Millaista elämäsi oli 34-vuotiaana? Entä nyt?

olin naimisissa ja töissä asiantuntijatehtävissä isossa firmassa.



Nyt 4 vuotta myöhemmin hyvin vähän on muuttunut, paitsi että lapsi on maailmassa ja olemme muuttaneet isompaan taloon. Työpaikka on edelleen sama, kuten myös mies.

mutta en ole niin vanha vielä, onneksi. :-)

Kohta velaton talo ja loma-asunto, elämä kaikin puolin mallillaan.

Nuorin oli juuri saanut diagnoosin ja elämä oli aikamoista haastetta.

Omakotitalon remppa alkoi, eikä ole vieläkään valmis.

Minä sain myös vakituisen työn kotiäitivuosien jälkeen.

Naimisissa 12 vuotta. Lapsia kolme: 8 v, 7 v ja 4 v. Vakityöstä irtisanouduin 1,5 v sitten ja nyt opiskelen lääkiksessä. Viime kesänä myimme omakotitalomme ja toteutimme oikean unelmamme muuttamalla vanhaan kivitaloon (kerrostalo) kaupungin keskustassa.

olin äitiyslomalla (olen ollut töissä 25-vuotiaasta, jolloin valmistuin), Asuimme jo tässä kodissa.

Nyt 41 v., kolme lasta, asuntolaina juuri maksettu loppuun (eikä uutta oteta! :)), hyvä avioliitto. Teen työtä joka vaatii paljon, mutta myös antaa minulle paljon.

Parikymppisenä kuulin, että 40-v. iässä elämä hymyilee. No olen kyllä jotenkin tasapainoisempi kuin nuorempana, joten sikäli pitää paikkansa. Murheita on elämässä, mutta niihin suhtautuu eri tavalla kuin ennen, jotenkin kevyemmin. Mutta ruuhkavuodet siis menossa, itsellä lapset vielä pieniä. Omat ja miehen vanhemmat dementoitumassa, eli hoitoapua ei saada mistään, vaan päinvastoin oma aika pitäisi riittää heidänkin hoitamiseen. Työasiat rempallaan, talon rakennus edessä, unettomuus kroonista. Ihmeen hyvin silti menee, kunhan vain pysyttäisiin perusterveinä.

ei tietoa mihin sijoitun työelämässä

lapset tarhassa



nyt olen ahdistunut tohtori

ei tietoa mihin sijoitus työelämässä

lapset koulussa

Ruuhkavuosiahan nämä ja epävarmuus tulevasta stressaa myös. Pitää yrittää nauttia kuitenkin elämästä, vaikka kaikki asiat kasautuu ja lapset on pieniä :). Asioilla on tapana järjestyä.

naimisissa ja lapseni oli 1 v. olin masentunut, kun ymmärsin, että olin nainut väärän miehen.No- nyt 7-vuotta myöhemmin olen paljon onnellisempi. Olen eronnut ja tavannut elämäni rakkauden. Life is smiling again:)

Mutta en osannut. :-(

Sitä ei tajuu koskaan kuinka äkkiä aika menee ja kuika hetkistä pitäisi osata ottaa kiinni mutta taas toisaalta, osaako sitä ottaa koskaan kiinni mistään. Ihminen on kovin tyytymätön olento.

Yritimme lasta ekan kerran eikä vielä tärpännyt. Miehen olin tavannut 4 vuotta aiemmin. Kävimme molemmat töissä, minä välillä ylitöissäkin. Asuimme kaksiossa.

Niin, nyt asumme kolmiossa. Opiskelu työn ohessa ja ylityötunnit päättyivät siihen, kun lapsi syntyi 12 vuotta sitten. Aiemmin pidin opiskelusta, mutta lapsen tultua en ole enää jaksanut keskittyä siihen. Nyt olisi taas periaatteessa omaa aikaa, mutta vanhemmat ovat alkaneet sairastella viime vuosina ja olen aika väsynyt heidän auttamiseensa.



Rahatilanne on kuitenkin ollut ok, ja olemme pystyneet matkustelemaan lomilla, mikä on mukavaa.

olin ahdistunut väitöskirjantekijä

ei tietoa mihin sijoitun työelämässä

lapset tarhassa

nyt olen ahdistunut tohtori

ei tietoa mihin sijoitus työelämässä

lapset koulussa

Olin ahdistunut perheetön väitöskirjantekijä -- nyt olen ahdistunut perheellinen väitöskirjantekijä. Jotkut eivät pääse eteenpäin elämässään?

olen nyt 34v. Olen kotiäiti ja opiskelija.

ja odotin toista lasta, ikäero 1v9kk ja se toinen syntyi vielä ollessani 34v. Nyt olen 43v. Lapsia on 4, joista nuorin alle 2kk. Olen nuorimpien tyttöjen kanssa kotona. On kivempaa kuin 34v., vaikka se raskausaika olikin kiva, niin vauvan kanssa 35v. oli rankkaa, kun esikoinen oli jonkin aikaa hirmu mustasukkainen. Nyt taas on elämässä rytmit kohdallaan ja äitiys rentoa. Olen tyytyväisempi ja onnellisempi nyt kuin 34v.

avioliiton jälkeen. Rakastunut syvästi ja juuri menettänyt elämäni rakkauden (jonka olin tosin jo tuntenut muutaman vuoden).



Nyt - em suuri rakkaus on taas elämässäni, ehkä, toivottavasti... Molemmat perheellisiä ja onnellisia tahoillaan. Aikaa kulunut lähes 20v

10 vuoden yksinhuoltajuus oli jäämässä taakse. Olin kasvattanut kolme lastatani yksin siihen saakka. Kävin töissä, oikeastaan kahdessa työssä ja mietin miten ihmeessä selviän lastenhoidosta enää.



Nyt olen saman miehen kanssa, kahta lasta ja uutta elämää rikkaampana. Kotiäitinä. Kaikki on ihan toisin ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen. Harrastan paljon, maailma tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia.