Miten kertoa lapselle

En tiedä mutta jos isällä mt-ongelmia, niin ehkä tuo tapaamispäätös ei ole ihan lopullinen.

Jos olet varma että ei ole ihan lopullinen päätös, niin sano että isällä on vaikeampaa nyt ja hän on jonkin aikaa omissa oloissaan tms. Tuon ikäinen usein jo ymmärtää mitä tarkoittaa masennus jos sitä vähän vielä selittää.

Mutta korosta ettei ole lapsen vika.

isä on sairas ja hänen on vaikea olla lapsen kanssa. Sairaus voi kestää kauan ja isä on niin sairas, ettei jaksa tehdä tavallisia asioita. Jos osuisi omalle kohdalle, hankkisin lapselle myös ammattiapua esim keskusteluapua kuraattorin kanssa.

ole kyse enää masennuksesta... Isä on todella sairastunut nyt aikuisiällä ja ei enää uskalla tavata lastakaan. Mutta jos kerron siis vain, että isällä on nyt sellainen sairaus ettei voi tavata.



ap

ole kyse enää masennuksesta... Isä on todella sairastunut nyt aikuisiällä ja ei enää uskalla tavata lastakaan. Mutta jos kerron siis vain, että isällä on nyt sellainen sairaus ettei voi tavata.

ap

Mikä sairaus estää lapsen tapaamisen? En ole koskaan kuullut.

on parasta.

ole kyse enää masennuksesta... Isä on todella sairastunut nyt aikuisiällä ja ei enää uskalla tavata lastakaan. Mutta jos kerron siis vain, että isällä on nyt sellainen sairaus ettei voi tavata. ap

Mikä sairaus estää lapsen tapaamisen? En ole koskaan kuullut.

voin kai tämän kertoa, että on sairastunut skitsofreniaan. On todella harhainen, kuulee ääniä, on vainoharhainen yms.

ap

rehellisesti niin kuin asiat ovat. Älä salaile mitään, sillä se on vahingollista lapselle ja hänen kehitykselleen ja tulevaisuudelleen. Mutta jos on toivoa, että lapsi vielä voisi joskus tavat sitä niin, anna sitä myös.



Kymmenvuotias on jo aika iso ja ymmärtää kyllä enemmän kuin luulemmekaan.



Jos sairaus on esim. skitsofrenia, niin kerro siitäkin avoimesti, silloin se ei ole niin ahdistavaa. Ehkä voisit keskustella lapsen isän kanssa siitä mahdollisuudesta, että tapaisitte vaikka yhdessä isää tai lapsi tapaisi isää mummolassa.

eli sanot tosiaan, että isä on niin sairas, että pysty eikä osaa tavata lasta. Ettei isä pysty ajattelemaan tai tuntemaan niin kuin tavallisesti. Että isä tarvitsee paranemisrauhaa ja sitten myöshemmin hän voi pystyä taas parempaan - se lienee totta, vaikka kyse olisi pysyvästäkin mielisairaudesta, kunhan shokki menee ohi. Kymmenvuotias lapsi kykenee tämän jo ymmärtämään, hän on jo nähnyt monia sairaita, jotka tarvitsevat sairastamisrauhaa ja paranemisrauhaa.

ole kyse enää masennuksesta... Isä on todella sairastunut nyt aikuisiällä ja ei enää uskalla tavata lastakaan. Mutta jos kerron siis vain, että isällä on nyt sellainen sairaus ettei voi tavata. ap

Mikä sairaus estää lapsen tapaamisen? En ole koskaan kuullut.

voin kai tämän kertoa, että on sairastunut skitsofreniaan. On todella harhainen, kuulee ääniä, on vainoharhainen yms. ap

tauti lääkinnällä saadaan hallintaan, tilanne muuttuu ja tapaamisia voidaan taas jatkaa. Osa skitsofrenikoista käy ihan normaalisti töissä.

ole kyse enää masennuksesta... Isä on todella sairastunut nyt aikuisiällä ja ei enää uskalla tavata lastakaan. Mutta jos kerron siis vain, että isällä on nyt sellainen sairaus ettei voi tavata. ap

Mikä sairaus estää lapsen tapaamisen? En ole koskaan kuullut.

voin kai tämän kertoa, että on sairastunut skitsofreniaan. On todella harhainen, kuulee ääniä, on vainoharhainen yms. ap

tauti lääkinnällä saadaan hallintaan, tilanne muuttuu ja tapaamisia voidaan taas jatkaa. Osa skitsofrenikoista käy ihan normaalisti töissä.

