Te kenellä on teinipoikia..

Annan pojan tutustua suhun. Pizzan tekeminen yhdessä olis varmaan yksinkertaisinta. Nuoretkin on yksilöitä ja jotkut haluavat olla rauhassa. Turhan yrittää mennä mukaan nuorisokulttuuriin, pleikkoihin ym,. Et ole pojan kaveri etkä ikinä pääse sisään siihen maailmaan etkä tajua niitä juttuja vaikka omasta mielestäsi tajuaisitkin. Teinipojat on yleensä innokkaita kokkaamaan, omanikin tekee kavereittensa kanssa usein pizzaa.

karkkien ja sipsien kanssa. Toiminut aina meillä sillä poika on ujo ja en edes yritä olla mikää äitipuoli hänelle.



Nyt alkanut luonnostaan jutustelemaan minulle ja tehdään esim. shoppailureissuja kaikki yhdessä mm. vaatekauppoihin ja Biltemaan :)

Mutta jos säväyttää tahdot, kehotan samaa kuin tuo yksi, huikkaat Mo, ja jos et ymmärrä mitä poika puhuu kysyt WTF?



Mut siis joo, ei sitä tutustumista voi pakottaa, kaikki aikanaan. Juttelet vaan niitä näitä ja kokkaat vaikka pitsaa pojan lempitäytteellä.



t. kolmen pojan äiti joista kaksi jo teinejä

Joo en ajatellu tuppautua hänen elämään, ymmärrän että en oo hänelle mitenkää tärkeä. Mutta jos sais hienovaraisesti luotua hyvän suhteen kuitenkin. Sen tiedän että isänsä ei oo naisia hänelle esitelly, joten tuskin pitää mua vain "hoitona" kuten joku tuolla kommentoi :) Jos otan tuon kokkailuvinkin (tai lettukestit) ja muistan myös tuon mo, otats, kits... :))

teiniä itse, kits! Pitää sinua ihan pellenä.

Ole aikuinen ja kohtele häntäkin sellaisena.

joissa kehotetaan olemaan tutustumatta poikaan. Ja varsinkin tuosta äidin mustasukkaisesta kommentista.



Mun teinipoikani on kiinnostunut kaikista moottoreilla kulkevista. Joten jo se, että haluaa kuunnella jotain hänen kiinnostuksen kohteestaan luo varmaan positiivista fiilistä. Näyttää vihreää valoa hänen kiinnostuksen kohteilleen. Ei siinä tarvitse hänen kanssaan Motonettiin lähteä, mutta ottaa asiallisesti vastaan keskustelu varusteluista tms.



Helpointa teidän koko porukalla on varmaan käydä yhdessä syömässä, tehdä sitä ruokaa, käydä keilaamassa. Mielestäni on hyvä, että on jotain yhteistä tekemistä, vaikkei se teini oliskaan niin innokas ensin sinne lähtemään. Yhteinen tekeminen on kuitenkin se juttu, jossa pääsee luontevasti tutustumaan toisiinsa.



Viesteistäsi tulee hyvä positiivinen fiilis, että olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan poikaan ja näkemään vähän vaivaa asian eteen. Rennosti vaan ja tosiaan teini tykkää, kun häneen suhtaudutaan jo kuin melkein aikuiseen.

Siitä sitten löytyy se tekeminen ja vaikka hyvän ruuan kera.

Etenkin nro 31.

Itsekin vähän ihmettelin joitakin vastauksia joissa käskettiin melkeempä jättää teini rauhaan. Kyllä mun mielestä häneenkin pitää suhde luoda jos aion isän rinnalla pysyä.



Mutta tässä ketjussa tuli aika paljon vinkkejä joten eiköhän näillä pääse jo alkuun :)



ap

tai soittaa jotain instrumenttia tai laittaa jotain sairaan hyvää ruokaa, niin ole numero 1.

Kohtele poikaa kuin nuorta aikuista. Ole oma itsesi äläkä yritä miellyttää. Ole kiinnostunut mutta älä utelias.

Kysy pojan isältä ideoita..

Ton ikäiset pojat on tosi yksilöllisiä.



Meidän pojan mielestä on jo laatuaikaa jos vaan katotaan telkkaria yhdessä. Ei se mitään mun kanssa kahdestaan halua tehdä..

