Lue keskustelun säännöt.
En tiedä jaksanko opena.
26.02.2011 |
Tuntuu aika musertavalta, kun yrittää selvittää jotain kiusaamisjuttuja. Kiusatun vanhemmat haukkuvat, kun ei saa asioita loppumaan, kiusaajien vanhemmat haukkuvat, kun heidän lapsiaan asetetaan silmätikuiksi, kiusaajat suhtautuvat opeen nuivasti, kun tämä on tiukkapoinen tosikko, kun valittaa ja rankaisee asioista, jotka ovat vain leikkiä, ja kiusattu valittaa opelle, miten tyhmä tämä on, kun ei ymmärrä leikkiä. Ja kiusatun vanhemmat taas haukkuvat opea, kun tämä ei saa kiusaajien vanhempia palaveriin (ja kun minulla ei ole mitään poliisivaltuuksia heitä sinne hakea) ja kertovat, että lapsi ei suostu tulemaan kouluun, kun kiusataan.
Ihan oikeasti, sitä tekee kaikkensa, niin päivällä kuin iltaisin, ja yötkin murehtii, mitä saisi tehtyä, ja kaikkien mielestä kaikki on väärin, eikä varsinkaan kukaan koskaan kiitä. Itse en kiusaisi enkä haukkuisi ketään näistä ihmisistä, kiusaaminen ei ole missään vaiheessa ollut minun valintani. Joko kyynistyn, enkä vaan enää jaksa välittää, tai tulen hulluksi, tai lopetan koko touhun.
Kommentit (4)
niin isoissa kuin pienemmissä porukoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaihdoin amk-opettajaksi kyllästyttyäni jokunen vuosi sitten yläkoululaisten häiriköintiin ja tappouhkauksiin ja heidän vanhempiensa kohkaamiseen ja toisaalta välinpitämättömyyteen.
Tämä on kuin toisesta maailmasta ja palkkakin parani kerta heitolla. Suosittelen lämpimästi!
Olin pari vuotta opena. Totesin sen liian raskaaksi omalle persoonalleni. Meni kaikki illat tunteja suunnitellessa ja tuollaisia tilanteita miettiessä. Tuntui, että tein aivan älyttömästi töitä ja omat lapset oli aivan "heitteillä", kun lukkiuduin huoneeseeni kirjoittamaan wilma-viestejä ja sähköposteja muiden lasten vanhemmille. Nyt olen työtön ja harkitsen opiskelua toiselle alalle, jossa ei menisi koko elämä vaan jäisi perheellekin aikaa.
Tyttöjenkin sai tulla. Siinä sitten keskusteltiin ihan avoimesti asioista. Tavallaan oli varmaan hyvä, että paikalla oli muitakin, kyllähän se vaikutii koko luokkaan. Ja kaikki tuli. Vanhemmat sopi pelinsäännöistä yhdessä, ja ope tiety puhui myös lasten kanssa paljon asiasta. Myös kysyen lasten mielipiteitä ja sai lapsetkin ajattelemaa. Sitten kokoonnuttiin vielä kaikki, vanhemmat , lapset ja ope. Ensin lapset puhui ja kertoi, miksei saa kiusata ja mikä on kiusaamista. Vanhemmat sai kommentoida myös. Sitten kaikki lupasi yhdessä toimia niin, että kaikilla olis hyvä olla koulussa.
Toimi hurjan hyvin. Pientä kiusausta ja tappeluita on ollut senkin jälkeen, mutta ei pahempaa ja asiat on puitu heti.
Olisko teilläkin tuommoinnen iso kokous paikallaan?