Musta tuntuu etten selviä täyspäisenä tyttären murrosiästä

Ja valitettavasti ei ole kunnolla alkanutkaan vielä. Voi sitä valituksen, narinan ja mutinan määrää. Ja rumaa kielenkäyttöä.

Naristaan, kitistään, valtetaan kaikesta, kaikki on huonosti mutta mitään ei olla valmiita tekemään asioiden eteen. Joskus tuntuu että valittaminen on se pääasia.

Ja tyttärellä ikää 15 v. Samoista asioista pitää jankuttaa joka päivä ja mikään ei muutu!!!

Ja koulu ei kiinnosta pätkääkään...

ihan samanlaistahan se oli uhmaikäisen kanssa aiemmin.

Ajattele sitä, jos olet useamman lapsen äiti, että viisastut ja opit uutta eli seuraavien kanssa menee sitten jo melkein lonkalta koko homma.

Tsemppiä ja sisua sinulle!

T. kahden aikuisen ja kahden teinin äiti

Oliko hankala murrosikä ns. aistittavissa jo lapsen ennen murrosikää? Siis se, että vaikeaa tulee lapsen kanssa olemaan? Olen kovasti mietinyt aihetta ja tuntuu, että toinen tyttäristäni tulee olemaan murrosiässäkin aivan käsittämättömän vaikeä, kun on jo nyt niin itsepäinen ja saa järjettömiä raivareita jne. Toinen on 7v ja jo nyt patalaiska:(

ihan samanlaistahan se oli uhmaikäisen kanssa aiemmin. Ajattele sitä, jos olet useamman lapsen äiti, että viisastut ja opit uutta eli seuraavien kanssa menee sitten jo melkein lonkalta koko homma. Tsemppiä ja sisua sinulle! T. kahden aikuisen ja kahden teinin äiti

Jotenkin mulla on tunne etteivät ole yhtä vaikeita tai ainakins ellainen harhaluulo mulla on vielä =)

tai sitten en huomannut, että olisi voinut päätyä vääntämään samoista asioista uudestaan ja uudestaan. Jotkut teinit ovat niin flegmaattisia, että eivät viitsi edes riidellä.

Oliko hankala murrosikä ns. aistittavissa jo lapsen ennen murrosikää? Siis se, että vaikeaa tulee lapsen kanssa olemaan? Olen kovasti mietinyt aihetta ja tuntuu, että toinen tyttäristäni tulee olemaan murrosiässäkin aivan käsittämättömän vaikeä, kun on jo nyt niin itsepäinen ja saa järjettömiä raivareita jne. Toinen on 7v ja jo nyt patalaiska:(

Meillä on lopultakin murrosikä jäämässä lopullisesti taakse, ikää pari kk vaille 17v. Ihme, että olen vielä järjissäni ja voi tätä helpotuksen tunnetta! Pahinta aikaa kesti ehkä n. 2,5v ja tuntui, että se ei lopu koskaan. Ihan kamalaa aikaa!Melkein joka päivä huokaisen helpotuksesta, enkä meinaa uskoa vieläkään, että tästä selvittiin, molemmat. :)

Meillä on lopultakin murrosikä jäämässä lopullisesti taakse, ikää pari kk vaille 17v. Ihme, että olen vielä järjissäni ja voi tätä helpotuksen tunnetta! Pahinta aikaa kesti ehkä n. 2,5v ja tuntui, että se ei lopu koskaan. Ihan kamalaa aikaa!Melkein joka päivä huokaisen helpotuksesta, enkä meinaa uskoa vieläkään, että tästä selvittiin, molemmat. :)

Nyt tuntuu siltä että voisin ruveta itkemään.

t. 14½v, 13v ja 11v tyttöjen äiti

voin kyllä kertoa, että kyllä ne pojatkin voi vaikeita olla:/



Omani täyttää kesällä 16v. Poika on perusluonteeltaan tasapainoinen, rauhallinen ja sosiaalinen, eli esim. uhmaikää ei oikeastaan pahana ollut ikään. Ei myöskään ollut mustasukkainen, kun tuli ekaa kertaa 7-vuotiaana isoksi veljeksi.