Ja jos mä jotain ehdotan niin se vaan nauraa, että ei tarvi stressata mitään turhaa kun voi vaan olla :)

En osaa taistelu tai roolipelejä, mutta ei pelikka ihan vieraskaan ole :)

Ruokaa osaan laittaa että ehkäpä sitten se.. :)

sekä älyllinen keskustelu jonkun aikuisen kanssa joka ei ole oma äiti tai isä

Kiinnostuksen kohteet kyllä vaihtelee valtavasti lapsesta riippuen. Kysele ensin miesystävältäsi, mitä hänen poikansa vapaa-aikana puuhailee.



Jos pojalla ei ole hirveä teiniangstivaihe meneillään, niin nuoret kyllä mielellään juttelevat aikuisten kanssa. Itse ehdottaisin, että ensitapaaminen olisi jossain muualla kuin pojan kotona ja suht lyhytaikainen. Avoimin mielin ja aidosti kiinnostuneena tapaaminen sujuu hyvin ja alkujännitys lähtee kummaltakin pois.



Sori, kun en parempia neuvoja osaa antaa. Ajan myötä teillekin se yhteinen juttu löytyy.

16-v poika on muka niin "mies" ettei tosikaan. Kulkee tukka silmillä ja mitään muuta väriä ei vaatekaapista löydy kuin mustaa.

Mun nyksä pelaa tuon kanssa lautapelejä! Aivan hervottoman hauskaa! Ensin venyy huoneestaan muka ei kiinnosta asenteella ja ekan 10 minuutin jälkeen nauraa niin ettei mitään rajaa. Aliasta pelataan sitten koko porukalla ja sitä uskaltaa jopa joskus toivoa.

Kokeile!

täytyy tehdä jotain? Antaisit olla rauhassa! Ihan oikeasti, sille teinille et ainakaan tässä vaiheessa ole yhtään mitään muuta kuin isän satunnainen hoito (isälle voit olla paljon muutakin, tämä on teinin näkökulma), eikä hän todennäköisesti ole erityisen innokas tekemään kanssasi yhtään mitään.



Tai jos valita saisi, olisi sellainen isän tyttökaveri kiva, joka siivoaisi talouden aina käydessään...

mun teinit olis ihan myytyjä

saati isän tyttöystävän eli älä ainakaan nolaa lapsiparkaa raahamalla sitä hohtokeilaan tai elokuviin tai urheilutapahtumaan.

Eli juttele pojan tulevaisuudensuunnitelmista, harrastuksista yms, ja kuuntele herkällä korvalla, mitä hän kertoo. Itselläni on poikia ja olen myös töissä yläkoulussa. Pojat ovat teini-iässä paljon avoimempia kuin tytöt, he yleensä tykkäävät puhella itsestään, ellei sitten kyseessä ole aivan mahdottoman arka tapaus. Ole myönteinen, reilu ja kiva. Älä arvostele ja kummastele mitään hänen asioitaan. (Ainakaan näin aluksi...)



Hyvä ruoka on tie jokaisen miehen sydämeen. Yhteistä tekemistä on vaikea keksiä.

että sä alkaisit kehittelemään jotain viihdykettä vieraalle teinille. Eiköhän sen oma isä tiedä parhaiten mistä lapsensa tykkää ja mitä isällä ja lapsella on tapana touhuta yhdessä. Sitten liityt vain joukkoon.



Jos isä ja lapsi tykkää käydä hiihtämässä, niin miksi menisitte luistelemaan, kun voitte ihan yhtä hyvin mennä hiihtämään, jolloin kaikki tykkää. Näin esimerkkinä.

Kun tapaatte, heilauta päätä nykäys taakse ja sano mo. Sit voit näyttää limsapulloa ja kysyy otaks. Sit nyökkäät telkkariin päin: tuleeks mitä?



No ei nyt ihan, mut ainakaan meillä äänenmurroksinen poika ei osaa puhua enää, murahtelee ja pätkii sanoja, vaikkei oo mitenkään pahalla päällä. Jos tulee vieras ihminen, se just ja just tervehtii (mo), mutta ei vapaaehtoisesti jää juttelemaan. Eniten se tykkää niistä, ketkä antaa aikaa 'kesyyntyä'. Eikä lässytä.