikeasti vähän vaikeuksia oppimisessa? Siis vaikka ihan vain huono opiskelutekniikka tms.
Nyt lopetti. Mielialat heittelee. Mutta joo, vaikeuksista suurin on se, että haluaisi, että joku tekisi kaiken ikävän hänen puolestaan. Keskittymiskykyä riittää, hän voi lukea näkemättä ja kuulematta maailmaa ympärillän vaika tuntikausia. Mutta mikä tahansa ikävä asia niin ei jaksaisi. Tekisi mieleni sanoa, että laiskuutta, mutta omapa on luomukseni.
Meillä onneksi auttaa se, kun jaksotan sen lukemisen usealle päivälle. Jos vain parina edellisenä iltana lukisi, niin siinä olisikin hommaa niin moneksi tunniksi kerrallaaan, että johan homma jäisi siihen.
Mietin minäkin, onko hänellä oikeasti vaikeuksia omaksua asioita. Muistaako asiat, kun kuulustelet häneltä luettua? Onko varmasti ymmärtänyt asiat?
Minusta tuossa ei auta kuin sitkeys ja tiukkuus. Mitään hauskaa ei tehdä ennen kuin päivän lukutinki on tehty ja kuulusteltu. Ihan sama, meneekö siihen kolme tuntia vai vartti.
Auttaisiko joku motivointi lisänä, vaikka pieni rahapalkkio hyvästä numerosta? En itse ole siihen ryhtynyt, koska minusta lapsen pitäisi oppia, että menestyminen ja asioiden OPPIMINEN ovat palkintoja sinänsä. Mutta voisihan sitäkin tietysti kokeilla, että viikkorahan sijaan annettaisiin pieni raha kiitettävistä arvosanoista. Lisäähän se paineita, mutta ei lapsesi varmaan nyt oikeasti niin tyhmä ole, ettei ymmärrä kokeisiin lukemisen vaikuttavan siihen, millaisia arvosanoja niistä tulee!
JOS ei sitten ole kyse siitä, että hänellä on tosiaan aitoja vaikeuksia oppia ja turhautuu, kun ei pärjää, vaikka yrittää parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hänellä on oikeasti vähän vaikeuksia oppimisessa? Siis vaikka ihan vain huono opiskelutekniikka tms.
Nyt lopetti. Mielialat heittelee. Mutta joo, vaikeuksista suurin on se, että haluaisi, että joku tekisi kaiken ikävän hänen puolestaan. Keskittymiskykyä riittää, hän voi lukea näkemättä ja kuulematta maailmaa ympärillän vaika tuntikausia. Mutta mikä tahansa ikävä asia niin ei jaksaisi. Tekisi mieleni sanoa, että laiskuutta, mutta omapa on luomukseni.
Meillä onneksi auttaa se, kun jaksotan sen lukemisen usealle päivälle. Jos vain parina edellisenä iltana lukisi, niin siinä olisikin hommaa niin moneksi tunniksi kerrallaaan, että johan homma jäisi siihen.Mietin minäkin, onko hänellä oikeasti vaikeuksia omaksua asioita. Muistaako asiat, kun kuulustelet häneltä luettua? Onko varmasti ymmärtänyt asiat?
Minusta tuossa ei auta kuin sitkeys ja tiukkuus. Mitään hauskaa ei tehdä ennen kuin päivän lukutinki on tehty ja kuulusteltu. Ihan sama, meneekö siihen kolme tuntia vai vartti.
Auttaisiko joku motivointi lisänä, vaikka pieni rahapalkkio hyvästä numerosta? En itse ole siihen ryhtynyt, koska minusta lapsen pitäisi oppia, että menestyminen ja asioiden OPPIMINEN ovat palkintoja sinänsä. Mutta voisihan sitäkin tietysti kokeilla, että viikkorahan sijaan annettaisiin pieni raha kiitettävistä arvosanoista. Lisäähän se paineita, mutta ei lapsesi varmaan nyt oikeasti niin tyhmä ole, ettei ymmärrä kokeisiin lukemisen vaikuttavan siihen, millaisia arvosanoja niistä tulee!
JOS ei sitten ole kyse siitä, että hänellä on tosiaan aitoja vaikeuksia oppia ja turhautuu, kun ei pärjää, vaikka yrittää parhaansa.
Kun kiukutteli todistuksen numeroita, niin lupasin jotain (en enää muista paljonko) jokaisesta korotetusta numerosta kevättodistukseen. En muuten suosi rahpalkkoja koulunkäynnistä. Enkä siis suostu maksamaan yksittäisistä koenumeroista. Näyttää kyllä nyt pahasti siltä, että mikään numero ei kevääseen korotu, joten saan kuunnella huutoa taas silloin.
Todistus oli ihan ok, 8 ja 9 kaikki numerot. Ei ollut yhtään 7 ja palaute koulusta on muutenkin positiivista. Ongelma on se, että itse haluaisi saada niitä kymppejä, eikä tajua, että se vaatii työtä, työtä ja työtä, koska ei ole erikoislahjakkuus. Harva onkaan. Mutta kyllä ne kympit ihan siellä saatavilla olisivat tytön järjellä, jos vaan näkisi sitä vaivaa.
Ei tosiaankaan tee koulun eteen paljonkaan työtä, paitsi esitelmiin ja ainekirjoitukseen. Ehkä olen itsekin laiska, täytyy olla enemmän mukana koulutyössä.
Mutta kun tuolla on niin kamalan kova ja nariseva äänikin, kun huutaa. En jaksaisi kuunnella sitä valittamista.
Minä kyllä miettisin mieluummin sitä koenumeroiden palkitsemista. Ihan siksi, että 12-vuotias on vielä hurjan lyhytpinnainen eikä osaa pitää palkitsevana sellaista, jota ehkä saa monen kuukauden päästä. Palkinnon pitäisi tehotakseen tulla nopeammin.
-2-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä miettisin mieluummin sitä koenumeroiden palkitsemista. Ihan siksi, että 12-vuotias on vielä hurjan lyhytpinnainen eikä osaa pitää palkitsevana sellaista, jota ehkä saa monen kuukauden päästä. Palkinnon pitäisi tehotakseen tulla nopeammin.
-2-
Hyvä pointti tuokin. Mä ajattelin opettavani pitkäjännitteisyyttä, mutta meneeköhän tämäkin oppi ojaan :). Harmillista, kun samalla henkilöllä on pirteenään kunnianhimo ja laiskuus. No nyt opettamaan sitä matematiikaa. Ei kun opettelemaan.
Eli kyllä ainakin haluaisin lukihäiriöt ym. poissuljettavan. Nimittäin tavallisen läksyjen tekemisen ei pitäisi tuntua vaivalloiselta.
Oppiiko lapsesi kuulemalla, näkemällä vai tekemällä?
Autatko häntä valmistautumaan kokeisiin?