Mitä ajattelet jos tapaisit 30-vuotiaan hyvännäköisen

Mun ystäväpiiriin kuuluu useampikin tällainen ihminen.

Hän haluaa elää vapaana, on työhön ja harrastuksiin keskittynyt, on liian kranttu tai ei vaan löydä hyvää kumppania, on traumoja lapsuudesta tai huonosta parisuhteesta tai on homoseksuaali.

hänelle tullut vastaan yhtä mukavaa ja hyvännököistä toisen tai saman sukupuolen edustajaa. Miä muuta voisi miettiä?

nykyisen mieheni. Ei minussa ollut mitään vikaa, oli vaan niin hauskaa elää sinkuna siihen saakka :) Nyt ei enää kaipaa vapita aikoja, nautin kun on oma perhe ja vielä aika pienet lapset.

tähän oikea vastaus on että tyyppi on liia omituinen tai homo. Sitä Ap hakee.

Tuttavapiirissä on tällaisia ihmisiä useampikin kappale. Suhteita on heillä kaikilla takana jonkin verran, mutta naimisiin asti ei ole vielä menty.

mä tapasin sellaisen 2 vuotta sitten. Ihailin omaa säkääni kun tapasin tuollaisen vapaana kuljeksimasta, mies oli (on) kaikin puolin ihana ja hyvä kumppani. Mutta äärimmäisen sitoutumiskammoinen, mistään tulevaisuudensuunnitelmista paria kuukautta pidemmälle ei voinut puhua. Kai sitä ois voinut jatkaakin, tapailla päivä kerrallaan -periaatteella, mutta itse kun toivoisi jonkunlaista jatkuvuuttakin jo, niin siihen se nasahti. Kuten miehen aiemmatkin ½-2 vuoden suhteet.

tähän oikea vastaus on että tyyppi on liia omituinen tai homo. Sitä Ap hakee.

ap.

eikö kaikki suhteet, myös avioliitto ole pohjimmiltaan päivä kerrallaan- tyyppisiä? Siis että eihän kukaan voi vannoa, että jaksaa katella vielä 5 vuoden päästäkin, vaikka juuri tänään tuntuisi siltä.

ja että mitä enemmän ikää tulee ja mitä pidempään yksin elää, sitä epätodennäkoisempää on, että koskaan saa sitä puolisoa.

joka sopii hänelle.

eikö kaikki suhteet, myös avioliitto ole pohjimmiltaan päivä kerrallaan- tyyppisiä? Siis että eihän kukaan voi vannoa, että jaksaa katella vielä 5 vuoden päästäkin, vaikka juuri tänään tuntuisi siltä.

Mutta mun mieheni tapauksessa kyse oli siitä, ettei voinut edes kesän suunnitelmia tehdä, kun "ei voi tietää". Ei noilla sanoilla, mutta kuitenkin. Yhteen ei voitu muuttaa, perhettä perustaa, avioliitosta puhua - päivä kerrallaan -periaatteella kaikki toimi hyvin, mutta mitään lupauksia ei irronnut. Toimii varmasti toisenlaiselle naiselle, mutta minä halusin perheen. Ja totta kai mikä tahansa liitto voi kariutua koska tahansa, mutta kun ei ikinä edes sinne asti päästy...

ja että mitä enemmän ikää tulee ja mitä pidempään yksin elää, sitä epätodennäkoisempää on, että koskaan saa sitä puolisoa.

ikään mennessä takana kaksi parisuhdetta. Tapasin tulevan aviomieheni kun olin 33-vuotias ja menimme naimisiin kun olin 35 ja nyt olen 40v ja naimisissa ja lapsia kaksi. En tosiaankaan ajattele, että ihmisen pitäisi olla 30-vuotiaana naimisissa. On ihan faktaa, että mitä nuorempana avioituu, sitä todennäköisemmin kyseessä on eroon päätyvä liitto.

nautin elämästäni, matkustelin enkä todellakaan olisi ollut valmis sitoutumaan. Outoa jos jonkun mielestä tuo on outoa.