Mut eka vaikeampi paikka oli 5. luokan jälkeen kesällä. Siitä sitten eteni ns. sykleittäin, välillä helppoo ja ihanaa, seuraavassa hetkessä taas yhtä kampeamista. Ja olen sentään itse ammattikasvattaja:/



No, nyt on taas paljon helpompi jakso menossa. Olen kyllä pitänyt aika tiukat rajat esim. kotiintuloajoissa ja muutoinkin. Mikään huippu ei oo ollut koulussa, mutta sentään aktiivisesti paikalla:)



Nyt halkee amikseen ja sitä itseäänkin helpoitti, kun löysi omat alansa. Nyt sai jopa kesätöitä itse hankkien, mistä olen äitinä ylpeä:) Ei myöskään tupakoi eikä ryypiskele, eli ehkä olen sittenkin päässyt aika helpolla:)))



Mut vinkkinä nuorempien äiteille, että kannattaa olla tarpeeksi tiukkana nuorempina ikävaiheina, että on sopivasti auktoriteettiä myöhemminkin, muutoin voi korttitalo sortua:)

Mulla kohta 16 v tyttö ja just 14 v täyttänyt ja kohta 11 v tyttö. Ja voin kertoa, että karmeaa on. Etenkin tuon vanhimman kanssa: hänellä ei ole ollut juurikaan uhmaikiä, mutta nyt sitten sitäkin suuremmalla voimalla murkkuikä.



Kyllä mamma joutuu lujille - etenkin kun näitä on kolme suht peräkkäin. Ei tule tylsää meillä!

Ja nyt jo haron hiuksiani... Tyttö joka oli 11-vuotta kiltti ja hyvin "hallussa" alkaa luisua käsistäni kauemmas ja kauemmas. Ja tiedän, että tätä jatkuu vielä useampi vuosi. Ihan kauheeta. Miten niistä tulee tollasia hirviöitä ihan yhtäkkiä. Itse olin kuulemma ihan samanlainen. Kiltti murrosikään asti ja sitten sitä peetä tulikin tuutin täydeltä. Että sitä odotellessa...

Musta tuntuu etten selviä täyspäisenä tyttären murrosiästä. Mä olen niiin kyllästynyt vääntämään samoista asioista joka saakelin päivä.

Eli kyllä meitä varmaan on monia samassa tilanteessa!

Oma esikoistyttäreni on kohta 14v ja murkkuoireilu alkoi jo 11-vuotiaana ailahtelevalla kiukuttelulla ja raivareilla. Välillä tuntui, että se jo helpottaa, mutta taas on hirmuista aaltoliikettä ollut! Huonoina hetkinä haistattelee ja raivoaa aivan järkyttävällä tavalla, mutta LUOJAN KIITOS niitä hyviä hetkiäkin on välillä. Joskus saan jopa kehuja (kylä sä äiti oot oikeesti aika kiva) ja antteksipyyntöjä rumasta käytöksestä ja niillä sitten eletäänkin pitkän aikaa. Kamalaa on se, että tämä luultavasti vielä pahenee ja kestää monta vuotta!!! Puhumattakaan siitä, että kolme lasta vielä tulossa perässä. Ehkä niiden kanssa sitten hanskaa nämä murkkujutut jo kokemuksella, ihan kuin uhmaiänkin.

Ai niin, meillä tuo murkkuraivotar oli kyllä tosi kova raivoamaan uhmaiässäkin. Seuraavaksi murkkuikään tulevalla pojalla ei uhmaikää oikein ollutkaan; elättelen toiveita, että jospa ei tulisi murkkuoireitakaan... :)