Nyt vaan selität että tilanne isän kanssa on se, että isän sairauden takia hän tarvitsee omaa aikaa. Mutta kun isä voi paremmin voi tavata, vaikka siihen voikin mennä vähän aikaa.

Nykylääkityksellä ja hoidolla skitsofrenia voidaan saada aisoihin ja potilas voi palata liki normaali elämään :)

siis anna lapselle negatiivista kuvaa asiasta, sillä lääkkeet ovat todella hyviä nykyään ja miehesi saadaan kyllä kuntoon. Lasta ei saa pelästyttää!

Kerro lapselle rehellisesti, minkälaisesta sairaudesta on kyse. Läheisten mielenterveysongelmien kanssa monien suhtautuminen on jotenkin häpeilevää, vaikka kyse on sairaudesta, eikä sairastamisessa ole mitään noloa. Tee tämä selväksi lapsellekin, ettei hän häpeä isäänsä.

Oma appeni on myös harhainen ja kuulee ääniä, ja anoppini ja mieheni kieltäytyvät edes mainitsemasta miehen sairautta eikä siitä kuulemma saa puhua. Itseäni ärsyttää heidän asenteensa, enkä aio lapsilleni valehdella tilanteesta jos heidän vaarinsa joutuu taas joskus pitemmälle sairaalajaksolle.

Kerro lapselle rehellisesti, minkälaisesta sairaudesta on kyse. Läheisten mielenterveysongelmien kanssa monien suhtautuminen on jotenkin häpeilevää, vaikka kyse on sairaudesta, eikä sairastamisessa ole mitään noloa. Tee tämä selväksi lapsellekin, ettei hän häpeä isäänsä.

Oma appeni on myös harhainen ja kuulee ääniä, ja anoppini ja mieheni kieltäytyvät edes mainitsemasta miehen sairautta eikä siitä kuulemma saa puhua. Itseäni ärsyttää heidän asenteensa, enkä aio lapsilleni valehdella tilanteesta jos heidän vaarinsa joutuu taas joskus pitemmälle sairaalajaksolle.

Meillä ex sairasti vaikeaa masennusta kun lapsi oli 9 ja meni melkein psykoosiin ja me keskusteltiin asiasta ihan avoimesti.

Skitsofreniasta voi puhua niinkin, että se on jakomielitauti ja siinä on sairas ihminen ja terve ihminen samassa.

Paljon vahingollisempaa on vaikeneminen, koska se vaikuttaa nuoruuteen, mieheksi kehittymiseen ja isäsuhteeseen aikuisena ja koko elämän.

Sairas ihminenkin voi olla rakas ja tärkeä. Ja ehkä tervehdyttävä vaikutus lapsen läsnäololla sairaalle.

Kyllä lapsi ja nuori, kun sen kanssa rehellisesti asiasta aina uudestaan ja uudestaan puhutaan, kun asia tulee eri tilanteissa esille, ymmärtää esim. keinoja miten sairaan ihmisen kanssa käyttäydytään ja ollaan vuorovaikutuksessa, näin meillä on keskusteltu murrosikäisen kanssa kun masentunut sukulainen käyttäytyy oudosti.

Omalla 15-vuotiaalleni olen jopa puhunut siitä, että kun hänen suvussaan on mielenterveysongelmia, niin miten ihminen voi niihin omaa minuuttaan rakentamalla ehkäistä. Ihmissuhteet, tunteitten käsittely, työ, harrastukset. Sain tästä nuoreltani myönteistä palautetta, vaikka hän itse on ns. kaikinpuolin hyvin voiva lapsi.