Odottajat joilla pian laskettu aika!

Miltä teistä tuntuu, siis henkisesti? Ootteko innoissanne, levottomia vai tuntuuko ihan vaan samalta kuin ennenkin?



Minulle on vielä kolmisen viikkoa laskettuun aikaan, enkä ymmärrä itseäni yhtään. Olen vuoronperään itkuherkkä ja masentunut ilman mitään syytä, ja vuoron perään touhuan tohkeissani jonkun sinänsä mitättömän kotityön tai sisustusasian kanssa (eikä mua muuten kiinnosta normaalisti erityisen paljon kumpikaan). Nyt olen päivän pessyt ja silittänyt vauvalle vaatteita, enkä halua jutella kenellekään enkä lähteä minnekään vaan vain olla niitten vaatteiden kanssa ja hypistellä ja ihmetellä niitä. Aivan kuin eläisin jossain kuplassa jossa ulkomaailma ei kiinnosta pätkääkään. Mä tiedän että joillakin naisilla tulee joku pesänrakennusvietti, mut en uskonut että itsestäni tulisi tällainen. :-/